Tässä, kun taas yrittää siivota paikkoja syyskuntoon, huomasin meillä olevan jemmoissa melkoisen monta eurolavaa. Siivousintoilu päällä sain idean kadottaa niistä tällä kertaa joka ainoan, tavalla tai toisella. Hävitysvimmaa auttoi jokin aika sitten Värikäs koti -Facebook-ryhmästä bongattu Marika K:n toteutus puurunkoisesta havupukista. Siitä tuli inspiraatio omaan versioon.
Päätin hyödyntää eurolavoja puukauriiden tekoon. Puukauriiden juurikin siksi, että mieheni nimesi nämä puueläimet kauriiksi. Ehkä se sopii, sillä näitä syntyy hetkessä / pienellä työllä useita ja toisaalta meidän lähisaari on niitä oikeita täynnä. Olkoon siis kauriita.
Musta kauris syntyy
Joskus on kiva tehdä työtä ihan summissa, ei suunnittele, ei juuri mittaa, eikä ihmettele. Se syntyy, mikä syntyy. Tässä kauriiden työmaassa toimintasuunnitelma eteni juuri näin. Olin bongannut somessa kuvia, joista sain sovellusidean eurolavoille. En halunnut ottaa mittaa, enkä miettiä, mikä on seuraava vaihe. Huiskin menemään tutulla mutu-fiiliksellä. Mitä siitä lopulta syntyi, olen tyytyväinen ja niin tuntui mieskin olevan, vaikken ihan innolla tähän projektiin saanutkaan häntä houkuteltua.
Se, mitä valmistui, näytti juuri sellaiselta, joka somistaa kivasti syys- ja talvipihaa.
![]()
1. vaihe
Traijasin esiin kaikki siistit ja ei niin siistit eurolavat ja muutkin puulavaosat. Pähkäilin, että lavan niistä osista, joissa välissä on nuo tukipalikat tulisi hyvä keskikroppa kauriille. Laihoista laudoista syntyisi jalat ja ainoa eläimeen käytettävä uusi osa tulisi autotallista löytyneestä pätkästä kakkoskakkosta.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Koska eläin piti saada jonkinmoiseen haara-asentoon oli luonnikasta viistellä toisen laudan yläkulmasta pala pois, jotta riittävä haara-asento syntyy. Lautajalat kiinniteltiin pitkillä ruuveilla.
Tämä oli se vaihe, kun keksin tehdä kauriista "ruukun". Silloin piti saada vaan pohjalauta (selkään jo muodostuneelle ruukulle). Valitsin sopivan laudan (joka päästää vedet valumaan reunoilta) ja se kiinniteltiin alakautta ruuveilla.
Kun jalat oli paikoillaan piti saada aikaiseksi kaula ja pää. Koitin mielessäni jakaa löytynyttä kakkoskakkosta pienempiin pätkiin, jotta jokainen alustettu kauris saisi kaulan ja pään. Sitä pääteltiin noin silmämääräisesti.
![]()
![]()
![]()
3. vaihe
Kun kaikki työstövaiheet oli tehty, piti enää miettiä, millaisia kasveja laitetaan kauriiden selkään. Meiltä löytyi loistavia muovisia kukkia, jotka uskon kestävän myös pakkasia. Tällainen kukkakuorma selkään kertyi.
![]()
![]()
Tulkoon siis vaan syksy, pihastelu sen suuntaan on vallan mukavassa vauhdissa. Mitä mukavaista sitä seuraavaksi lähtisi värkkäämään...
- Mitäs pidät, oliko tämä hyvä tapa "kadottaa eurolavoja"?
Päätin hyödyntää eurolavoja puukauriiden tekoon. Puukauriiden juurikin siksi, että mieheni nimesi nämä puueläimet kauriiksi. Ehkä se sopii, sillä näitä syntyy hetkessä / pienellä työllä useita ja toisaalta meidän lähisaari on niitä oikeita täynnä. Olkoon siis kauriita.
Musta kauris syntyy
Joskus on kiva tehdä työtä ihan summissa, ei suunnittele, ei juuri mittaa, eikä ihmettele. Se syntyy, mikä syntyy. Tässä kauriiden työmaassa toimintasuunnitelma eteni juuri näin. Olin bongannut somessa kuvia, joista sain sovellusidean eurolavoille. En halunnut ottaa mittaa, enkä miettiä, mikä on seuraava vaihe. Huiskin menemään tutulla mutu-fiiliksellä. Mitä siitä lopulta syntyi, olen tyytyväinen ja niin tuntui mieskin olevan, vaikken ihan innolla tähän projektiin saanutkaan häntä houkuteltua.
Se, mitä valmistui, näytti juuri sellaiselta, joka somistaa kivasti syys- ja talvipihaa.
Olen niin ylpeä näistä pukeista. Niistä tuli oikeastaan aika moderneja.
Traijasin esiin kaikki siistit ja ei niin siistit eurolavat ja muutkin puulavaosat. Pähkäilin, että lavan niistä osista, joissa välissä on nuo tukipalikat tulisi hyvä keskikroppa kauriille. Laihoista laudoista syntyisi jalat ja ainoa eläimeen käytettävä uusi osa tulisi autotallista löytyneestä pätkästä kakkoskakkosta.
Tässä tontilta löytyneitä ensimmäisiä eurolavoja.
Otin sävyrin käyttöön ja aloin ns. summamutikassa katkoa tosta ja tosta.
Kumma, että vaiheet alkoivat hahmottua työn edetessä, vaikka selvää suunnitelmaa lopputuloksesta ei ollut.
Lavan tukipalikkakohdasta tuli hyvä kroppa ja yksi jalkaparikin on jo paikoillaan.
Koska eläin piti saada jonkinmoiseen haara-asentoon oli luonnikasta viistellä toisen laudan yläkulmasta pala pois, jotta riittävä haara-asento syntyy. Lautajalat kiinniteltiin pitkillä ruuveilla.
Tämä oli se vaihe, kun keksin tehdä kauriista "ruukun". Silloin piti saada vaan pohjalauta (selkään jo muodostuneelle ruukulle). Valitsin sopivan laudan (joka päästää vedet valumaan reunoilta) ja se kiinniteltiin alakautta ruuveilla.
Kun jalat oli paikoillaan piti saada aikaiseksi kaula ja pää. Koitin mielessäni jakaa löytynyttä kakkoskakkosta pienempiin pätkiin, jotta jokainen alustettu kauris saisi kaulan ja pään. Sitä pääteltiin noin silmämääräisesti.
Joo-o. Kyllä tuo pää on riittävä.
Tatta-daa perhe on valmis - isä, äiti ja poikanen. Nyt alkoi vaikuttaa siltä, että oli äärettömän hyvä, että varastossa oli eri kokoisia puulavoja. Eläimet ovat sopusuhtaisia.
2. vaihe
Kauriit olivat kasassa ja kaikki kiinnitykset riittävän hyvin, joten oli aika sanoa bye-bye raakalaudan pinnoille, joissa oli tahroja ja muuta sellaista epätasaista jälkeä. Jäljellä oli onneksi kylpytynnyrin mustaa väriä, joka sopi näille yllättäville kaurille väriksi. Se peitti kaikki lavoissa olleet vahvat tahrat sun muut ja kokonaisuus tuli tasaväriseksi.
3. vaihe
Kun kaikki työstövaiheet oli tehty, piti enää miettiä, millaisia kasveja laitetaan kauriiden selkään. Meiltä löytyi loistavia muovisia kukkia, jotka uskon kestävän myös pakkasia. Tällainen kukkakuorma selkään kertyi.
Kun tulee joulu, laitan joukkoon silkkisiä joulutähtiä. Sillä saadaan taas uutta pilkettä.
Tulkoon siis vaan syksy, pihastelu sen suuntaan on vallan mukavassa vauhdissa. Mitä mukavaista sitä seuraavaksi lähtisi värkkäämään...
- Mitäs pidät, oliko tämä hyvä tapa "kadottaa eurolavoja"?