Simsalabim! Kausivalot ovat syttyneet!
Eipä ole kauaa, kun somessa pyöri erilaisia kuvakkeita tekstillä "sata päivää jouluun!". Viimeistään se sai innostuksen pintaan. Oli syytä viritellä äkkiä kausivalot kuntoon ja sytyttää valot ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna teemaksi on valikoitunut meidän perheen näköinen "satumaa".
Teema tarkoittaa vähintäänkin sitä, että uusia ideoita on kokeiltava ja tehtävä kivoja kokonaisuuksia. Joka vuosi se onkin tavoite, että aina keksitään uutta, vaikka vain vähäsen. Tavoiteltu ei ehkä ole täysin jouluinen, mutta fiilis puhkesi tekemisen lomassa - kuuntelin nimittäin ensimmäistä kertaa myös jouluradiota! Tästä se alkaa. Jouluttelu.
Kausivalojen kuningatar on valkoinen mallinukke
Kesällä bongasin verkosta myynti-ilmoituksen, jossa valkoinen mallinukke etsi uutta kotia. Koska hintakin oli varsin edullinen oli helppo hihkua; "meille!". Hain kiiltävän mallinuken polkypyörällä poikani kanssa ja takuulla kuljetus herätti ihmisissä ihmetystä, millaisia kuormia polkupyörällä oikein kuskataan. Ne onkin niitä rajoitteita ihmisen mielessä, mikä on mahdotonta ja mikä ei. Hyvän löydön kohdalla mahdoton muuttuu suureksi mahdollisuudeksi. Eikä onnen määrää pysty mittaamaan. Tämä oli juuri sitä.
Tänä syksynä silkkikukat ovat puhjenneet pihalla kukkaan kimppu toisensa jälkeen ja jälleen oli kuorma uusia kukkia sylissä. Lisänä ihanaa mattaisen tuntuista, mustaa päällystettyä rautalankaa (1,4 mm / 60 m:n rulla - 5,50 e) sekä mustaa kuuskulmaverkkoa (100 cm / 10 m / 25 mm silmä / 0,7 mm lanka - rulla 21,50 e). Tähän toteutukseen ei paljoa materiaaleja tarvitse.
Kaikki eivät ymmärrä mallinukkeja ollenkaan, mutta monet kehuvat niitä lopulta sisustuksissa aika mielenkiintoisiksi ja kauniiksi, vaikkeivät itse koskaan niitä tulisikaan hankkineeksi.
Tässä se nyt on meidän kausimallinukke valmiissa hameessaan. Asiat rakentuvat pikkuhiljaa ja tunnelma nousee jokaisesta uudesta toteutuksesta.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
- Irrotin mallinukelta kädet ja vedin pään yli verkkolenkin nuken ylle. Oli aika muotoilla siitä muhkea prinsessamekko ja kiristää se rautalangalla vyötäröltä tiukkaan sekä tehdä nuken tukikiinnityksiä aitaan, jotta se pysyy pystyssä kovassakin myrskyssä.
![]()
- Alkoi silkkikukkien kiinnitys ohuella rautalangalla verkkoon.
![]()
- Kun kaikki kukat olivat paikoillaan, oli vuorossa valonauhan kiinnitys. Vetelin sitä verkkoon kiinni zikzak-kuviota myötäillen. Pientä näpertelyä, jossa aikaa kuluu, mutta lopputulos näkyi jo silmissä. Vielä piti odottaa, että ilta hämärtyy ja voin sytyttää valot. Hämäryydessä kaikki alkaa näyttää huomattavasti tunnelmallisemmalta.
![]()
P.S ja etualalla komeilevat nuo tovi sitten tehdyt puukauriit.
![]()
Lumous ei haihdu
Mitä pimeämmäksi ilta tulee, sitä enemmän pyörin uusimman teokseni ympärillä. Se miellyttää omaa silmää ihan joka kuvakulmasta. Ilmassa on selvästi pieniä onnistumisen ja suuren riemun kiljahduksia.
![]()
![]()
Tämä on silkkaa prinsessasatua. Miten sitä ihmismieleen vaikuttaakaan valot, värit ja linjat.
![]()
![]()
- Näin lopuksi kysynkin sinun mielipidettäsi meidän kausivaloista. Miellyttääkö vai kauhistuttaako mallinukke sinua?
Eipä ole kauaa, kun somessa pyöri erilaisia kuvakkeita tekstillä "sata päivää jouluun!". Viimeistään se sai innostuksen pintaan. Oli syytä viritellä äkkiä kausivalot kuntoon ja sytyttää valot ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna teemaksi on valikoitunut meidän perheen näköinen "satumaa".
Teema tarkoittaa vähintäänkin sitä, että uusia ideoita on kokeiltava ja tehtävä kivoja kokonaisuuksia. Joka vuosi se onkin tavoite, että aina keksitään uutta, vaikka vain vähäsen. Tavoiteltu ei ehkä ole täysin jouluinen, mutta fiilis puhkesi tekemisen lomassa - kuuntelin nimittäin ensimmäistä kertaa myös jouluradiota! Tästä se alkaa. Jouluttelu.
Kausivalojen kuningatar on valkoinen mallinukke
Kesällä bongasin verkosta myynti-ilmoituksen, jossa valkoinen mallinukke etsi uutta kotia. Koska hintakin oli varsin edullinen oli helppo hihkua; "meille!". Hain kiiltävän mallinuken polkypyörällä poikani kanssa ja takuulla kuljetus herätti ihmisissä ihmetystä, millaisia kuormia polkupyörällä oikein kuskataan. Ne onkin niitä rajoitteita ihmisen mielessä, mikä on mahdotonta ja mikä ei. Hyvän löydön kohdalla mahdoton muuttuu suureksi mahdollisuudeksi. Eikä onnen määrää pysty mittaamaan. Tämä oli juuri sitä.
Tänä syksynä silkkikukat ovat puhjenneet pihalla kukkaan kimppu toisensa jälkeen ja jälleen oli kuorma uusia kukkia sylissä. Lisänä ihanaa mattaisen tuntuista, mustaa päällystettyä rautalankaa (1,4 mm / 60 m:n rulla - 5,50 e) sekä mustaa kuuskulmaverkkoa (100 cm / 10 m / 25 mm silmä / 0,7 mm lanka - rulla 21,50 e). Tähän toteutukseen ei paljoa materiaaleja tarvitse.
Kaikki eivät ymmärrä mallinukkeja ollenkaan, mutta monet kehuvat niitä lopulta sisustuksissa aika mielenkiintoisiksi ja kauniiksi, vaikkeivät itse koskaan niitä tulisikaan hankkineeksi.
Tässä se nyt on meidän kausimallinukke valmiissa hameessaan. Asiat rakentuvat pikkuhiljaa ja tunnelma nousee jokaisesta uudesta toteutuksesta.
Mallinuken hame on meidän perheen suosikki. Siitä tuli juuri sellainen, miten suunnitelmat mielessä piirtyivät. Iso lyhty antaa sopivaa lisäloistoa.
Työn vaiheet:
- Terassilla valmiina tarvittavat materiaalit; silkkikukat, verkko ja rautalanka.
- Leikkasin verkosta reilun palan (mikä silmään riittävältä näytti). Verkon leveys 100 cm riitti hyvin mekon mittaan eli sitä ei tarvinnut jatkaa millään lisäpaloilla. En nimittäin halunnut saumaa pituuteen, enkä myöskään maahan asti ulottuvaa mekkoa.
- Harsin rautalangan avulla palasta ns. O-lenkin.
- Kun puuhaillessa pakkasi hieman tuulemaan, piti nukke sitoa väliaikaisesti nippusiteillä aitaan.
- Irrotin mallinukelta kädet ja vedin pään yli verkkolenkin nuken ylle. Oli aika muotoilla siitä muhkea prinsessamekko ja kiristää se rautalangalla vyötäröltä tiukkaan sekä tehdä nuken tukikiinnityksiä aitaan, jotta se pysyy pystyssä kovassakin myrskyssä.
- Alkoi silkkikukkien kiinnitys ohuella rautalangalla verkkoon.
- Kun kaikki kukat olivat paikoillaan, oli vuorossa valonauhan kiinnitys. Vetelin sitä verkkoon kiinni zikzak-kuviota myötäillen. Pientä näpertelyä, jossa aikaa kuluu, mutta lopputulos näkyi jo silmissä. Vielä piti odottaa, että ilta hämärtyy ja voin sytyttää valot. Hämäryydessä kaikki alkaa näyttää huomattavasti tunnelmallisemmalta.
P.S ja etualalla komeilevat nuo tovi sitten tehdyt puukauriit.
Lumous ei haihdu
Mitä pimeämmäksi ilta tulee, sitä enemmän pyörin uusimman teokseni ympärillä. Se miellyttää omaa silmää ihan joka kuvakulmasta. Ilmassa on selvästi pieniä onnistumisen ja suuren riemun kiljahduksia.
Tämä on silkkaa prinsessasatua. Miten sitä ihmismieleen vaikuttaakaan valot, värit ja linjat.
- Näin lopuksi kysynkin sinun mielipidettäsi meidän kausivaloista. Miellyttääkö vai kauhistuttaako mallinukke sinua?