Viime vuoden puolella sain uskomattoman päähänpinttymän.
- Minun on saatava ryijy.
Olin luultavasti vakaasti kääntämässä omaa päätäni kohti juuri sitä, jota olin vannottanut, etten hanki. En ikinä. Lopulta se kuitenkin tuli. Yksi jos toinenkin.
En kuitenkaan halunnut uutta vaan mieluummin vanhan, jolla olisi jokin sanoma. Sana ryijy maistui yhä vaan makoisammalta ja valloitti myös kasveista tehtynä. No, siitä se lähti "ryijyrakkaus", joka roihkuaa yhä tulisemmin.
Se perinteisempi seinäryijy löytyi tori.fi:stä, mutta rohkelikkona lähdin myös arpomaan, millaista on tehdä ryijyä kasveista. Ensimmäinen kasviryijy oli totaalinen demoversio, sillä tekniikka oli hakusessa. Helmikuussa apuun tuli Flör - Kukka & Puutarhan Kasviryijy-workshop!
Kurssilla uutta oppimassa
Voi tätä keväistä hienoa tunnelmaa, kuinka innostus askarteluun, tuunailuun ja puuhasteluun heräilee pikkuhiljaa. Tähän saumaan oli loistava bongata, että Turun Flörjärjesti Kasviryijykurssin 26.2. Kurssille mennessä ei tarvinnut tietää vielä mistään mitään, sillä siellä käytiin tekniikka läpi. Sehän sopi innokkaalle oppilaalle paremmin kuin hyvin. Mukaan vaan.
Helmikuun valoisa ilta keräsi aiheesta kiinnostuneita naisia paikalle. Meitä taisi olla kaikkiaan 16 kahden vetäjän Sofian ja Anninan opissa ja voi, miten aiheelle omistautuneita. Intensiivisesti keskittynyttä porukkaa.
Alkutyöt oli tehty meille valmiiksi - puut ja narut odottivat työpisteillä. Materiaalia oli pöytälaatikot pullollaan. Siinä kasveja valikoidessa havahtui, kuinka kaunis onkaan ruskeaksi käpertynyt saniainen ja punavartinen paju. Tulevaa kesää silmällä pitäen suunnittelin jo kerääväni ainakin pietaryrttiä, yliaikaista maitohorsmaa, osmankäämiä, kultapiiskua ja kaislaa. Kaisla on joka kesäinen suosikki yhdessä jos toisessa työssä. Ensi kesästä taitaa tulla varsinainen ryijykesä. Tohtiiko sitä laittaa mitään puutarhan kukkaa enää tunkiolle?
Åblogeistamme tuttu kässäilijä, ideaihme Kotilaturin Kati on hetki sitten tehnyt blogiinsa loistavan ohjeen, kuinka tehdä kasviryijy, niin ohjaankin sinut kurkkaamaan työvaiheet täältä.
Olen varma, kun luet Katin ohjeet ja katsot alla olevat kuvat olet vähintäänkin utelias kokeilemaan, kuinka homma hoituu.
Oma kasviryijyni valmistui kurssilla reilusti alle tunnissa. Tahtiani hidasti, ettei minulla ollut minkäänlaista suunnitelmaa, kuinka työ lähtisi käyntiin. En tiennyt, luotanko vihreään vai onko ruskea minun kevätvärini. Otanko selkeitä heiniä vai olisiko parempi ottaa pörröisiä vaihtoehtoja. Sopiiko minun työni olla ilmava vai tiivis. Säännöllinen vai rönsyilevä. Lopulta päätin kokeilla vähän kaikenlaista, jotta eri materiaalien ja värien toimivuus selviäisi paremmin. Olin omaan työhöni varsin tyytyväinen ja kotona oli paikkakin jo valmiina.
Nämä kurssit on siitä kivoja, että pääsee näkemään niin monta toteutusta kuin on tekijöitä ja hyvä tunnelma vie mukanaan. Kiinnostuin kyllä itse tulemaan jatkossakin mukaan. Tiimissä oli kaiken aikaa iloinen fiilis yllä.
Flörissä oli jo puhetta seuraavista kursseista. Ehkä tehdään jotain tulppaaneista ja kurssilaisilta kantautui toive myös kokedamasta. Katsotaan, mitä luvassa. Kannattaa seurata Flörin sivuja.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Omasta kasviryijystä jäi aikamoisen muhkea. En halunnut tasoittaa päitä, sillä silloin olisi jutun juoni kärsinyt ja kauniita osia tipahtanut pois. Eri mittaiset ja rönsyilevät päät ovat lopulta aika persoonalliset. Kun aikojen saatossa työn vihreät osat kuivuvat kasaan on selvää, että työstä tulee hieman ilmavampi, kun se painuu kasaan, mutta ei haittaa lainkaan. Työ on tehty elävistä materiaaleista ja ne elävät omia aikojaan.
Seuraava on jo suunnitelmissa ja siihen saatan käyttää myös erilaisia lankoja. Ulkona on vielä pitkään kukkimatonta aikaa, joten sopivista materiaaleista koostetuilla ryijyrakennelmilla saa pihaankin uutta ilmettä. Ryijyn puuosat voivat olla viimeisteltyjä ja maalattuja, hieman jännittävämpiä luonnonoksia tai vaikka ohuita koivun pätkiä. Mielenkiintoinen valinta voisi hyvin olla vanhat suksisauvatkin. Tässä on mahdollisuudet moneen.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kasviryijyn tekoa vai oletko jo tehnyt?
- Minun on saatava ryijy.
Olin luultavasti vakaasti kääntämässä omaa päätäni kohti juuri sitä, jota olin vannottanut, etten hanki. En ikinä. Lopulta se kuitenkin tuli. Yksi jos toinenkin.
En kuitenkaan halunnut uutta vaan mieluummin vanhan, jolla olisi jokin sanoma. Sana ryijy maistui yhä vaan makoisammalta ja valloitti myös kasveista tehtynä. No, siitä se lähti "ryijyrakkaus", joka roihkuaa yhä tulisemmin.
Se perinteisempi seinäryijy löytyi tori.fi:stä, mutta rohkelikkona lähdin myös arpomaan, millaista on tehdä ryijyä kasveista. Ensimmäinen kasviryijy oli totaalinen demoversio, sillä tekniikka oli hakusessa. Helmikuussa apuun tuli Flör - Kukka & Puutarhan Kasviryijy-workshop!
Kurssilla uutta oppimassa
Voi tätä keväistä hienoa tunnelmaa, kuinka innostus askarteluun, tuunailuun ja puuhasteluun heräilee pikkuhiljaa. Tähän saumaan oli loistava bongata, että Turun Flörjärjesti Kasviryijykurssin 26.2. Kurssille mennessä ei tarvinnut tietää vielä mistään mitään, sillä siellä käytiin tekniikka läpi. Sehän sopi innokkaalle oppilaalle paremmin kuin hyvin. Mukaan vaan.
Helmikuun valoisa ilta keräsi aiheesta kiinnostuneita naisia paikalle. Meitä taisi olla kaikkiaan 16 kahden vetäjän Sofian ja Anninan opissa ja voi, miten aiheelle omistautuneita. Intensiivisesti keskittynyttä porukkaa.
Alkutyöt oli tehty meille valmiiksi - puut ja narut odottivat työpisteillä. Materiaalia oli pöytälaatikot pullollaan. Siinä kasveja valikoidessa havahtui, kuinka kaunis onkaan ruskeaksi käpertynyt saniainen ja punavartinen paju. Tulevaa kesää silmällä pitäen suunnittelin jo kerääväni ainakin pietaryrttiä, yliaikaista maitohorsmaa, osmankäämiä, kultapiiskua ja kaislaa. Kaisla on joka kesäinen suosikki yhdessä jos toisessa työssä. Ensi kesästä taitaa tulla varsinainen ryijykesä. Tohtiiko sitä laittaa mitään puutarhan kukkaa enää tunkiolle?
Åblogeistamme tuttu kässäilijä, ideaihme Kotilaturin Kati on hetki sitten tehnyt blogiinsa loistavan ohjeen, kuinka tehdä kasviryijy, niin ohjaankin sinut kurkkaamaan työvaiheet täältä.
Olen varma, kun luet Katin ohjeet ja katsot alla olevat kuvat olet vähintäänkin utelias kokeilemaan, kuinka homma hoituu.
Oma kasviryijyni valmistui kurssilla reilusti alle tunnissa. Tahtiani hidasti, ettei minulla ollut minkäänlaista suunnitelmaa, kuinka työ lähtisi käyntiin. En tiennyt, luotanko vihreään vai onko ruskea minun kevätvärini. Otanko selkeitä heiniä vai olisiko parempi ottaa pörröisiä vaihtoehtoja. Sopiiko minun työni olla ilmava vai tiivis. Säännöllinen vai rönsyilevä. Lopulta päätin kokeilla vähän kaikenlaista, jotta eri materiaalien ja värien toimivuus selviäisi paremmin. Olin omaan työhöni varsin tyytyväinen ja kotona oli paikkakin jo valmiina.
Nämä kurssit on siitä kivoja, että pääsee näkemään niin monta toteutusta kuin on tekijöitä ja hyvä tunnelma vie mukanaan. Kiinnostuin kyllä itse tulemaan jatkossakin mukaan. Tiimissä oli kaiken aikaa iloinen fiilis yllä.
Kasviryijy kuvastaa tekijäänsä.
Hieno tuli.
Jokaisesta.
Flörissä oli jo puhetta seuraavista kursseista. Ehkä tehdään jotain tulppaaneista ja kurssilaisilta kantautui toive myös kokedamasta. Katsotaan, mitä luvassa. Kannattaa seurata Flörin sivuja.
Tässä se nyt on - minun valmis kasviryijyni.
Tältä pöydältä löytyi minun suursuosikkini; vaaleat hattaraiset, pitkät kiharapäiset ja vihreät heinät. Joiden välissä on muuten ne ruskettuneet saniaiset!
Ihastuttavia pieniä kukkia, joista otin nuo vaaleat omaan työhöni.
Workshopin alkuun Flörin floristi Annina esitteli mallityön.
Ja Annina näytti muutamat ratkaisevat niksit, kuinka työ etenee.
Tässä oman työni alkua.
Ja lopulta loppusuora alkaa häämöttää. Viimeiseksi ylös ujutin vielä rosmariiniraidan, kun tilaa näytti jäävän. Se tuonee kivan tuoksun työhön.
Loimilankoja pitää vielä hieman suoristella. Sen suhteen kannattaa olla tarkka jo työn alusta, että langat ovat suorat.
Työt alkavat olla yhä valmiimpia.
Kauniita kasviryijyjä alkoi valmistua yksi toisen jälkeen.
Lähempää tarkasteltuna eucalyptuksen lehdet näyttivät työssä aivan sydämiltä.
Kotona kasviryijy pääsi kaapelikelasydämen päälle.
Omasta kasviryijystä jäi aikamoisen muhkea. En halunnut tasoittaa päitä, sillä silloin olisi jutun juoni kärsinyt ja kauniita osia tipahtanut pois. Eri mittaiset ja rönsyilevät päät ovat lopulta aika persoonalliset. Kun aikojen saatossa työn vihreät osat kuivuvat kasaan on selvää, että työstä tulee hieman ilmavampi, kun se painuu kasaan, mutta ei haittaa lainkaan. Työ on tehty elävistä materiaaleista ja ne elävät omia aikojaan.
Seuraava on jo suunnitelmissa ja siihen saatan käyttää myös erilaisia lankoja. Ulkona on vielä pitkään kukkimatonta aikaa, joten sopivista materiaaleista koostetuilla ryijyrakennelmilla saa pihaankin uutta ilmettä. Ryijyn puuosat voivat olla viimeisteltyjä ja maalattuja, hieman jännittävämpiä luonnonoksia tai vaikka ohuita koivun pätkiä. Mielenkiintoinen valinta voisi hyvin olla vanhat suksisauvatkin. Tässä on mahdollisuudet moneen.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kasviryijyn tekoa vai oletko jo tehnyt?