3 löytöä = hymyä, iloa ja kiiltoa

Joskus sitä vaan tulee yllättäin jotain speciaalia eteen ja on vaikea sanoa "ei". Kun kaikessa on mukana vahva tunne, sen täytyy silloin olla oikea valinta.

Alkuvuoden merkittävät löydöt tulevat tässä. Ne eivät ole kalliita, mutta jokin niissä on kiehtonut. Se jokin, joka ei synny rahalla.

1. Hymytyttöpatsas

Olen jo jonkin aikaa hiljaisesti etsinyt hymypatsasta. Totta. Etsinyt! Ajatuksissa oli, että kumpi vaan kelpaisi, joko hymypoika tai hymytyttö. Ja nyt se löytyi. Kirppislöytönä hymytyttöpatsas.

Kuvanveistäjä Heikki Niemisen muovaamat hymypoika- ja hymytyttöpatsaat (vuosilta 1953-1954) ovat luultavasti piirtyneet yhden jos toisenkin mieleen. Vaikka niitä on tuhansilla suomalaisilla, ei patsasta silti kaikki ole kädessään saaneet pitää. En minäkään. En ole sellaista koskaan itse saanut. Kummallista kyllä minulla ei ole mitään muistikuvia, että kukaan muukaan olisi saanut. Asiaa tutkiessani löysin selvitystä, että jossain niitä on jaettu jokaisella luokka-asteella, kun taas toisaalla vasta 6. luokalla.

Näin jälkikäteen mietittynä...ala-asteella, omalla luokalla patsas olisi sopinut Annelle, joka oli ehdottomasti luokkamme avuliain, reippain ja paras oppilas, ja josta muuten tulikin myöhemmin opettaja, tai hymy-Lasselle, joka oli aina rehti, positiivinen, kaikista asioista kiinnostunut ja lehmän hermoinen tyyppi.

Tiedän, että patsas kuuluu ansaita ja itsekseni mietiskelen, onko täydellisen epäreilua ostaa se, vaikka joku haluaakin patsaastaan luopua. Toisaalta mietin, miksi joku oikeasti haluaa luopua, jos on patsaan saanut tai perinyt? Sillä on niin vankka symboliarvo. No, jonkun toisen hymy loistaa nyt minun hyllyssäni. Eikä se koskaan ole huono oppia toiselta iloisuutta, luotettavuutta, hyviä elämäntapoja ja kaikkea sitä muuta, jota patsas kuvastaa.

2. Ankka-teesihti

Matka 2019 -messuilta bongattu ihana kelluva ankka on todella piristys kaikkiin aamuihin. Toisinaan ei koneisto käynnisty silkasta ajatuksen voimasta ja pirtsakka energiapäivä on yksinkertaisesti hakusessa. Tämä ankka on silloin oiva apuri hyvänmielen tavoitteluun.

Ankan sihti täytetään teepurulla ja sitten vaan kellumaan kiehuvan veden pintaan. Teepurut kannattaa ensin kastella tasaisesti, jotta ankka pysyy vakaammin pystyssä. Veikeä ja hieman lapsellinen arjen ilostuttaja on omiaan kaikenikäisille. Mukana tuleva teline takaa, ettei pöydälle tule teetahroja. Veikeitä teehetkiä on siis tarjolla.

Ja toisaalta tämä uusi ankkalöytö sopii loistavasti jatkeeksi tähän jengiin.

3. Kuparinen hirvitaulu

Ekotorilta bongattu kuparinen taulu edustaa jollainlailla mennyttä aikaa. Liekö sen muotihetket kuuluneet 1960-70 -luvuille. Silti se iski silmään kiiltävänä, näyttävänä ja virheettömänä. Takana on ripustamista varten lenkki, mutta minun silmääni tämä sopi mieluummin pöydällä pidettävänä lautasena, sillä se on komeaakin komeampi, halkaisijaltaan 44 cm. Tällä hetkellä isot lautaset kiinnittävät huomioni selvästi entistä enemmän, koska asetelmat janoavat aina uusia alustoja.

No, siinä ne nyt sitten olivat, ne alkuvuoden kolme arkea sopivasti piristävää esinettä. Pienestä se joskus on kiinni, mutta hyvä niin. Aina ei tarvitse kurkotella kuuta. Hymy, ilo ja kiilto ovat tässä.













- Onko sinulla kenties hymytyttö/-poikapatsas ja koska olet sen saanut?
- Onko tuo kuparivati sinulle jotenkin jostain tuttu?
- Ja mitkä ovat sinun alkuvuoden parhaat löytösi?