Syksyn satoa ihmettelemässä

Kun aurinkoisia päiviä alkaa olla vähemmän, kiinnittyy huomio pihaan ja puutarhaan. Minkä saa yöpakkaset viedä ja mikä kannattaa kantaa talvisäilöön? Aina ei varmaltakaan tuntuvat keinot päde, mutta joskus voi onnistua huomaamattaan.

Tänä vuonna olen kantanut sisään ensimmäisenä sitruunapuun. Se oli jo ostohetkellä mukavan kokoinen ja kesä taisi tuoda myös lisää näyttävyyttä, huonoista keleistä huolimatta. Luulin, että kaikki ihanan tuoksuvista kukista seuranneet pienet sitruunan alut tippuivat kesän tuulissa ja sateissa, mutta kuinkas kävikään. Sisällä sain ilokseni huomata, kuinka puussa olikin useampi vihreä sitruunan raakile. Ne olivat jotenkin sulautuneet lehtien sekaan, enkä huomannut kuin keltaisen. Katsotaan tuleeko tästä pussillinen jalkahoitojen materiaalia. Mistä oikein on kysymys? Katso tästä.

Tänä syksynä siis koitan ensimmäistä kertaa säästää sitruunapuuta ensi kesään. Puu jää kuistin viileyteen, joka toivottavasti ei ole liian kylmä.



Hiljattain hankittu koeputkimaljakko sai jatkaa synttärikukkien elämää ja seuraksi syksyyn asti selvinneet pietaryrtti ja laventeli. Ja katso tuota ruskan sävyttämää villiviiniä! Näky, jota ihastelee joka ainut syksy kuin uuden edessä.


Erityinen ylpeyden aihe on aina itse siemenistä istutetut samettikukat. Alapuolella huovinkukka tekee kauniin keltaisen maton.



Yläpuolen kukasta en ole varma - onko tämä maloppi tai malvikki vai mikä? Ostin sen puolivahingossa keväällä, kun sillä oli käyttötarkoitukseen sopiva runkomainen varsi. No, ainakin kukka pökkää mahdottoman paljon siemeniä. Kannattaisikohan niitäkin poimia talteen ja kokeilla istutusta ensi keväänä. Osaako kukaan kertoa?


Koristeheinä on valloittava ruskaisessa värityksessä. Tästäkään en tiedä, onko yksivuotinen vai voiko odottaa iloa myös ensi suvena. Kuistilla alkaa olla jo ahdasta, joten ehkä se talvehtii sitten ulkona.

Uuden hortensian sain niin halvalla, ettei voinut kieltäytyä. Täysin toinen seikka on, kuinka se sopii paikkaan, johon äkkiseltään joutui. Kivikkoalvejuurten keskellä voi olla haasteensa.



Tässä kuivatan kellohyasintin sipuleita - suuremmat mullat ja varret pois. Kesällä nyrkin kokoon turvonneet sipulit säilyvät talven yli paperipusseissa.

Pihahommien lomaan voi aina nauttia kupillisen kuumaa ja heittäytyä hetkeksi keinutuoliin lukemaan uusinta Parhaat Kotiblogit -lehteä. Siitä voi ammentaa uusia idiksiä ja katsoa, mitä bloggaajat ovat esiin tuoneet.


Kesän viimeiset mansikat pyrkivät työntämään vielä marjan raakileita esiin, mutta eipä nämä taida kypsyä enää.

Kesän tietyt kasvit ovat jo uusilla paikoilla. Vain pelagonien kohtalo on päättämättä. Kannattaako kokeilla säilytystä talven yli?