Arki-iltana telakkahäissä

Rakastatko häitä, valoisia kesäiltoja, merta, laineen liplatusta, aurinkoa, musiikkia, vauhtia, lystinpitoa, naurua ja iloisia ihmisiä? Jos vastasit yhteenkin "kyllä". Tämä on varmasti sinun juttusi!

Hääjuhliin ei liian usein pääse, joten tuosta kihelmöivän ihanasta juhlasta voi ottaa koppia vaikka teatterin keinoin. Tänään tiistaina suuntasimme Turun Ruissalon tapahtumatelakalle kesäteatteriin. Vuonna 2003 perustettu Linnateatteri on nimittäin kesällä 2019 rantautunut Ruissaloon. Tänä suvena häitä juhlitaan pitkän kaavan mukaan, sillä Akselin ja Elinan hääfarssi pyörii 13.6.-16.8.2019.

Oma sydämeni sykkii lämpimästi niin Ruissalon telakan kuin kesäteatterin suuntaan. Ihmisenä minua luokitteleekin vahvasti se, että keskityn kaikkialla tarkertuen visuaalisuuteen. On vallan mukava päästä arki-iltana töiden jälkeen kokemaan aimo annos tuota ympäristöä, kesäillan taikaa. Juuri nyt on niin oikea hetki kesähäille vai onko? Sitä jäin jännityksellä seuraamaan.

Koska alueella ei ole parkkipaikkoja pilvin pimein oli luonnikasta ottaa polkupyörät alle ja suhauttaa autojonojen ohi. Tämä on kyllä siitäkin vallan jännä paikka, että tänne voi tulla myös bussilla, vesibussilla tai vaikka omalla veneellä.

Ainutlaatuinen miljöö on kerännyt aurinkoiseen iltaan paljon väkeä. Telakka on monelle varmasti uusi tuttavuus, mutta hetkessä sinne on pelmahtanut niin sankka väkijoukko, että voisi oikeasti luulla näiden ihmisten olleen täällä jo monen monta kertaa.

Teatterisalin välittömässä läheisyydessä voi kulkea laiturilla, ihastella merta ja laivoja, poiketa pizzalle tai sisustuskauppaan. Mutta nyt istutaan vanhasta venevajasta taiotussa teatterisalissa. Silmät risteilevät mustalla läpikuultavalla banderollikankaalla rajatussa tilassa. Paljain varpain läpsyttelen uutta betonilattiaa. Eteen aukeaa valtava näyttämö - kaiken ydin, siistit penkkirivit ja bonus: omat pienet pöydät tuolien seassa siellä täällä, johon drinksulasin voi laskea. Ravintolanurkkauksen luona on teemaan liittyen "hääkaari", jonka alla voi käydä kuvauttamassa itsensä.

Ehdin jo kesäteatterin tapaan tuskailla, ettei tullut istuinpehmustetta mukaan, mutta tuoli oli hyvä ja teatteriesitys sujahti kuin siivillä.

Paksussa, karvaisessa nallepuvussa on varmasti lämmintä käynnistää rooleja hellepäivinä. Hääjuhla on täynnä jännitystä, sillä mukaan mahtuu kaikenlaisia käänteitä. Sehän se onkin koko jutun ydin. Heti alkuun tuskaa tuottaa se, että juhlatalo on varattu samaan aikaan häistä hautajaisiin plus muutamat muut kokoontumiset vielä väliin.

Huolten sävyttämin askelin tarina lähtee käyntiin, mutta minuutti minuutilta ihanan oivaltava huumori ottaa yleisön valtaansa. On suorastaan hauska kuunnella, kuinka yleisö purskahtelee nauruun. Tunnelma on niin huumorin sävyttämä, että paikka paikoin vaatii ponnistuksia myös näyttelijöiltä, etteivät repeä nauruun. Kolmen näyttelijän voimin läpi vedetään lukuisia rooleja, joissa nähdään Katriina Sinisalo, Miika Laakso ja Mikko Leskelä. Käsikirjoitus Antto Terras ja Ohjaus/sovitus Kari-Pekka Toivonen.

Rytmi on niin kiihkeä ja replat nopeita, ettei voi kuin ihailla, miten ihmiset pystyvät muistamaan näin paljon vuorosanoja. Puheessa vilahtaa tutut turkulaiset paikat, koko maan tuntemat julkkikset...henkeä salpaava laulu osuu kohdalleen joka sanalla ja aina joku onnistuu "avaamaan oven juuri prikulleen oikealla sekunnilla".


Näyttelijät tulevat ja menevät ovista ja ikkunoista niin tiuhaan tahtiin, että salaa mielessäni mietin, millaiselta meno näyttää bäkkärillä. Jospa saisikin oman tarkkailupaikan sinne. Äkkiseltään ynnäten "Behind the scenes" -paikat olisi vauhtia täynnä kuin Formularadan varrella. Kuinka ne avustajat siellä ovatkaan niin sekunnilleen ajan tasalla pitämällä nämä vaatteet aina valmiina seuraavaan sisääntuloon. Loistavaa yhteispeliä.




















P.S Tiesitkö muuten, että näissä Ruissalon Telakan maisemissa on kuvattu myös musiikkivideo: Leif Lindeman - Puut punertuu?