Täällähän on satumaista metsäilyenergiaa

Vihreää kultaa ja aromaattisia tuoksuja. Rauhaa ja puhtautta. Aikaa ja onnea. Vapautta ja liikettä. Uutta ja vanhaa. Siinäpä osuvia sanoja kuvaamaan, mitä metsäily parhaimmillaan tarjoaa.

Metsä. Sitä voi helposti kuvailla sanoin; "lempipaikka", "rauhan tyyssija", "sen lähellä haluan asua"...ja onneksi asunkin.

Kun ihminen kaiken kiireen keskellä kaipaa irtautumista ajatuksista ja väylää löytää uusia ideoita, mikä onkaan parempi tapa päästä tavoitteeseen kuin poiketa metsäretkelle. Taianomainen metsähetkien kokeminen lataa sisäiset akut luonnollisella voimalla ja onhan pieni happihyppely muutoinkin aina paikallaan. Kotiovelta voi hetkessä samoilla tammimetsässä, törmätä metsäkaurislaumaan tai bongailla lintuja, mutta paljon muutakin kaunista on tarjolla.


Talviretkellä Kurjenrahkan kansallispuistossa

Kun talvi vihdoin tarjoilee kauneinta antiaan, on aika lähteä kauemmaskin metsäilemään. Ihan parhaita näyttämöitä tarjoavat kansallispuistot luonnon monimuotoisuudella. Tammikuu toi kunnon talvipakkasia, mutta myös ne ihanan valkeat talven taikamaailmat. Tämä on juuri se kohta, jolloin pitää todeta itselleen "tartu hetkeen".

Kaupungin kiihkeästä sykkeestä on rauhoittavaa poiketa Kurjenrahkaan. Takuuvarmaa on, että mieliala kohoaa ja stressi kaikkoaa. Monien alkuvuoden murheellisten uutisten jälkeen metsällä on oikeasti rauhoittava vaikutus. Ei tarvitse pohtia eilistä eikä hötkyillä huomista. Kaikki on vaan tässä ja nyt.

Olen aina ihaillut vanhan työkaverini tapaa pakata rinkkansa ja suunnata luonnonhelmaan, kansallispuistoihin - hyvät kengät, oikeat vaatteet ja muutaman päivän tarpeisiin riittävät muut varusteet selässään. Kilometrien samoiluja, metsissä riippumatoissa nukuttuja öitä, vailla ylellisyyksiä ja mukavuuksia. Itse en ole vielä tälle tasolle yltänyt, mutta voin hyvinkin elää koettuja tunteita hänen värikkäiden tarinoidensa kautta. Kuvaukset hyttysten pistoista tuntuu omalla iholla ja niskaan saadut sateet saavat miltei aivastelemaan ihan kotolämmössäkin. Kaikkein parasta antia on kauniit kuvat ja henkeäsalpaavat maisemat. Kun katsoo hänen metsäilykuviaan, niin elää vahvasti mukana ja kuin huomaamattaan vetää keuhkot täyteen ilmaa. Se on eläytymistä täydestä sydämestä.

Talvisella Kurjenrahkalla ladut saattelevat suoluonnon keskelle, jossa voi vaan aavistella paikan näkymän kesäisin. Kurkien kotipaikan. Täällä on oikeasti epätodellisen kaunista. Edessä avautuva maisema tarjoaa avaimia, joilla voi helposti avata ajatuksiaan ja mielikuviaan kohti mielekkäitä päämääriä. Täällä voi ympäristöstä ammentaa esiin niitä osasia, jotka muokkaavat omasta elämästä sellaista kuin sen haluaa olevan. Oikeasti talvestakin voi nauttia ja löytää paljon hyviä puolia.

Kaipaatko kauneutta, etsitkö uusia seikkailuja? Lisätietoja Kurjenrahkan kansallispuistosta tästä.

Reilut parkkipaikat, huolletut reitit, keittokatos, wc, laavut ja luontotupa avittavat onnistuneeseen retkeilyyn.

Mitä löysin kansallispuistosta?

Kun pääsimme oman seurueemme kanssa metsäpolulle astuimme kuin toiseen maailmaan. Polulla ihmisen pienuus korostuu jylhien korkeuksiin kurkottavien kuusten juurella. Kun kääntelee päätää, voi huomata kauneutta kaikkialla. En koskaan kulje niin, ettenkö tallentaisi sisäiselle kovalevylleni kuvia ja ympäristöä. Ja mikä parasta, löysin täältäkin paljon hyviä kuvakulmia, joita voi vielä tulevaisuudessa hyödyntää monessa paikassa.

Niin ja löysin myös sen punamultaisen talon. Ai minkä? No sen, jota olen viikkokausia halunnut nähdä - upottavien hankien keskellä punamultaisen mökkimallisen talon, livenä. Suunnilleen sellaisen, joka on Ilona Pietiläisen Tervetuloa jouluun!-kirjan kannessa. Nyt sekin toive on tällä reissulla riittävästi toteutunut.

Täällä voin tuntea olevani osa luontoa ja unohtaa muun maailmanmenon. Ainakin siihen asti, kun joku jonossa esittää kännykälleen kysymyksen;
- "Missä minä olen?".
Yksi lause palauttaa nopeasti elettävään aikaan. Google maps auttaa reitiltä poikenneet salamana oikeille poluille. Enää ei voi jännittävästi eksyäkään. Ehkä hyvä niin, sillä dikinatiivi retkeilijä suunnittelee jo, millaista olisi olla Kurjenrahkalla iltapimeällä.

Sopivana hetkenä istuimme alas, nautimme kiireettömät kaakaot ja grillimakkarat. Joskus voi kyllä tuntea, kuinka aika yksinkertaisesti pysähtyy. Ei ole kiire minnekään. Suositeltava kokemus ihan jokaiselle.

Katso Iltalehden juttu 5.12.2018 - Nuorten ikäluokkien mielestä isänmaallisuus kiteytyy laajoissa kansalaisvapauksissa sekä suomalaisessa luonnossa ja kansallispuistoissa.