Uudenvuodenlupauksena päätin hiljaisesti yhtä ja toista mm. sen, että teen tästä vuodesta todellisen kulttuurivuoden. Olen monenmoisen kulttuurin ystävä ja keksin kuin keksinkin itselleni aihealueeseen liittyvän osuvan lahjan, jolla kulttuuri on aina lähempänä kuin uskonkaan. Nyt 2019 alkumetreillä on aika nauttia lahjasta ja startata vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle!
Ostin nimittäin itselleni ihka ensimmäisen museokorttini. Se on pääsylippuni 250 museoon ja mikä parasta, voin käydä samassakin kohteessa niin monta kertaa kuin huvittaa. Taidemuseot, kulttuurihistorialliset kohteet, erikoismuseot, alueelliset museokeskukset jms. täältä tullaan!
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Qwenselin talo ja apteekkimuseo
Kauppatorin tuntumassa, Aurajoen rannalla sijaitseva Qwenselin talo on saamani tiedon mukaan Turun vanhin säilynyt puutalo. Herättää väkisinkin mietintää, kuinka ihmeessä talo onkaan voinut selvitä kaikista pommituksista, palosta, joen kautta kiirivistä vaaroista jms. tekijöistä ja uhista huolimatta niin keskeisellä paikalla. Ypöyksin, liki alkuperäisessä mallissaan näihin vuosiin. Siellä se on ryhdissään punaisena helmenä uudempien asioiden keskellä.
Paikan tiloissa, saman katon alla on ihasteltavissa 1700-luvun säätyläiskoti ja 1800-luvun apteekki. Museon loistava sijainti mahdollistaa lyhyenkin poikkeamisen ja tutustumisen paikkaan.
Johdantonäyttelystä eteisen kautta päädytään saliin ja kamareihin. Makuukamari, lastenkamari, rouvankamari ja isännänkamari...tyyli henkii rokokoo- ja kustavilaistyylejä. Sisällä on hämärää, paksu lankkulattia narahtelee mukavasti ja nenässä tuntuu menneiden vuosien tuoksu. Förmaakissa kukkii ruusutapetti...kun kurkkaan ikkunasta, ei voi olla miettimättä, millainen oli näkymä silloin, kun tätä rakennusta asutti sen kuuluisimmat asukkaat Joseph Pippingin perhe.
Apteekkimuseon puoli on vähintään yhtä kiinnostava kuin menneiden aikojen biologian tunnit. Museoesitteeseen präntätyt nimet offisiini, materiaalihuone, dekoktorio ja herbahuone kaipaavat hieman lisäselvitystä.
Offisiini on vanhanajan apteekeista tuttu asiakaspalvelutila. Tilaa täytti lattiasta kattoon ja seinästä seinään yltävät hyvässä järjestyksessä olleet hyllyt. Pulloa ja purkkia tasaiset rivit. Niin, juuri ne pullot, jotka ovat nykyisin monen keräilykohde.
Materiaalihuone on apteekin välivarasto.
Dekoktorio on erilaisten keitteiden ja hauteiden valmistuspaikka.
Herbahuone on yrttikamari, jonka katossa roikkuu yrttinippuja. Tihrustelen hämärässä, mitä lapuissa lukee ja mikä auttaa mihinkin. Tuttuja on paljon laventeli, humala, siankärsämö, leskenlehti, pietaryrtti...mutta tarkempaa opettelua sitten vaatiikin se, kuinka yrttejä käytetään ja miten ne mihinkin vaivaan auttavat.
Täältä voi varmasti helpostikin ammentaa kikkoja vanhoihin taloihin ja toki uudempiinkin. Museo ei ole lainkaan hullumpi paikka bongailla ideoita. Omalla kohdalla heräsi jälleen kiinnostus yrttejä kohtaan, kuinka niitä voisi kesällä taas keräillä.
Jotta käynti olisi antoisampi, kuuntele museon ääniopastus tästä.
Reilu 60 vuotta sitten yleisölle avattu museokokonaisuus
Tämä apteekkimuseo / Qwenselin talo on mukava kohde kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisesti kesä tuo sille merkittävää lisäarvoa. Silloin U:n mallisen rakennuksen sisäpiha puhkeaa kukkaan.
Vuonna 1958 avattu museo on ihastuttava lomareissun tutustumiskohde. Pihapiirissä sijaitseva Cafe Qwensel antaa mukavan levähdyspaikan. Tarjoilu myötäilee kivasti ajan henkeä. Tässä miljöössä voi helposti viipyä pidempäänkin ja alueeseen liittyy varmasti vuosien saatossa monia muistoja.
No, kulttuurimatka on alkanut ja nyt on ensimmäinen tutustuminen takana. Matka jatkuu.
- Millainen on sinun muistosi museosta?
Minun muistojeni joukkoon kuuluu mm. tangokuningatar Heidi Pakarisen promokuvaukset Apteekkimuseon kulmilla.
P.S muistathan, että Oli aika -blogissa on edelleen käynnissäarvonta,josta voit saada oman talon - talon mallisen avaimenperän. Osallistu ja voita joko punainen, keltainen tai vihreä talo!
Ostin nimittäin itselleni ihka ensimmäisen museokorttini. Se on pääsylippuni 250 museoon ja mikä parasta, voin käydä samassakin kohteessa niin monta kertaa kuin huvittaa. Taidemuseot, kulttuurihistorialliset kohteet, erikoismuseot, alueelliset museokeskukset jms. täältä tullaan!
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Qwenselin talo ja apteekkimuseo
Kauppatorin tuntumassa, Aurajoen rannalla sijaitseva Qwenselin talo on saamani tiedon mukaan Turun vanhin säilynyt puutalo. Herättää väkisinkin mietintää, kuinka ihmeessä talo onkaan voinut selvitä kaikista pommituksista, palosta, joen kautta kiirivistä vaaroista jms. tekijöistä ja uhista huolimatta niin keskeisellä paikalla. Ypöyksin, liki alkuperäisessä mallissaan näihin vuosiin. Siellä se on ryhdissään punaisena helmenä uudempien asioiden keskellä.
Paikan tiloissa, saman katon alla on ihasteltavissa 1700-luvun säätyläiskoti ja 1800-luvun apteekki. Museon loistava sijainti mahdollistaa lyhyenkin poikkeamisen ja tutustumisen paikkaan.
Johdantonäyttelystä eteisen kautta päädytään saliin ja kamareihin. Makuukamari, lastenkamari, rouvankamari ja isännänkamari...tyyli henkii rokokoo- ja kustavilaistyylejä. Sisällä on hämärää, paksu lankkulattia narahtelee mukavasti ja nenässä tuntuu menneiden vuosien tuoksu. Förmaakissa kukkii ruusutapetti...kun kurkkaan ikkunasta, ei voi olla miettimättä, millainen oli näkymä silloin, kun tätä rakennusta asutti sen kuuluisimmat asukkaat Joseph Pippingin perhe.
Apteekkimuseon puoli on vähintään yhtä kiinnostava kuin menneiden aikojen biologian tunnit. Museoesitteeseen präntätyt nimet offisiini, materiaalihuone, dekoktorio ja herbahuone kaipaavat hieman lisäselvitystä.
Offisiini on vanhanajan apteekeista tuttu asiakaspalvelutila. Tilaa täytti lattiasta kattoon ja seinästä seinään yltävät hyvässä järjestyksessä olleet hyllyt. Pulloa ja purkkia tasaiset rivit. Niin, juuri ne pullot, jotka ovat nykyisin monen keräilykohde.
Materiaalihuone on apteekin välivarasto.
Dekoktorio on erilaisten keitteiden ja hauteiden valmistuspaikka.
Herbahuone on yrttikamari, jonka katossa roikkuu yrttinippuja. Tihrustelen hämärässä, mitä lapuissa lukee ja mikä auttaa mihinkin. Tuttuja on paljon laventeli, humala, siankärsämö, leskenlehti, pietaryrtti...mutta tarkempaa opettelua sitten vaatiikin se, kuinka yrttejä käytetään ja miten ne mihinkin vaivaan auttavat.
Täältä voi varmasti helpostikin ammentaa kikkoja vanhoihin taloihin ja toki uudempiinkin. Museo ei ole lainkaan hullumpi paikka bongailla ideoita. Omalla kohdalla heräsi jälleen kiinnostus yrttejä kohtaan, kuinka niitä voisi kesällä taas keräillä.
Jotta käynti olisi antoisampi, kuuntele museon ääniopastus tästä.
Reilu 60 vuotta sitten yleisölle avattu museokokonaisuus
Tämä apteekkimuseo / Qwenselin talo on mukava kohde kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisesti kesä tuo sille merkittävää lisäarvoa. Silloin U:n mallisen rakennuksen sisäpiha puhkeaa kukkaan.
Vuonna 1958 avattu museo on ihastuttava lomareissun tutustumiskohde. Pihapiirissä sijaitseva Cafe Qwensel antaa mukavan levähdyspaikan. Tarjoilu myötäilee kivasti ajan henkeä. Tässä miljöössä voi helposti viipyä pidempäänkin ja alueeseen liittyy varmasti vuosien saatossa monia muistoja.
No, kulttuurimatka on alkanut ja nyt on ensimmäinen tutustuminen takana. Matka jatkuu.
- Millainen on sinun muistosi museosta?
Minun muistojeni joukkoon kuuluu mm. tangokuningatar Heidi Pakarisen promokuvaukset Apteekkimuseon kulmilla.
P.S muistathan, että Oli aika -blogissa on edelleen käynnissäarvonta,josta voit saada oman talon - talon mallisen avaimenperän. Osallistu ja voita joko punainen, keltainen tai vihreä talo!
Tästä portista saavutaan museon sisäpihalle. Ylimmässä kuvassa ollaan tässä päivässä ja alemmassa muutaman vuoden takaisessa Tangokuningatar Heidi Pakarisen promokuvauksessa. Sama kohta, eri vuoden aika.
Tarkkasilmäisenä voi sisäpihalla huomata, kuinka hauskasti puukeppi korvaa syöksytorven, kun vesi valutetaan katolta.
Ulkokahvien mukavaan nauttimiseen on vielä kuukausien matka. Ylinnä talvi juuri nyt ja alemmassa se ihana kesäinen kahvihetki mallina Tangokuningatar Heidi Pakarinen. Sama pöytä, eri tunnelmat. Ja huomaa tuo ihana kahvipannu, jonka saa pöytään.
Sisällä museon johdantonäyttelyssä on kauniisti hehkuvat seinämaalaukset ja tarinaa talon historiasta.
Kaunis perhostaulu, jossa on enemmän perhosia kuin omassani kotona. (Tästä tulee jotenkin mieleen lapsuuskaverini silloinen poikakaveri; iltaisin oli helppo liesuta ulkona, kun lähti reissuun haavi olalla ja kertoi vanhemmille menevänsä pyydystämään yöperhosia. Miten oiva selitys se olikaan. Ja aina meni läpi. Perhoseen liittyy niin monta värikästä ja hienoa muistoa.)
Yrttihuoneessa roikkuu tuttuja kasveja. Opittavaa riittää.
Ihania muistoja, kun muutaman vuoden takaisen työkamun Tanjan kanssa tehtiin Heidi Pakarisen promokuvauksia Turun Apteekkimuseon pihamiljöössä. Heidin takana museon nykyisen sisäänkäynnin ovet.
Kesällä apteekkimuseon suojaisa sisäpiha herää omaan rauhaisaan eloonsa aivan Turun keskustan ytimessä.
Sisäpihalla kasvaa monia perinnekasveja.
Ihania muistoja, kun muutaman vuoden takaisen työkamun Tanjan kanssa tehtiin Heidi Pakarisen promokuvauksia Turun Apteekkimuseon pihamiljöössä. Heidin takana museon nykyisen sisäänkäynnin ovet.
Kesällä apteekkimuseon suojaisa sisäpiha herää omaan rauhaisaan eloonsa aivan Turun keskustan ytimessä.
Sisäpihalla kasvaa monia perinnekasveja.
Uutta kesää odotellen on ihana fiilistellä aurinkoa ja lämpöä sekä herättää yksinkertaisesti kesäkuvamuistoja.
- Joko sinä olet museokortin haltija?
- Joko sinä olet museokortin haltija?