Kevään aurinko on kadonnut. Ilma on kolea ja sateinen. Ei auta yhtään vaikka koittaa vetää pinkit kukalliset työhanskat käteensä.
Kyl-mä! Top-pa-tak-kii...
Näinkö se nyt menee viikonlopun parhaat hetket. Toisaalta asiaa voi pohtia valoisalta kannalta - vaikka ollaan matkalla kohti kesää voidaan yhtä hyvin pitää samalla joulu mielessä. Silloinkin usein sataa...on tässä jotain yhteistä.
Kevät, joulu, kevät...miten se nyt menee
- Jämälaudat heräävät uuteen eloon
- Juhannusruusulle sanotaan heipat
Pitkin kevättä on taas tullut ahkerasti kerättyä ties mitä puulavoja ja jämälautoja. Näin kesän lähestyessä kokoelma alkaa yllättäin haitata silmää ja juuri nyt puskee valtava tahtotila päästä puutavarasta eroon (...jos ihan monesta muustakin). Ei kuitenkaan siten, että roskiin heitettäisiin. Tarkoitus olisi väkertää jotain uutta. Aiemmin olen tehnyt pieniä puukauriita ja nyt oli suunnitelmassa työn alle menossa jättimäinen jouluhahmo, niin suuri kuin puutavaraa riittää. Sekalainen puukuorma käy hommaan hyvin, sillä musta viimeistelevä väripinta peittää alleen puun epätasaiset sävyt. Näinpä tänä keväänä syntyi puupukki. Hänet on nimetty "Kaukoksi", joka on jouluksi tarkoitus peittää kokonaan havuilla ja kuorruttaa kirkkaila valoilla ja punaisilla koristenauhoilla. Näen valmiin jouluhahmon jo helposti valmiina, mutten ihan vielä ala jouluttaa...vaikka joulu onkin aina mielessä.
Ensimmäistä kertaa tuli mieleen leikata pihan ikivanha juhannusruusu miltei matalaksi. Se on alkanut valloittaa alaa oikein urakalla ja kasvutapaa tutkineena uskon että ruusun juuret yltävät taatusti Kiinaan asti. En tiedä pitäisikö se yrittää kaivaa kokonaan pois, mutta rohkeutta vaati jo hurja alasajokin. Peräkärry oli ääriään myöden täynnä piikikkäitä oksia. Kesä näyttää selvisikö pensas leikkauksesta vai ei. Ruusuja on turha hetkeen odottaa. Ainakaan nurmikko ei ole selvinnyt alla, se on kärsinyt suurten oksien varjossa. Tässä on hyvä opetus; "muista leikata kukkiviakin pensaita aina silloin tällöin, äläkä jumitu kukkien lumoon". Nyt on iso ala miltei kaljuna, jollei muutamaa sipulikukkaa lasketa. Kauko saa mennä nurmikolle "kesälaitumille", peittämään paljasta kohtaa kesän ajan ja syksyllä se nostetaan esiin näkyvämmälle paikalle.
Täällä omppupuun alla me nyt nojaillaan Kaukon kanssa, nilkoissa leikattuja puskan tynkiä. Odotellaan jokunen tovi ja koitetaan keksiä mitä seuraavaksi...uusia ideoita kypsytellään, sillä ensi viikolla paistaa jo aurinko ja kaikki on taas mahdollisempaa. Ainakin istutuspuuhia olisi To do -listalla jollei muuta ja tänä vuonna kokeiluun pääsee se paljon puhuttu "popcornin kasvatus".
