Pistävän hyvä vihta!

Jouluna unohtui ostaa perinteinen koivuvihta. Eikä kotona ollut toistakaan perinnettä -> (aina) 24. kesäkuuta kerättyjä koivunlehtiä. Tuttu tuoksu jäi siten kokematta jouluna.

Aika ajoin olemme perheen kesken tehneet tuttavuutta myös mm. Venäjällä käytettävän tammivihdan kanssa, mutta eipä ollut sitäkään tällä kertaa. Jotain muuta piti siis keksiä.


Kohti uusia kokemuksia

Tällä kertaa turvauduttiin taas naapurimaan ideoihin - toisenlaiseen vihtaan, tutummin venikiin. Kotoinen banja sai uusia tuoksuja katajavihdasta! Tädin metsästä saadut katajanoksat olivat kauniita ihan sellaisenaan, mutta mukavahan oli keksiä niille toistakin käyttöä.





Oksasaksille töitä

Katajan kauniit oksat leikkasin oksasaksilla sopivaan mittaan ja sitten vaan nippuun. Silkkirusetilla viimeisteltiin sidonta.



Tässä se katajavihta nyt on valmiina. Vihta odottaa pienen hetken lumisella terassilla (huom! joulun ja uudenvuoden ajan ensimmäiset lumet) pääsyä vatiin. Saunassa vihtaa liotetaan n. 20-30 minuuttia kuumassa vedessä ja lopuksi lisätään viileämpää vettä tarpeen mukaan. Vihta on valmis käyttöön. Haudutusvettä voi käyttää löylyvetenä, jolloin parilka (löylyhuone) saa ilmaansa hurmaavaa lisätuoksua.



Ensimmäistä kertaa vihtoessani olin ehkä hieman varuillani kunnes huomasin sen rentouttavan vaikutuksen. Tätä pitää ehdottomasti jatkaa. Pitkä löylyttely ja kiireettömyys antaa uutta puhtia juuri alkaneeseen uuteen vuoteen.

Koivua ja katajaa ei voi suoraan verrata keskenään, sillä vihdat ovat niin erilaisia. Molempia voin kuitenkin lämpimästi suositella. Tästä syntyi uusi rakkaus. Jatkossakin suosin katajavihtaa aina kun mahdollista.