- Mikä on Suomen ainoa risteys, jolla on kaupunkioikeudet?
Se lienee tuttu kuvaus Raision kaupungista, mutta niin tai näin kaupungin yksi huikean hieno ajankohtainen vetonaula on tuon tunnetun risteyksen tuntumassa sijaitseva satumainen alppiruusupuisto.
On keskiviikkoilta ja kello yli 20 illalla. Aurinko paistaa lämpimästi ja Kirkkoväärtinkujan päässä sijaitseva satumetsä kuhisee elämää. Olen vähintäänkin yllättynyt, kun edessäni avautuu tämä taianomainen näkymä. En ole vieraillut puistossa koskaan aiemmin, mutta silti sen ensi tuntuma on tuttu ja kodikas. Metsä vaikuttaa jatkuvan silmänkantamattomiin, mutta oikeasti se on 4,6 hehtaarin kokoinen.
Puistossa on vilinää, sillä ihmisiä on yhä liikkeellä vaikka onkin jo ilta. Paljon koirien ulkoiluttajia, kukkaihmisiä, perheitä ja nuoria. Videoita kuvataan ja kuvia räpsitään. Nuoret tytöt keikistelevät alppiruusujen edessä ja taittuvat mallimaisiin asentoihin, kun otetaan selfiet tai muuten vaan ne "mallikuvat". Mietin, kuinka ihana kuvauspaikka tämä oikeasti on. Täällä saa kauniit ja runsaat kukkataustat, kuka sitä nyt sitten kuviinsa kaipaakin. Voisi hyvinkin sanoa, että vieressä olevassa Raision lukiossa on napakymppi sijainti, sillä yo-kuvat voi ottaa ihan koulun vieressä ja taatusti ainutlaatuisessa ympäristössä. Ehkä jopa hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä täällä. Kevät tuli etuajassa ja metsä on tarjonnut kukkaloistoa jo jonkin aikaa. Jos siis mielit nähdä jotain uskomattoman kaunista, suuntaa nopsaan Raisioon, sillä kukoistuksen loppumisajankohdasta ei voi olla ihan varma. Lämmin kevät voi helposti lyhentää kukinta-aikaa.
Alppiruusupuisto perustettiin 1999 eli tänä vuonna vietetään kaksikymppisiä. Puistossa on suomalaisia ja ulkolaisia alppiruusuja n. 1235 kpl. Lajikkeita on 118 kpl, joista kotimaisia 20 kpl. Vaatii jo jonkin verran tietämystä, että osaa lajikkeita erottaa, mutta ei haittaa. Täydellisesti voi näkemästään nauttia vaikkei kaikkia tunnistaisikaan.
Metsään on tehty selkeitä polkuja ja reittejä, joita pitkin pääsee tekemään lähempää tuttavuutta kauniiden kasvien kanssa. Huomio kiinnittyy oitis näyttävän kokoisiin alppiruusuihin, mutta kun tarkentaa katsetta huomaa, kuinka metsässä on paljon muutakin. Oma kestorakkaus, alvejuuri kasvaa suurina ryhminä, on ylväitä kurjenmiekkoja ja mustikkakin tuntuu rehevämmältä kuin normaalisti metsässä. Mäntyjen runkoja kiertää niinikään upeat köynnöshortensiat, jotka myös peittävät kauniisti kallioiden pintaa. On paljon muitakin kasveja, mutta niitä todellakin kannattaa tulla bongaamaan paikan päälle.
Alppiruusupuisto on laajentunut
Keväällä 2019 puistossa oli käynnissä alppiruusupuiston monimuotoisuutta ja kauneutta tukeva Osta oma alppiruusu -kampanja. Alppiruusuja saattoi hankkia yksittäiset henkilöt, yhdistykset ja yritykset. Alppiruusun hinta oli 50 euroa ja sen sai halutessaan myös istuttaa itse. Miten mukavaa sitä onkin käydä seuraamassa oman ruusun kasvua. Kamppiksen aikana puistoon istutettiin kaikkiaan 88 uutta kotimaista alppiruusua.
Metsän reunamilla näkyi muutamia omakotitaloja. Ajattelin niitä katsellessa, kuinka mahtavaa onkaan saada tällainen sisääntuloalue kotitalolle kuin alppiruusupuisto. Kierroksen päätteeksi jätin nimeni postilaatikossa sijaitsevaan vieraskirjaan. Ihanaa vielä jonnekin saa kirjoittaa ihan kynällä ja jättää puumerkkinsä "I was here!".
Jos liikut maisemissa, ja vaikket liikkuisi - tule tänne tieten tahtoen! Näin hulppeaa ja satumaista saa harvoin ilmaiseksi kokea.
Oma alppiruusu alkoi näyttää entistä paremmalta
Kun aikanaan ostimme nykyisen talomme, oli ulko-oven reunassa kasvamassa alppiruusu. Se tuntui olevan väärässä paikassa ja sahailin sitä puolihuolimattomasti pois ja täräytin ison maitotonkan tyngän päälle. Remonttihommien tiimellyksessä se kuitenkin alkoi kesän mittaan kurkkia tonkan alta ja tunkea uutta kasvustoa sieltä kohti valoa. Tiesin, että nyt onkin kyseessä vahva yksilö. Se on kaivettava maasta ja istutettava jonnekin uuteen paikkaan. Niin tein.
Annoin alppiruusun uudelle alulle toisen mahdollisuuden ja se sai rauhaisassa paikassa kasvuluvan. Tänä päivänä kukka on jo melkoisen rehevä ja kaunis. Se halusi kai näyttää minulle, kuinka väärässä olinkaan. Erityisesti nyt, puistovierailun jälkeen, huomaan kuinka iloinen olen omasta alppiruusustani. Juuri näillä hetkillä arvostan sitä entistä enemmän.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Se lienee tuttu kuvaus Raision kaupungista, mutta niin tai näin kaupungin yksi huikean hieno ajankohtainen vetonaula on tuon tunnetun risteyksen tuntumassa sijaitseva satumainen alppiruusupuisto.
On keskiviikkoilta ja kello yli 20 illalla. Aurinko paistaa lämpimästi ja Kirkkoväärtinkujan päässä sijaitseva satumetsä kuhisee elämää. Olen vähintäänkin yllättynyt, kun edessäni avautuu tämä taianomainen näkymä. En ole vieraillut puistossa koskaan aiemmin, mutta silti sen ensi tuntuma on tuttu ja kodikas. Metsä vaikuttaa jatkuvan silmänkantamattomiin, mutta oikeasti se on 4,6 hehtaarin kokoinen.
Puistossa on vilinää, sillä ihmisiä on yhä liikkeellä vaikka onkin jo ilta. Paljon koirien ulkoiluttajia, kukkaihmisiä, perheitä ja nuoria. Videoita kuvataan ja kuvia räpsitään. Nuoret tytöt keikistelevät alppiruusujen edessä ja taittuvat mallimaisiin asentoihin, kun otetaan selfiet tai muuten vaan ne "mallikuvat". Mietin, kuinka ihana kuvauspaikka tämä oikeasti on. Täällä saa kauniit ja runsaat kukkataustat, kuka sitä nyt sitten kuviinsa kaipaakin. Voisi hyvinkin sanoa, että vieressä olevassa Raision lukiossa on napakymppi sijainti, sillä yo-kuvat voi ottaa ihan koulun vieressä ja taatusti ainutlaatuisessa ympäristössä. Ehkä jopa hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä täällä. Kevät tuli etuajassa ja metsä on tarjonnut kukkaloistoa jo jonkin aikaa. Jos siis mielit nähdä jotain uskomattoman kaunista, suuntaa nopsaan Raisioon, sillä kukoistuksen loppumisajankohdasta ei voi olla ihan varma. Lämmin kevät voi helposti lyhentää kukinta-aikaa.
Alppiruusupuisto perustettiin 1999 eli tänä vuonna vietetään kaksikymppisiä. Puistossa on suomalaisia ja ulkolaisia alppiruusuja n. 1235 kpl. Lajikkeita on 118 kpl, joista kotimaisia 20 kpl. Vaatii jo jonkin verran tietämystä, että osaa lajikkeita erottaa, mutta ei haittaa. Täydellisesti voi näkemästään nauttia vaikkei kaikkia tunnistaisikaan.
Metsään on tehty selkeitä polkuja ja reittejä, joita pitkin pääsee tekemään lähempää tuttavuutta kauniiden kasvien kanssa. Huomio kiinnittyy oitis näyttävän kokoisiin alppiruusuihin, mutta kun tarkentaa katsetta huomaa, kuinka metsässä on paljon muutakin. Oma kestorakkaus, alvejuuri kasvaa suurina ryhminä, on ylväitä kurjenmiekkoja ja mustikkakin tuntuu rehevämmältä kuin normaalisti metsässä. Mäntyjen runkoja kiertää niinikään upeat köynnöshortensiat, jotka myös peittävät kauniisti kallioiden pintaa. On paljon muitakin kasveja, mutta niitä todellakin kannattaa tulla bongaamaan paikan päälle.
Alppiruusupuisto on laajentunut
Keväällä 2019 puistossa oli käynnissä alppiruusupuiston monimuotoisuutta ja kauneutta tukeva Osta oma alppiruusu -kampanja. Alppiruusuja saattoi hankkia yksittäiset henkilöt, yhdistykset ja yritykset. Alppiruusun hinta oli 50 euroa ja sen sai halutessaan myös istuttaa itse. Miten mukavaa sitä onkin käydä seuraamassa oman ruusun kasvua. Kamppiksen aikana puistoon istutettiin kaikkiaan 88 uutta kotimaista alppiruusua.
Metsän reunamilla näkyi muutamia omakotitaloja. Ajattelin niitä katsellessa, kuinka mahtavaa onkaan saada tällainen sisääntuloalue kotitalolle kuin alppiruusupuisto. Kierroksen päätteeksi jätin nimeni postilaatikossa sijaitsevaan vieraskirjaan. Ihanaa vielä jonnekin saa kirjoittaa ihan kynällä ja jättää puumerkkinsä "I was here!".
Jos liikut maisemissa, ja vaikket liikkuisi - tule tänne tieten tahtoen! Näin hulppeaa ja satumaista saa harvoin ilmaiseksi kokea.
Oma alppiruusu alkoi näyttää entistä paremmalta
Kun aikanaan ostimme nykyisen talomme, oli ulko-oven reunassa kasvamassa alppiruusu. Se tuntui olevan väärässä paikassa ja sahailin sitä puolihuolimattomasti pois ja täräytin ison maitotonkan tyngän päälle. Remonttihommien tiimellyksessä se kuitenkin alkoi kesän mittaan kurkkia tonkan alta ja tunkea uutta kasvustoa sieltä kohti valoa. Tiesin, että nyt onkin kyseessä vahva yksilö. Se on kaivettava maasta ja istutettava jonnekin uuteen paikkaan. Niin tein.
Annoin alppiruusun uudelle alulle toisen mahdollisuuden ja se sai rauhaisassa paikassa kasvuluvan. Tänä päivänä kukka on jo melkoisen rehevä ja kaunis. Se halusi kai näyttää minulle, kuinka väärässä olinkaan. Erityisesti nyt, puistovierailun jälkeen, huomaan kuinka iloinen olen omasta alppiruusustani. Juuri näillä hetkillä arvostan sitä entistä enemmän.
Pääsisäänkäynnin luona avautuu alppiruusumeri, joka jatkuu niin kauas kuin silmä kantaa.
Kuvassa alppiruusut saattavat näyttää suhteellisen pieniltä, mutta se on harhaa. Tosiasiassa puiston vanhalla puolella ruusut ovat pidempiä kuin sinä itse.
Tietyssä valonkajossa voisi luulla, että kello on jo enemmän, kun aurinko tekee jännän vaikutelman.
Kumpare kumpareelta lisää loistoa.
Joskus vierailijan pyöräkin voi olla puiston kanssa "sävy sävyyn".
Etualan mustikkapuskatkaan eivät ole pieniä.
Leveät polut mahdollistavat helpon liikkumisen puistossa.
Olisiko hei upeaa asua tämän puiston reunalla?
No olisi, todellakin.
No olisi, todellakin.
Lähempi tarkastelu osoittaa, kuinka hehkeitä värejä alppiruusut tarjoavat.
Punaisen hehku on vähintäänkin lumoava.
Pakkohan sitä oli ottaa mukaan myös muutama panoraamakuva...
...on suorastaan harmi, ettei tällainen vaakamallinen näkymä näy niin mahtavan kokonaisvaltaisena ja leveänä blogin sivuilla kuin se luonnossa on.
Alppiruusuja, mäntyjä ja monen monta muuta kaunista kasvia ja puuta.
Kerro, kerro, kukkanen...ken on puiston kaunehin?
Ja kasvaahan metsässä paljon muutakin, kun vaan silmä osaa ne erottaa.
Kielo valloittaa tuoksullaan metsän kauneinta hetkeä.
Pääväylä kutsuu kulkemaan.
Ihan lähellä on aistittavissa kukkien silkkimäinen herkkyys.
- Miten tätä puiston kävijämäärää pystytään sitten arvioimaan?
No, ainakin kirjoittamalla nimi vieraskirjaan jää jälki vierailusta.
- Joko sinä olet ehtinyt vierailla Raision alppiruusupuistossa?