Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...tai mieluummin sään mukaan; paistaa, ei paista, paistaa...kaikista koetuista sateista ja tuulista huolimatta viime viikolla oli myös aurinkoisia hetkiä, joita kuvailin tähän postaukseen. Keväällä kuvaamiseen hurahtaa helposti, tulee otettua paljon kuvia ja kaikki vaan yksinkertaisesti tuntuu niin ihmeelliseltä. Tämä kuvasarja alkaa Turun Linnan kulmilta ja päättyy Tuomiokirkolle.
Tällä hetkellä Aurajoen tuntuma tarjoaa monta mukavaa kohdetta, joissa kannattaa piipahtaa toviksi tai vaikka pidemmäksikin aikaa. Kuvasarjaan on valittu muutama kohde siltä kuuluisalta sijainnilta, jota kuvataan sanoin; "tois pual jokke".
Lähtö on Turun linnan pihalta. Sisällä linnassa opastetut kierrokset avaavat parhaiten historiaa. Pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt kiehtovat vierailijaa monin eri tavoin. Ulkopuolella voi mielikuvitusta venyttää äärimmilleen käyttäen kaunista miljöötä esim. kuvauspaikkana. Mikä voisikaan antaa kauniimmat taustan kuville kuin vanha linna, vankat seinät, vanhat piharakennukset, suuret puut ja kauniit kasvit. Onpa kyseessä hääkuvat, rippikuvat, muotokuvat tai jos kaipaat kuvia kutsukorttiin niin hyviä kuvaustaustoja puistoalueelta löytyy. Ja juuri nyt sipulikukatkin ovat kauniissa loistossa. Jos sää on sopiva, linnanpuisto on loistava ulkokuvaukseen! Tai jos mielii tehdä itse tauluja, siihenkin tämä jokireitti on täydellinen kuten pari vuotta sitten olin DIY-taulujeni lumoissa.
Museolaiva Sigyn kuuluu Aurajokimaisemaan ja rannalta voi seurailla laivan kunnostuksen vaiheita vaikkapa metallipurjeiden läpi. Naapurimme on saanut tehdä nämä komeat purjeet köynnöskukkien tueksi, mutta juuri nyt ne kohoavat ylväinä ilman köynnöskukkia tuoksuvan tulppaanimeren seasta. Jos itse olen kotipihassa lyönyt tulppaanien sipulit silmät puoliummessa multaan niin tässä kohdassa jokivartta näkee hyvin toiston voiman. Tuhansia saman sävyisiä tulppaaneita aaltoilee liki silmän kantamattomiin. Yksi suosittu selfiekuvien ottopaikka!
Kun suuntaa ravintolalaiva Espositosta suoraan serpentiinitietä ylöspäin päätyy Kakolanmäelle. Siellä riittää kaiken aikaa uutta ihmeteltävää, kuinka vanha mäki rakentuu aivan uuteen kukoistukseen. Ennen elinkautinen tarkoitti aivan muuta kuin nyt ja joskus on vaan vapauduttava kahleista. Hotelli Kakolan kesäterassi Rivieralla kannattaa tilata elinkautinen...ja jännittää mitä saa.
Apteekkimuseon sydämessä on Cafe Qwensel, jota kuvataan kaupungin ihanimmaksi ja salaisimmaksi kahvilaksi. No, totta lienee juurikin se, ettei moni uskoisi mikä aikamatka odottaa ihan kivenheiton päässä Kauppatorista. Apteekkimuseon joka kulmaan rakastuu aina uudelleen ja sitä rakkautta olen sanoiksi pukenut helmikuussa 2019. Kahvilan pöydät ovat entistä jykevämmät ja yhä pihalta löytyy mukulakivi, joka on sydämen muotoinen.
Kirjaston kohdalla saimme vielä hetki sitten ihailla taidokkaasti rakennettua neulegraffititapahtumaa, jonka töistä olisin minkä tahansa ottanut kotipihan omenapuita somistamaan. Samalla kohtaa on Låna båtin vuokrauspiste. Jollei omista venettä, eikä edes ole aikaa pitkiin merimatkoihin niin Låna båt tarjoaa juuri sopivan merimatkan. Siitä on meille tullut jokavuotinen perinne, jota voit kurkata esim. tästä. Perinne ei katkea tänäkään vuonna. Veneet odottavat jo. Maisemia voi toki ihailla ihan vaan rannaltakin. Täällä luonto elää rauhallista omaa aikaansa ja siihen on helppo solahtaa mukaan. Tuomiokirkon ympäristö on kaikkialta kaunis.
