Ulkona sitä kävelee usein katsellen silmien korkeuden näkymiä tai kenties maahan, edessä olevaa tietä, rappusia tms. Harvemmin tulee katseltua taivaalle tai puiden korkeuksiin. Juuri nyt on kuitenkin oikea hetki tähyillä ylös, erityisesti puita. Niissä ei vielä ole lehtiä, jolloin tarkkasilmäisenä ja onnekkaana saattaa löytää mistelin! Niin bongasin minäkin ja muuten elämäni ihka ensimmäiset.
Aurinko paistaa päivä päivältä kesäisemmin ja joulu on kaukana. Sipulikukat pökkäävät kilpaa maasta, mutta juuri nyt on hyvä syy pohtia hitusen myös joulun kasveja kun loistava tilaisuus siihen tuli.
Mistelin lumoissa
Usein olen pohtinut, mikä se mistelin taika oikein on. Olen kyllä lukenut Asterixia, jossa tietäjä Akvativix leikkaa kultaisella sirpillään misteliä tammesta taikajuomaa varten ja suutelut mistelin alla olen osannut liittää kasviin. Sen tarkemmin en kuitenkaan ajatellut, että gallialainen sarjakuvahahmo Akvativix on druidi, pappisluokan jäsen ja tuo englantilainen jouluperinne, mistelin alla suutelu, on juurikin druideilta lähtöisin.
Mistelissä on selvää taikaa. Se tuo hyvää onnea. Mielikuvissa se kasvaa jossain kaukana, mutta viime vuodet ovat valaisseet ja tuoneet esille monta mistelilöytöä myös Suomesta. Tähän aikaan keväästä ne parhaiten osuvatkin silmiin ja herättävät ihastusta kohdalle osuessaan.
Turun yliopistolla on tutkimushanke, jossa kerätään mistelihavaintoja ja varmuudeksi ilmoitin myös omani, vaikka se jo saattoikin olla kirjattu. Ja olihan se. Turun Sanomillekin vinkkasin misteliaiheesta. Biologi Jouni Issakaiselta sain vielä pari muuta mistelivinkkiä. Hauskaa on jouluna oven yllä riippuvia kasveja katsella ihan luonnossa.
Mistä mistelit tulevat?
Misteli olisi kiva löytää omistakin pihapuista, mutta kotipuutarhoihin ne eivät luultavasti ole juurikaan eksyneet. Puoliloinen kasvi leviää lintujen mukana. Linnut syövät marjoja, levittävät siemeniä kakkojensa mukana, jolloin mistelin siemenet tarttuvat puuhun, lähelle runkoa nuorille oksille, jotta saavat imujuurensa läpi ja pystyvät ottamaan isäntäkasviltaan ravinteita ja vettä. Se löytää uuden kasvupaikkansa poppelista, lehmuksesta, vaahterasta, pihlajasta ja jopa omenapuusta.
Misteli on hidaskasvuinen ja aluksi jopa vaikea havaita, mutta viihtyessään se saattaa kasvaa halkaisijaltaan jopa metrin kokoiseksi.
Kun mistelin huomaa, sitä jää todellakin ihmettelemään kuin haikaroita konsanaan. Siinä on harvinaisen näkymän tuntu, vaikka maailman erilaisten muutosten myötä misteliä saattaa tulevaisuudessa löytää yhä useammin.
Omat löydökseni olivat poppelissa ja omenapuissa, joiden kasvua jäänkin uteliaana seuraamaan.
- Oletko sinä nähnyt misteliä Suomessa?
