Talviaika on alkanut. Sen kyllä huomaa. Siirretään yksi tunti sinne tänne ja päivä tuntuu pimenevän monin verroin. Ei meinaa ehtiä tehdä kaikkea suunniteltua "valoisaan" aikaan. En vieläkään pidä näistä viisareiden vääntelyistä ja monta kertaa jää joku kello päiväkausiksi vanhaan aikaan (...makuuhuoneen kello on edelleen kesäajassa). Siinä sitä sitten aina muistellaan "ai niin, tämä kello on yhä vielä vanhassa ajassa". Pimeyttä auttaa kestämään lukuisat kynttilät, niin sisällä kuin ulkona, ja niiden luoma lämmin valo, sillä marraskuu on aina vuoden pelottavin pimeydellään. Ajatellaan siis vaan muistikaavaa; kesää kohti. Ihmeellinen vanha ja uusi aika. Ehkäpä tähän talveksi kääntyneeseen hetkeen voisi tuoda jonkin keskikesän merkin. Se on tässä postauksessa sananjalka.
Tätä maamme eteläisissä osissa kasvavaa yleistä kasvia, sananjalkaa olen joskus kesällä koittanut sovitella kukkakimppuihin, mutta sehän ei kestä maljakossa. Eikä siinä ole kukkiakaan. Itiökasvi kun ei kuki, mutta vanhan kansan uskomuksen mukaan sananjalka kukkii ja se hetki on juhannusyönä. Jos tuon ihmeen sattuu näkemään saa toiveensa toteen. Silloin kasvi tuottaa siemenen, joka tuo kantajalleen yliluonnollisia kykyjä. Uskoo tai ei sananjalka on jännä kasvi. Sillä on kaunis muoto ja vihreän kuulan kaltainen makea väritys, mutta silti sen ohittaa metsässä helposti. Sananjalka vaan jotenkin kuuluu sinne, eikä kasville keksi samaa käyttöjen monipuolisuutta kuin monille muille metsän antimille.
Kuivana versiona olen kuitenkin nyt löytänyt sananjalalle aivan uusia ulottuvuuksia. Minusta se taipuu tyylikkäästi kuivakimpuksi ja kranssiksi. Ihmeen kauan sen puolen huomaaminen on kuitenkin minulla kestänyt. Kun tovi sitten kävelin metsässä ja mietin, millainen kuuluisi olla tänä vuonna joulupuu, pysähdyin sananjalan satumaisen kauneuden äärelle. Niitä oli metsän reunassa - lämpiminä hiekan sävyisinä käkkäräkasoina, nyt jo kuivuneina, muhkeina ryppäinä. Taisikin olla liki viimeiset hetket poimia pöyhkeä kimppu mukaan ja antaa sen valloittaa juuri sellaisenaan, omana itsenään vailla mitään kikkailuja. Toisaalta, jos kaipaa pientä kikkailua...Tästä kimpusta voisi tulla aika ylväs vaikka kultaisella spraymaalilla yli suhauttaessa tai miltä näyttäisi erilaiset vihreän sävyt? Ehkä ihan kokeilemisen arvoinen juttu tämä suuresti rakastamani spraymaalikin sananjalalle. Näillä saa erilaista kauneutta vaikka joulupöytään. Nyt pysytään kuitenkin ihan vaan luonnollisissa sävyissä ja sehän näyttää tältä.
- Oletko sinä kokeillut käyttää sananjalkaa jonnekin?
