Mangossa on aina ihastuttanut maku ja tuoksu, mutta miltä se näyttäisi huonekasvina? Sitä en ollut koskaan ennen kokeillut. Nyt oli aika.
Mangon kasvattaminen tuntuu ensi kuulemalta miltei liian eksoottiselta ja vaikealta, mutta kun kesä on kuumimmillaan heräsi into kokeilla; nyt jos koskaan.
Oma kokeiluni alkoi jo toukokuussa. Ostin mangon ensimmäistä kertaa vain kokeillakseni kasvin kasvatusta. Söin hedelmän ja pesin siemenen tai oikeastaan "siemenen suojakuoret". Samalla pohdin, kuinka vanhaksi sitä oikein pitääkään kasvaa, että tajuaa miltä mangon siemen oikeasti näyttää. No, oppia ikä kaikki. En siis ollut ennen viitsinyt ajatella koko mangon kasvatusta, sillä lähtökohtaisesti olin kokenut tämän aivan liian haasteelliseksi, heti alkuunsa tuhoon tuomituksi. Mutta ei. Aina kannattaa yrittää - alku oli yllättävän helppoa (tässä kokeilussa toki saattaa olla merkitystä, missä kuussa homman aloittaa).
Näin tein:
1. Pesin ja puhdistin siemenen suojakuoret. Leikkasin pienen aukon kuoren yläosaan ja saksien kärjillä lähdin varovasti raottamaan kuorta ettei itse siemen vahingoitu. Koskaan ennen en ollut edes nähnyt miltä mangon todellinen siemen näyttää.
2. Otin pari arkkia hyvin kostutettua talouspaperia ja käärin siemenen kokonaan kostean paperin sisään. Paperiin kätketyn siemenen laitoin vanhaan muoviseen salaattipurkkiin. Siihen jää siemenelle pientä ilmatilaa kuten pitääkin. Purkin laitoin pimeään huoneenlämpöiseen kaappiin ja päälle itselleni muistilapun, koska juurtumista lähdettiin hakemaan - "24.5.2021".
3. Siemen oli purkissa pidemmän aikaa, muutaman viikon. Halusin nimittäin selvästi nähdä, mistä kohtaa esiin puskee juuri ja mistä alkaa itse kasvi kasvaa, etten vahingossakaan laittaisi siementä väärin multaan. Muutaman kerran kävin seuraamassa kehitystä, vaihtamassa siemenelle uudet puhtaat ja kosteat kääreet.
4. Otin siemenen pois siinä vaiheessa kun siitä tosiaan erotti jo hyvin eri osat. Se oli valmis istutettavaksi. Laitoin siemenen kokonaan multaan niin, ettei mitään kuoriosuutta jäänyt näkyviin.
5. Kasvin alku oli hyvin pieni, mutta elinvoimainen. Vein ruukun aamuaurinkoon, lämpimälle ikkunalle ja kastelin suhteellisen usein, jotta multa pysyisi tasaisen kosteana. Pieni alku alkoi kasvaa ihan silmissä ja nyt odotellaan, kuinka homma edistyy. Hedelmiä ei varmasti kannata odottaa, mutta jos joskus koittaisi edes se kukinnan hetki. Nähtäväksi jää, kuinka kasvi lähtee viihtymään, kun koittaa syksy ja talven pimeys. Pidetään peukkuja.
