Tänä vuonna äitienpäivää on vietetty ennätysmäisen aurinkoisissa ja helteisissä merkeissä. Pilvetöntä taivasta riitti silmänkantamattomiin, joka on samalla tarkoittanut, että saimme kesän kertaheitolla - sopivasti juuri äitienpäiväksi.
Ihanat paketit saivat sydämen sykkimään
Paketista paljastui tänä vuonna mitä modernein perinnetuoli! Ihana löytö; tuttu puna-vihreä-valkoinen sienijakkara onkin tullut myyntiin myös mustavalkoisena. Vau!
Rakastan sitä perinteistä kärpässieniväritystä, mutta tämä oli yllättävän kaunis. Musta-valkoinen on sulava yhdistelmä mennyttä ja nykyisyyttä.
Ja vinks viks, jos kiinnostuit; Turussa tätä myy Kakolan myymälä. (Paikassa myös paljon muita vankityönä valmistettuja tuotteita). Tuoli on sopivan siro ja käy moneen tarkoitukseen.
Koska viime päivien säät ovat olleet ylen lämpimiä ovat sitruksetkin viihtyneet ulkona. Oranssit pienet pallukat ovat kasvin todellisia koruja. Vahvaa elinvoimaa.
Sitruunamelissa ja rosmariini ovat ehtineet jo hyvään mittaan. Näistä voi jo hyvin käydä napsimassa käyttöön. Ei ole muuten ikinä ollut näin mahtava kevät. Tai ainakin tuntuu siltä.
Pienoista onnistumisen iloa olen kokenut verililjapuun kohdalla. Kasvi oli viime kesän terassilla ja syksyllä koitin ensimmäistä kertaa saada kasvia selviytymään talven yli sisällä, viileässä autotallin nurkassa ja onnistuin. Siinä on tosin hieman ruskeita lehden kärkiä, mutten anna haitata asiaa. Yleisvaikutelma on säilynyt silti aika näyttävänä. Näitä ei siis kannatakaan heittää kesän jälkeen pois.
Jalokiurunkannus on aina kevään ensimmäisiä kukkijoita. Se "karkulainen" putkahtelee aina jostakin. Puskee pienestäkin kolosta ja kasvaa näyttäväksi kasviksi hetkessä. Sen kukoistus kestää kuitenkin vain lyhyen aikaa, mutta se ottaa irti kaiken siitä ajasta, kun maassa on vielä kosteutta ja tilaa rehottaa. Pian paikan valtaakin jo ihan muut kasvit, eikä edes arvaisi, kuinka suuret kiurunkannukset siinä komeili vielä hetki sitten. Tämä saa vallata pihaa, kuinka tykkää.
Ylpeyden aihe on kiistatta itse kastanjan siemenestä istutettu kastanjapuu. Se on kasvanut jo minun ohitseni ja joka vuosi puhkeaa aina vaan suuremmat ja näyttävämmät lehdet. Ne ovat alussa kuin lepakoita, jotka räpistelevät auki ryppyisiä siipiään.
Tänä keväänä kerätyt kastanjan siemenet on jo istutettu multiin, joten uusia puita luvassa. Kuinka monta kastanjaa voi yhdessä pihassa kasvaa?
Uusi marjapensastulokas karhunvatukka Rubus Thornless Evergreen on saanut pihan suojaisimman paikan ja ympärilleen vielä vanhan jättilyhdyn kehikon, sillä tämä laji kaipaisi itseasiassa jopa kasvihuonetta. Katsotaan, kuinka selviää, kasvaako, tuleeko marjoja ja kestääkö talven yli.
Oliivipuu on niin komeasti lehdessä, ettei vietetty talvi kuistilla ollut lainkaan huono. Elinvoimaisia lehtiä koko puu täynnä.
Koristeapiloissa miellyttää tietysti lehtien muoto, mutta myös väritys. Tarjolla on monen monta erilaista sävyä ja, kuten kaikki muutkin, nämä näyttävät kauniilta kuivan meriheinän seassa. Meriheinä on meidän pihassa taas vaihteeksi tämän kesän pop.
Joka päivä kohti uusia kasvikokeiluja ja mullittelua. Kukkivaa kevättä!
- Mikä kasvi on sinun suosikkisi näin keväällä?
Ihanat paketit saivat sydämen sykkimään
Paketista paljastui tänä vuonna mitä modernein perinnetuoli! Ihana löytö; tuttu puna-vihreä-valkoinen sienijakkara onkin tullut myyntiin myös mustavalkoisena. Vau!
Rakastan sitä perinteistä kärpässieniväritystä, mutta tämä oli yllättävän kaunis. Musta-valkoinen on sulava yhdistelmä mennyttä ja nykyisyyttä.
Ja vinks viks, jos kiinnostuit; Turussa tätä myy Kakolan myymälä. (Paikassa myös paljon muita vankityönä valmistettuja tuotteita). Tuoli on sopivan siro ja käy moneen tarkoitukseen.
Silmä ei vielä ole täysin tottunut tähän väritykseen, mutta kaunis mikä kaunis!
Äitienpäiväksi poika oli tehnyt ylläriksi hiuspyyhkeen. Ihan parasta mahdollista on itse tehdyt lahjat. Ne ovat niin vaikuttavia.
Miten söpö keltainen sydän ja muutenkin vahvat värit. Tälle onkin käyttöä, sillä pitkät hiukset kaipaavat aina omaa pyyhettä.
Miten söpö keltainen sydän ja muutenkin vahvat värit. Tälle onkin käyttöä, sillä pitkät hiukset kaipaavat aina omaa pyyhettä.
Poika oli vielä tarkoin suunnitellut, että sydämen pitää olla keltainen.
Äitienpäivänä kaikki puhkesi täyteen loistoonsa
Kevätkaktus roihahti täyteen kukoistukseen juuri äitienpäiväksi. Miten uskomattoman kauniita kukkia...kuin jonkin satumaisen fantasiahahmon mekkoja. Vaikka tämä kasvi näyttäisi vuoden muina aikoina kuinka rumalta tahansa saa tämä kukinta-aika kyllä lähes palvomaan kukkaa. Ehken sittenkään hävitä...
Lisää juhlan tuntua, sillä samaan aikaan ryhtyi myös käenkaali kukkimaan hentosin valkoisin kukin.
Äitienpäivänä on oranssi kukkameri tarjonnut parastaan.
Käenkaali saa lisää näyttävyyttä, kun kukat aukeavat.
Koska viime päivien säät ovat olleet ylen lämpimiä ovat sitruksetkin viihtyneet ulkona. Oranssit pienet pallukat ovat kasvin todellisia koruja. Vahvaa elinvoimaa.
Sitruunamelissa ja rosmariini ovat ehtineet jo hyvään mittaan. Näistä voi jo hyvin käydä napsimassa käyttöön. Ei ole muuten ikinä ollut näin mahtava kevät. Tai ainakin tuntuu siltä.
Kevään ensimmäiset orvokit kasvavat ja rehevöityvät päivä päivältä. Ja kauden trendiväreissä.
Talvehtinut verililjapuu viihtyy terassilla. Ruukku on tosin liian pieni ja paikkakin ehkä liian aurinkoinen.
Pienoista onnistumisen iloa olen kokenut verililjapuun kohdalla. Kasvi oli viime kesän terassilla ja syksyllä koitin ensimmäistä kertaa saada kasvia selviytymään talven yli sisällä, viileässä autotallin nurkassa ja onnistuin. Siinä on tosin hieman ruskeita lehden kärkiä, mutten anna haitata asiaa. Yleisvaikutelma on säilynyt silti aika näyttävänä. Näitä ei siis kannatakaan heittää kesän jälkeen pois.
Kotipihan valkovuokotkin ottivat juuri sunnuntain parhaaksi kukoistuspäiväkseen.
Lämpöaalto on saanut vihreän salaatin itämään.
Petuniat ja esikasvatetut daaliat viihtyvät samassa saavissa.
Pelargonia on kestävä ja ihastuttaa runsaalla kukinnallaan jo nyt.
Aurinko on saanut tulppaanit niin sepposen selälleen, ettei tämä loisto voi kestää kauan.
Jalokiurunkannus on aina kevään ensimmäisiä kukkijoita. Se "karkulainen" putkahtelee aina jostakin. Puskee pienestäkin kolosta ja kasvaa näyttäväksi kasviksi hetkessä. Sen kukoistus kestää kuitenkin vain lyhyen aikaa, mutta se ottaa irti kaiken siitä ajasta, kun maassa on vielä kosteutta ja tilaa rehottaa. Pian paikan valtaakin jo ihan muut kasvit, eikä edes arvaisi, kuinka suuret kiurunkannukset siinä komeili vielä hetki sitten. Tämä saa vallata pihaa, kuinka tykkää.
Ylpeyden aihe on kiistatta itse kastanjan siemenestä istutettu kastanjapuu. Se on kasvanut jo minun ohitseni ja joka vuosi puhkeaa aina vaan suuremmat ja näyttävämmät lehdet. Ne ovat alussa kuin lepakoita, jotka räpistelevät auki ryppyisiä siipiään.
Tänä keväänä kerätyt kastanjan siemenet on jo istutettu multiin, joten uusia puita luvassa. Kuinka monta kastanjaa voi yhdessä pihassa kasvaa?
Viime syksynä istutetut pikarililjatkin valitsivat juuri äitienpäivän kukintapäiväksi. Tämä on sellainen sipulikukkien jalokivi.
Punalehtinen koristeomenapuu kehittää jo kovasti lehtiä.
Oho! Sitruuna on tiputtanut ensimmäisen kypsän hedelmän.
Hetki sitten ostettu luumupuun alku on lähtenyt hyvään kasvuun.
Uusi marjapensastulokas karhunvatukka Rubus Thornless Evergreen on saanut pihan suojaisimman paikan ja ympärilleen vielä vanhan jättilyhdyn kehikon, sillä tämä laji kaipaisi itseasiassa jopa kasvihuonetta. Katsotaan, kuinka selviää, kasvaako, tuleeko marjoja ja kestääkö talven yli.
Oliivipuu on niin komeasti lehdessä, ettei vietetty talvi kuistilla ollut lainkaan huono. Elinvoimaisia lehtiä koko puu täynnä.
Koristeapiloissa miellyttää tietysti lehtien muoto, mutta myös väritys. Tarjolla on monen monta erilaista sävyä ja, kuten kaikki muutkin, nämä näyttävät kauniilta kuivan meriheinän seassa. Meriheinä on meidän pihassa taas vaihteeksi tämän kesän pop.
Joka päivä kohti uusia kasvikokeiluja ja mullittelua. Kukkivaa kevättä!
- Mikä kasvi on sinun suosikkisi näin keväällä?