Valoisaa elämää omien viritelmien lumoissa

September 30, 2018, 11:29 am

≫ Next: Saanko esitellä oman puutarhan antimia

≪ Previous: Mitä merkitsee ekologinen sisustaminen?

$

0

0

Syksyinen pihapiiri on todellinen keksintöjen puuhakenttä. Kesä laitetaan pakettiin pala palalta ja pimeys janoaa uusia, valoisia ideoita. On tavallaan haikeaa kumota daaliat ja ravistella mullat pois. Ensi kesää silmällä pitäen, otetaan kuitenkin mukulat talteen. Hetkessä alkaa varastoon muuttaa ensimmäinen mukulapussi, toinen, kolmas...sitruunapuut, oliivipuu, tuoksupelargonia, viikuna, verililja, muratit, värinokkoset, sinisarja...mutta, mistä saadaan se uusi loisto pihaan? 

Päivät pimenevät ja pitkä pimeä jakso on edessä. Ei ole aikaa jäädä ihmettelemään, sillä hetkessä voi tulla ne kylmät päivät, jolloin mitään ei enää ole mukavaa puuhastaa ulkona sormet jäässä.

Lauantaina pilvien lomasta koitti pilkistää aurinko, mutta päivä oli viileä. Onneksi olin jo tovi sitten suunnitellut pihakoristelun seuraavia vaiheita, kylästellyt kirppareilla ja kompannut varastot. Hyvä tästä tulee, jos vaan ehtii kaiken kasata. Lisää valoa pihaan.

Kausivalo on taikasana

Kausivalo, kausivalo, kausivalo...se on tavallaan uusi sana, sillä aina meinaan sanoa jouluvalo. No, juuri nyt on niiden kausivalojen aika.

- Palan niin halusta nähdä kaiken valmiina, etten voi muuta kuin uppoutua työhön täysillä.

Tässä hetkessä silmissä vilkkuu valoisa tunnelma, monet muistot ja kiitollisuus siitä, että jutut onnistuivat suhteellisen hyvin.

Rönsyilevä tunnelma sopii meille

Muutama päivä sitten sain viriteltyä pihan mallinukelle valohameen. Nyt oli aika jatkaa tätä satumaaksi nimeämääni aluetta. Halusin nuken tuntumaan kristallikruunua muistuttavan valaisimen, jossa olisi kiinnitettynä ledit sekä grillikatokseen perinteisen suojan, sillä oviaukko piti saada kauniisti piiloon talvikaudeksi.

Löysin kirpparilta, ideaani sopivan, halvan kattokruunun. Se oli parhaan teränsä menettänyt, muttei haitannut, sillä sähköjohdot lähti muutenkin pois. Hieman mattamustaa maalia pintaa ja se oli täydellinen idean toteutukseen. Koko komeus lähti matkaan eurolla. Aiemmin olin ostanut valmiiksi risukimpun led-valoja sekä löytänyt varastosta vanhan kerrossängyn tukipuun. Yhdessä näistä syntyi katulamppumainen valaisin mallinukelle.

Grillikatoksen oviaukkoon päätettiin miehen kanssa tehdä mittojen mukaan tukeva kehikko, johon pingotetaan kangasta. Ensimmäisenä ajatuksena oli laittaa siihen säkkikangasta, mutta koska ostimme alkuun liian pienen palan, oli pakko kääntyä sen kuuluisan plan b:n puoleen. Nappasin varastosta parin vuoden takaisen kuusikankaan ja hups! yhtäkkiä meillä sitten olikin joulukuusi pystyssä. Ei kai se mitään haittaa, että pihassa on jo kaksi kuusta ja on vasta syyskuu?

Kädet maalissa ja täynnä pieniä rautalangan pistoksia. Jotain uutta, jotain vanhaa. Miten helppoa onkaan rakastua kaikenlaiseen puuhasteluun. Bye-bye kauniit kynnet ja korkkarit. Minä olen vaihtanut aikoja sitten astetta rennompaan.

Pystytettiin omin voimin

Viikonlopun tähtäimessä oli saada suloinen sekametelisoppa kunnolla rönsyilemään. Ja tällainen siitä sitten tuli tähän asti. Homma on vieläkin hieman kesken, mutta olin niin malttamaton, että oli pakko päästä kuvaamaan ja kirjoittamaan aiheesta jo nyt. Lauantaina kuvia räpsiessäni alkoi tietenkin sataa ja eihän se paras kuvaushetki ollut. No, tänään sunnuntaina sain muutaman ehkä paremman kuvan, jotka laitan sitten instan puolelle.

Tässä sitä nyt pojotellaan kameran kanssa sateessa. Mutta hei, kruunu on valmis, oviaukon kuusi loistaa...kyllä tästä jo hyvän käsityksen saa.

Lähtöruudussa uusi amppelikoukku, valmiiksi maalattu kruunuvalaisin ja vielä mustaa väriä pintaansa odottava sängyn reunapuu. Tästä syntyy se "katulamppu".

Jiirisaha-kaapparilla kulmat kohdilleen. Tämä on meillä 100%:sti miehen homma. Itse en halua juuri tähän koneeseen koskea ja siinä on syynsä.

Tällainen kehikko syntyi ruskeasta kestopuusta ja kulmiin vaneriset tukikolmiot.

Nyt vaan kankaan pingotusta kehikkoon. Pientä tsekkausta, että kuusi on oikein päin ja hyvin keskitetty korkeussuunnassa.

Ylimääräiset suikaleet pois ja sitten nitomaan kangasta.

Siististi saimme kankaan kehikkoon, joskin hieman hötkyilin...en silittänyt kankaan taitoksia. Katsotaan, silottaako aika saumat. Hieman se käy valoisalla silmään, mutta pimellä ei huomaa mitään.

Kehikon alareuna kaipaa vielä klosseja, ettei se jää makaamaan ja keräämään kosteutta terassin pinnasta.

Kun kuusiverho oli pingotettu piti seuraavaksi kiinnittää led-valonauha pienillä hakaneuloilla taakse.

Vettä sataa, kuusessa on valot syttyneet.

Ihmeellistä, miten valo vangitsee ihmisen. Tässä sitä vaan jumittui tuijottamaan vesisateessa, miltä valot näyttää.

Kelpaa just meille, just tänä syksynä.

Tällainen on euron kruunu. Puu on maalattu mustaksi, koukku sopi kuin nenä päähän. Siinä se killuu kruunu, johon viritin ledit rautalankaa apuna käyttäen.

Koristepuun takaa näkyy kaikkea sopivasti.

Voi tätä tunnelmaa. Niin odotan, että saadaan kaikki jutut viimeisteltyä, mutta nyt taas yksinkertaisesti loppui aika. Olihan tässä tehtävä jotain muutakin viikonlopun aikana.

Itse olen varsin tyytyväinen. Tämä on omaan silmään kodikasta. Pojan kaveri tosin kysyi samana iltana;

- "Miksi teillä on pihassa mallinukke?"

- Millaisia kausivaloja teillä viritellään?

---

Saanko esitellä oman puutarhan antimia

October 5, 2018, 10:00 pm

≫ Next: Jokin muu käyttö kuin se, johon esine on luotu

≪ Previous: Valoisaa elämää omien viritelmien lumoissa

$

0

0

Omenat ovat kypsyneet. Ja hyvin. Viime vuosi oli melkoinen kituvuosi, mutta tänä vuonna hedelmää on tullut ämpärikaupalla.

Pihan satopuista syöntiomenaa edustava kaneliomena, tuo tuttu nimensä mukaan mausteinen omena, on ollut valmis jo aikoja sitten, itse asiassa koko puu on jo tyhjä. Kaneliompuilla syötettiin peuroja, kaikki halukkaat sukulaiset ja työkaverit sekä tehtiin taas niitä ihania sydänomenoita.

Seuraavaksi kypsymässä oli talviomenaa. Vanha puu alkoi olla äärimmillään, sillä herkulliset omenat painoivat oksat raskaasti maata kohden. Tuntui, että hetkenä minä hyvänsä napsahtaa koko puu katki. Äkkiä piti keksiä, mitä tehdään. Omenapiirakka on hyvää ja omenahillokin maistuvaa, mutta rajansa kaikella. Sadolle piti kehitellä muu käyttö. Ja mikäpä olisikaan ollut parempi idea kuin mehu. Se säilyy ja maistuu aina. Pitkästä aikaa oli oikea hetki tehdä siis omaa mehua.

Aitoa mehua ilman lisäaineita ja sokeria

Onnistuimme saamaan lyhyellä varoitusajalla aamuajan Junnilan mehuasemalle, joten meidän tehtäväksemme jäi kerätä hyvät omenat edellisenä iltana laatikoihin. Yhdestä vanhasta puusta tulee monta kiloa ja otimme siitä äkkiä katsottuna laatikoihin noin puolet sen hetken puussa olevista, joka tarkoitti käytännössä n. 80 kg.

Mehuasemalla omenat menivät punnituksen jälkeen puristimeen. Valmista pastöroitua mehua syntyi nopeaan tahtiin ja valitsimme puolet pullotettavaksi uusiin lasipulloihin (en alkanut säätää omilla pulloilla) ja toisen puolen 3 l:n muovisiin hanapakkauksiin ja niille painetut pahviset laatikot. Siistiä hommaa, johon aikaa kului puolisen tuntia. Pastöroinnissa pullot kuumeni niin tulikuumiksi, että melkein näppejä poltteli, kun pulloja nosti autoon. Mutta voi sitä riemun tunnetta, kun oli ihka omaa mehua.

Tämä omppujen muuttaminen mehuksi on kyllä suositeltavaa. Juomaa riittää pitkäksi aikaa ja avaamattomalle pullollekin luvattiin n. kahden vuoden säilyvyyttä. Avattu pullo säilytetään jääkaapissa ja se pysyy hyvänä monta päivää, joten täydellisen unelma säilyvyys.

Kuvasarjan aloittaa valmis tuote. Ja siinä mielessä valmis, että mehulle on luotu jo oma etiketti ja ne ovat pulloissa kiinni. Etiketin kuva muistuttaa sydänopuista ja alareunassa on linkki blogipostaukseen aiheesta.

Tässä sitä talviomenaa matkasi laatikoissa mehuasemalle.

Joku todella sydämellinen tyyppikin pääsi kuormaan.

Laatikot vaa'alle ja katsotaan paino.

Tässä oli puristus jo tehty, mutta tältäpä siis näyttää puristin.

Aika valita pullomalli ja -määrä.

Näissä on ihanasti vanhaa aikaa.

Hanapakkauksille pahviset laatikot. Aitoa mehua.

Ja sitten pullotus.

Puristuksesta jää jäljelle jännää vihreän ja punaisen sekotteista massaa.

Jäänyt massa kärrätään ulos keräyslavalle.

Voi hitsi, kuinka kiva katsoa tätä kuvaa. Koko perheen osallistuminen ja peukalonjälki on hommassa mukana. Tämä on aito ja hyvänmakuinen oman puutarhan tuote. Pohdiskelin, olisikohan tämä kiva joululahjaidea?

II Haluaisitko sinä tällaisen pullon lahjaksi?

Lisätietoja:

Junnilan mehuasema

Jokin muu käyttö kuin se, johon esine on luotu

October 9, 2018, 9:19 am

≫ Next: Vanhalle uutta ilmettä

≪ Previous: Saanko esitellä oman puutarhan antimia

$

0

0

Kesällä uskoin tehneeni suuren ja käytännöllisen löydön. Olin vihdoin kohdannut kivat, 70-lukumaisen vihreät, vanhat kupit, jotka eivät edes maksaneet paljon. Pikkurahalla kuskasin ne kotiin ja hykertelin onnentunteessa. Mutta, kuinkas sitten kävikään.

II Yhdelle vanha kuppi on löytö,
toiselle se on jotain muuta,
minun oli siis löydettävä 
esineelle uusi ulottuvuus

Perheen miesväki ei ollut lainkaan tykästynyt kuppeihin. He olivat valmiita luopumaan niistä mitä pikimmin. Pienen epätoivon vallitsemana mietin, miten tässä näin kävi. No, pakko oli myöntää, etten itsekään niitä alkanut käyttää, sillä kahvi nautitaan vaan paremmin mukeista. Muki kädessä tulee vaellettua ja kuppi yksinkertaisesti on liian pieni nykytarpeisiin.

No, tämä ei kuitenkaan ollut täydellinen virheostos, sillä rakastan tätä vihreää sävyä. Se sopii aivan erityisesti minulle, joka muutenkin rakastan vihreää (...keltaista ja oranssia). Helppoa on keksiä kupille se ns. toinen käyttötarkoitus.

Vanhat kupit ja asetit kynttilänjaloiksi

Ennenkin olen kuppeja koonnut muihin käyttötarkoituksiin ja jälleen oli aika palata tämän vanhan toteutuksen äärelle. Suosittelen tätä sinullekin. Erilaisia kuppeja ja tasseja saattaa kerääntyä lähes huomaamatta, mutta joskus on hyvä aika koota ne yhteen ja todellakin yhteen. Epoxy-liiman avulla saa esineet vahvasti kiinni toisiinsa. Syntyy loistava kynttilänjalka, säilytys- tai tarjoiluastia, mitä nimeä nyt haluaakaan käyttää.

Vihreä kahvikalusto siis todellakin liimautui yhteen.

Kuppi alkuperäistarkoituksessaan.

Usko tai älä, mutta Epoxy-liima tekee pitävää jälkeä. Liimaa on laitettu kupin pohjaan ja painettu tiukasti asettiin kiinni. Kestää nostelua kuvan mukaan. 

Tämä on siis loistava keino käyttää esim. eriparisia kuppeja hyödyksi.

Tyynellä säällä voi kynttilöitä poltella vaikka ulkona.

- Oletko sinä kokeillut jotain vastaavaa?

Vanhalle uutta ilmettä

October 12, 2018, 9:47 am

≫ Next: Aurajoki virtaa kausivalona läpi terassin

≪ Previous: Jokin muu käyttö kuin se, johon esine on luotu

$

0

0

Viherpeukalolla vierähtää hetki, jos toinenkin, kun pääsee näpertelemään. Mieli on aina avoin uusille toteutuksille. Tänään se tarkoitti ihan pientä tuunausta.

II Nautin suunnattomasti,

kun voin tehdä pikkujuttuja

ihan omassa rauhassa.

Vanha metallirengas kynttilätasoineen on usein mennyt poistettavien tavaroiden kasaan, mutta ihan yhtä monta kertaa se on sieltä noukittu takaisin. Tässä esineessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan jotain imua, vaikkei se ole arvokas, ei täydellinen, eikä edes erikoinen.

Pienellä ehostuksella siitä tulee taas uudella tavalla vetovoimainen esine.

Kävin poimimassa kesän viimeisiä (vai pitäisikö sanoa "syksyn") pietaryrttejä ja muutaman käppyräisen männynoksan. Näillä syntyi haluttu kokonaisuus.

Sekaan vain kynttilä ja taas ollaan vanhan lumoissa.

Yhä kauniisti keltaisena hehkuvia pietaryrttejä ja sopivasti käppyräisiä männynoksia.

Vanha kynttilärengas, rautalankaa ja leikkurit.

Musta maalikin oli jo vähän pettänyt, mutta tässä ideassa se jää piiloon sellaisenaan.

Oksat kiinni renkaaseen rautalankaa pyöritellen.

Ja männynoksien päälle pietaryrttiä. Kai tämä jonkun tovin kestää tällaisena.

Kynttilä viimeistelee viritelmän, mutta jatkossa laitan tasolle ison kirkkaan tuikkukipon ja sinne kynttilän, jottei tarvitse pelätä, että kasvit palaa.

- Onko sinulla joku helppo ja nopea vinkki, kuinka tehdä tai tuunailla kynttilänjalkoja?

Aurajoki virtaa kausivalona läpi terassin

October 14, 2018, 11:33 am

≫ Next: Kausijuhlija juhlii aina

≪ Previous: Vanhalle uutta ilmettä

$

0

0

Viime vuonna selvä askastelijan ja jouluttajan hitti oli tonttuovi. Siitä teki moni oman versionsa ja tonttuovia vilahteli somessa monenmoisia. Tämän vuoden hitiksi voinee povata ihanaa käpyhyasinttia, mutta yhtälailla kankaista ja valoista loihdittuja tauluja. 

Itse tein ensimmäisen kangas+valo -tauluni aikaan, jolloin Marimekkoon ilmestyi Hetkiä-kangas. Se oli heti oma suosikki ja myöhemmin muutoinkin paljon puhuttu. Taulu oli korkea ja näyttävä kokonaisuus valmiina. Sitä samasta tunteesta olen koittanut ottaa koppia, kun olen ihastellut somessa lukuisia erilaisia toteutuksia valotauluista.

- Millainen on minun uusin versioni aiheesta?
- Miten se sulautuu aiempien kausivalojeni ryhmään?

Kohta selviää.

Vallilan kankaista on moni alkanut miellyttää silmää, mutta idean toteutukseen riitti vain yksi kangas ja se oli "Aurajoki". Riina Kuikan suunnittelema Aurajoki kuuluu Vallilan, ehkä tämän hetken suosituimpaan, kaupunkikuosisarjaan. Jokivarren ilta, tuuheat lehtipuut, katulamppu, laivat ja tutut maamerkit. (Tosin pari kohtaa kuvassa ei mene aivan totuuden mukaan, mutta se lienee selvästi taiteellista vapautta. Huomaatko?)

Kangas on leveydeltään 150 cm ja kuvion mitta n. 90 cm.

Aurajoen valot saapuvat terassille

Vallila muutti tilojaan Turun keskustassa ja kankaissa oli alennuksia. Hyvällä alehinnalla sain punaisen sävyisestä Aurajoki-kankaasta juuri sopivan kuvion mittaisen palan ja pääsin toteutuksen pariin.

Ostimme mieheni kanssa laihaa rimaa ja teimme kehikon niin, että ulkoreunaan leveysmitta oli 145 cm ja korkeus 84 cm. Kulmat tsekattiin suoriksi ja kehys niitattiin kasaan. (Ristimitan mukaan pysyi ihan suorakaiteena). Sitten vaan kangas asemoitiin ja niitattiin kehikkoon. Ensin päädyt ja sitten ylä- ja alareuna, ettei kangas ala veulata suuntaan eikä toiseen.

Pian alkoi taustalle led-valojen ripustelu hakaneuloja apuna käyttäen. Tarkkaan piti kuvaa etupuolelta seurata, jotta valaistuksesta tulisi mahdollisimman aito ja sen mukainen, mikä Aurajoen varrella oikeasti on.

Sopivia kulmarautoja ei ollut, ei konsoleita, joten tyydyin reikänauhan ilmeeseen. Siitä teimme ripustuskoukut, jotka ruuvattiin kiinni kehykseen. Naulat paukuteltiin grillikatoksen seinään ja hups! siihen sitä sitten saikin sovitella valmista taulua paikoilleen. Valot päälle ja kausivalojen satumaa on jälleen jatkunut uuteen suuntaan.

II Aurajoki, 
tuon kaupungin halkova kaunotar
loistaa nyt grillikatoksen kyljessä

Grillikatoksen vieressä kasvaa erilaisia havuja. Kun katsoo niiden välistä voi nähdä palasen kauneinta Turkua. Uusin kausivaloni on valmis! 

Kiitos kuuluu taas miehelleni, joka lähti toteuttamaan tätä ideaa mieluusti kanssani.

Miehen työvaiheita, sillä tämä on (kaikesta tärkeydestä huolimatta) kone, johon en mieluusti koske.

Kulmat tarkasti 90-asteeseen.

Niittipyssyllä kangas kiinni kehykseen.

Rullasta rälläkällä irti pala reikänauhaa. 

...Ja vierellä niin elämää nähnyt timpurinkynä. 

- Tiedätkö muuten, miksi timpurinkynä on litteä?

(Vastaus: Jos se tipahtaa kaltevalla tasolla, kuten katolla, taskusta niin eipä vieri alas.)

Reikänauhapalat toimii ihan riittävästi toteutuksessa.

Taakse löytyi viime joululta, vanhat ja ruostuneet, led-valot, joilla aloin etsiä kaupunkikuvaa haltuun.

Lyhty nyt ainakin pitää saada loistamaan kirkkaasti.

Ja testi...kaiken pyörittelyn jälkeen, yhä jokainen lamppu palaa.

Valaistu jokivarsi kankaan takaa. Valoja vaikuttaa olevan paljon, mutta niiden valaisevuus onkin aivan toista, kun taulun kääntää toisinpäin. Huomasin, että tässä työssä valon pitää olla lähellä kangasta siinä kohdassa, jossa sen todella halutaan täysillä loistavan. Alareunassa muutama lamppu käännettiin tarkoituksella poispäin, ettei ns. valonauhalenkki paista liikaa "lenkkinä" läpi.

Tässä sitä nyt loistellaan grillikatoksen rumia peitelevyjä kaunistaen.

Vaikutelma on tyylikkäästi valaiseva kapeassa tilassa.

Vihdoin ihastellaan uutta Vallila-taulua! 

Monet ovat tehneet tämän sisätiloihin, mutta mepä koklataan nyt kankaan kestoa ulkosalla. Syntyi ulkotaulu. Voi olla, että keväällä kangas on ihan likainen, mutta katsotaan nyt, miten säät vaikuttaa ilmeeseen.

- Joko sinulla on kankaasta ja ledeistä tehty taulu?

Kausijuhlija juhlii aina

October 20, 2018, 12:22 pm

≫ Next: Kausijuhlija poikkeaa nukkekotiin - muistojen tyyssijaan

≪ Previous: Aurajoki virtaa kausivalona läpi terassin

$

0

0

Juuri nyt, tällä hetkellä tunnen olevani melkoinen jouluttaja, mutta olen saanut myös nimen "kausijuhlija". Takerrun kauteen kuin kauteen huomaamattani kuin takiainen, ehkä jopa hieman etuajassa, ja juhlistan sitä pitkän kaavan mukaan. Ainakin nyt voisi niin päätellä, sillä syksy on mitä parhaimmassa vaiheessa ja silti kurkottelen jo kovasti kohti joulua.

Tässä ei siis ehdi tulla joulustressiä, kun aloittaa jo nyt. Monta asiaa on tehty, suunniteltu ja toteutettu. Kausivalointoiluni on saanut ehkä eniten ihmetystä ihmisissä;
- Joko jo!?
No, totuus on, että kausivaloja on jo paljon, mutta eihän niitä enää pakkasilla viritellä sormet ja johdot jäässä.

Etuajassa havahduin myös joulukalenterin hankintaan. Viime vuonna jäin "myöhäisen heräämiseni" vuoksi ilman suosikkikalenteriani, mutta nyt. Ajoissa ollaan. Joulun odotusta on niin kiva ylläpitää kalenterin voimalla ja tänä vuonna sen kunnian saa Rituals. Luukkujen yllärit ovat käytännöllisiä juttuja ja sen ovat huomanneet monet. Se on nimittäin niin, että suositut kalenterit loppuvat yllättävän nopeasti. Hanki siis omasi, mitä pikimmin.
Tästä se nyt alkaa odotus;
- Kuinka monta yötä jouluun on?

Toki tässä on otettu muutamia muitakin askelia joulusuunnitelmiin.

Hetken ehdin jo miettiä, mikä täällä tuoksuu, kunnes hokasin; Ihana Rituals tuoksuu läpi pakkauksen ja ihastuttavan raikkaalta kaiken lisäksi.

Aika muhkea kalenteripakkaus, sillä koko on kuin pienessä telkkarissa.

Ensimmäiset joulutulitikut, karkit ja kynttilät. Ne virittävät tunnelmaan etuajassa. Kynttilävaraston kartoitus on alkanut.

Metallijoulukuuseen on lupa laittaa yksi uusi koriste per vuosi, mutta niiden pitää noudattaa ns. samaa linjaa / mallia. Tyrmäävintä on, että tämän vuoden koriste (etualan pupu) on jo hankittu ja uutuudet kauppoihin vasta tulossa.

Sisään tulvii ajankohtaista syksyä 

Monena päivänä on voinut todeta, että syksy on ollut aivan järjettömän kaunis. Puiden lehdet ovat osoittautuneet todellisen upeiksi sävyltään ja niitä on pitänyt ottaa ihan sisälle asti. Mikä onkaan parempi, ei ehkä mikään. Juuri nyt on monessa paikkaa vielä oikea hetki poimia värisatoa, mutta ei kauaa. Pienet puunoksat ja lehdet ovat ilmaisia koristeita ja voivat hyvinkin korvata vaikka kukkakimpun. Lehdet pärjäävät hyvin tässä kilpaloistossa. Se ovat omintakeinen "viikonloppukimppu", jonka voi levitellä vapaasti sinne tänne. Joko olet käynyt poimimassa omasi?

Sopivaa seuraa tulee kirkkaista kivituikuista. Niitä on kertynyt useampia, sillä usein on kaupassa tarjous - "osta kolme pesuainepulloa ja saat kaupan päälle kivituikun". Noo, sopii hyvin. Kyllä näitä kivituikkuja saa katoamaan vaikka mihin suunnitelmaan.

Ripaus luontoa muutti olohuoneeseen.

Vanha tervatynnyri on saanut syksyisen somisteen. Havut, kanervat ja enkeli-patsaat muodostavat sopivasti kauteen sopivaa kokonaisuutta. Syksyllä on leikattu tuijia ja niiden leikkuujätteestä tulee aina talveksi sopivaa pihakoristetta. Ne kestävät kauniin vihreinä hyvin niin pitkälle kevääseen kuin jaksaa niitä katsoa.

Vihreä on se väri, joka herättää muutoin elottoman pihan ihan uuteen iskuun. Vaikka joulukuusen hankinta-aikaan on matkaa, olen omani jo ostanut. Kuusi on nyt portailla toivottamassa perheen tervetulleksi kotiin. Aitona tämä kuusilajike maksoi viime vuonna 200 euroa, mutta tämä tekopuu riittää vallan mainiosti.

II Kaksi vanhaa yhdessä.
Toinen toisiinsa nojaten.

Tänäänkin on kynttilänpäivä.

Ihana tekokuusi jouluksi on jo ostettu ja laitettu ulos.

Tässä tekopuussa on jotain kummallisen ihastuttavaa. Hieno väri ja kauniit neulaset.

Isot kesäkukkapurkit kartioineen ammottivat vielä hetki sitten tyhjyyttään. Nyt niissä on joulunauhaa, leikattuja tuijan oksia, vanhoja lyhtyjä varastosta ja paljon leikittyjä nalleja. Vaikka kuinka olen siivonnut oman kodin pehmoja pois, ei sieltä löytynyt sopivia tähän käyttötarkoitukseen. Oli pakko kipaista kirpparille ostamaan muutama edullinen pehmolelu. Uskoisin, että kirppiksillä ei ole kovin helppoa päästä niistä eroon. Ihmiset ovat epäluuloisia lelujen puhtaudesta ja ne saattavat hyvinkin jäädä hyllyyn. Nyt kävi toisin. Muutamilla euroilla vanha pehmolelu lähti uuteen kotiinsa. Nallet on sidottu naruilla kartioihin ja ne saavat somistaa pihaa siellä niin kauan kuin hyvältä näyttävät.

Asetelma voi toimia ihan riittävästi, vaikka kaikki osat ovatkin vanhoja. Ja kuinka söpöjä nämä ovatkaan, kun alkaa hämärtää ja lyhtykynttilät valaisevat pimeässä.

Pieniä kurkistuksia kevääseen ja kesään

On se vaan niin totta, että olen todellakin kausijuhlija. Hupaisaa sinänsä, että kaikkia kausia pitää jostain kumman syystä elää yhtäaikaa. Pääsiäinen vilkkuu mielessä viikottain, kevään kukkaloistoa tilaillaan ja kesäkin häämöttää ajatusvirran jatkeena.

Rokkikukko on pääsiäisen ehdoton ykkönen. 

Pääsiäispöydän ehdoton kunkku.

Pääsiäisen valtikka on selvästi kukoilla, sillä tänäänkin teatterimatkalta lähti mukaan uusi kukkopurkki. Se sopii hyvin seuraksi hankkimilleni puolalaisille keramiikkamunille (ceramika autorska).

 Melkein nään jo, kuinka tuo purkki täyttyy ihan pian värikkäillä pääsiäismunilla...

Tässä pieni osa keväistä kukkaloistoa. Voisi melkein luulla, että suosikkivärini olisi liila ja punaisen eri sävyt, vaikkei se nyt ihan niin menekään. Hauskinta tässä on vaan jemmailla kaikkea sinne ja tänne. Sitten vaan koittaa unohtaa ja keväällä odottaa, mistä mitäkin putkahtelee.

Kun vanha ja kallistunut kuusi aikanaan kaadettiin tontilta, sen runko säästettiin tuolityöstöjä varten. Pöllituolit ovat tulleet aika symppiksiksi vain mustan pintavärin ja luonnon muovaaman värin myötä. Koira on ottanut ne omiksi suosikeikseen ja ensi kesäksi ostinkin hetki sitten kivan puukuvioisen tyynyn.

- Eikö olekin aika kiva?

II Kesäkalusteet valmiina
uuteen kesään

Tässä kelpaa koiran köllötellä.

Nyt on päästy kuvasarjan loppuun. Se on ollut päätön kausipoukkoilu joulukalenterista kesätuoliin. Kaikki kaudet pyörivät päässä yhtäaikaa, se taitaa olla juuri sitä kausijuhlimista.

- Kuinka sulla, tunnustaudutko kausijuhlijaksi, edes vähän?

Kausijuhlija poikkeaa nukkekotiin - muistojen tyyssijaan

October 28, 2018, 10:16 am

≫ Next: Mitä värejä hehkuu värikartallani syksyn haasteessa?

≪ Previous: Kausijuhlija juhlii aina

$

0

0

Nukkekoti on todellakin lukuisten muistojen tyyssija. Sillä on leikitty monet leikit ja sinne juontaa juurensa rakkaat muistot. Taitava isä rakensi nukkekodin kuin toisenkin ja yhdessä tehtiin julkisivut ja tapetoitiin huoneet. Se oli yhteistä suunnittelua ja puuhastelua viimeiseen listaan. Näin jälkikäteen ajateltuna; hyvää "harjoittelua" tuleviin todellisiin remontteihin. 

Kalustaminen vaatii mielikuvitusta. Arjen keskellä huomasi usein, kuinka paljon hyvää nukkekotimateriaalia olikaan ihan käden ulottuvilla; hammastahnatuubien korkeista tuli kukkaruukkuja, sasliktikuista verhotangot, suklaamunista löytyi aarteita ja kangastilkuista taiottiin vaikka mitä.

Tässä muutamia kuvia nukkekodista, joka yhä edelleen on vanhempien kodissa olemassa. Se henkii vanhaa aikaa ja toimii omalla ainutlaatuisella tavallaan katseenvangitsijana. Nukkekodilla on kokoa ja näköä, sillä korkeus on yli kaksi metriä ja leveys metrin luokkaa. Kerroksia on monta ja tiloja; puutarhasta, viinikellarin kautta asuinkerroksiin aina yläkerran merimiehen vinttikämpille asti. Isot ikkunat täyttyvät aika ajoin uteliaiden katselijoiden nenänjäljistä, kun sisälle koitetaan tirkistellä suurten lukittujen lasiovien läpi.

Kausijuhlijana ajattelin poiketa tuonne lukittujen ovien takaiseen maailmaan ja ryhtyä suunnittelemaan sinne jouluista ilmettä. Se lähti tällä kertaa isovanhempien aikaisista joulukoristeista. Silloin joskus joulukuusessa oli nauhaa, joka koostui pienistä Suomen lipuista. Päätinpä siis nyt tehdä minilippunauhaa nukkekodin lähestyvään juhlaan pienten silmien ihmeteltäväksi.

Nukkekodin vintillä on merimiehen oma vinttikämppä. Muistoja törneiltä ympäri maailmaa. Pieni pyöreä fönäri on oikeasti ollut avaimenperä.

Ison keittiön katossa roikkuu niinikään avaimenperä. Miten paljon iloa niistä onkaan ollut kalustuksessa. Mattona kaupasta saatuja näytepaloja.

Pihatila paneloitiin vanhoilla laudoilla ja maaksi laitettiin aitoa hiekkaa. Hiekalla istuskelee jo pikkuruinen joulupukki odottamassa joulua.

Ikkunoista kurkitaan saliin, jossa vietetään juhlahetkiä.

Musiikkihuone odottaa väkeä.

Kattolamppuna roikkuu vanha kaulakoru. Seinällä oleva viulu on entinen joulukuusenkoriste. Pöytään katetut jalalliset pikarit keräiltiin aikanaan kirsberry cherry wine -pullojen kyljistä. 

Jokaisessa huoneessa on suuret ikkunat. Kauniit verhot on näperrelty sasliktikkujen varaan. Verhot eivät peitä ikkunoita, eivätkä vie liikaa huomiota, vaan tuovat sopivan ripauksen kodikkuutta. 

Makuuhuoneita on näin suuressa talossa monta.

Juhlan alla siivouksen aika. Huomaa boordit katon rajassa.

Lastenhuoneessa on monta pientä koristeellista piperrystä, jotka on saatu suklaamunista.

Kahvikesteillä ruskeat rengashelmet on katettu donitseina.

Jotain uutta, jotain sinistä

Joulun lähestyessä on aika tehdä nukkekotiin jotain juhlaan sopivaa ja se on tällä kertaa koristenauhaa joulukuuseen.

Minikokoisia Suomen lippuja, liimaa, sakset, paksua lankaa - näistä se syntyy pikakoriste hetkessä.

Minilippuja leikattuna odottamassa liimausta lankaan.

Liput taiteltu valmiiksi.

Liimaa lippuihin ja sitten vaan painetaan ne kiinni lankaan.

Tulitikku kertoo, kuinka pieniä liput oikeasti ovat. Söpöä nauhaa odottamassa kuusta.

Jos muuten olet nukkekotien ystävä, voin lämpimästi suositella Riina Tuulian Miniatyyrimaailmaa. Sieltä saat uskomattoman taidokkaita juttuja nukkekotiin, mutta myös muihin askarteluihin ja rakenteluihin. Jos olet tekemässä, vaikka viime vuoden huippusuosittua tonttuovea, niin Riina Tuulian valikoimista saa hyvää materiaalia söpöön lopputulokseen. Käyhän tutustumassa. 

P.S Minun tonttuoveni viime vuonna näytti tältä.

Askartelun iloa ja rajatonta luovuutta joulunodotukseen!

Vieläkö sinulla on nukkekoti jäljellä?

Mitä värejä hehkuu värikartallani syksyn haasteessa?

November 3, 2018, 7:50 am

≫ Next: Puuttuuko isänpäiväkortti?

≪ Previous: Kausijuhlija poikkeaa nukkekotiin - muistojen tyyssijaan

$

0

0

Olen saanut haasteen kuvittaa ja kirjoittaa sanoiksi rakkaimmat syksyn värini. Se onkin helppo tehtävä, sillä olen vuosia tunnustautunut syksyn ihmiseksi. Tosin viime vuosina kevät on alkanut vetää pidempää kortta kumpi parempi -kisassa. Kaikki se uusi orastava vihreä ja kesä edessä -tunne siirretään nyt kevyesti syrjään ja pohditaan, miksi juuri syksy, miksi juuri nämä värit.

On oikeastaan ihan sama, mitkä ovat syksyn trendivärit, sillä lähes vuosittain voin huomata, että värirakkaus roihuaa tutun sävyisellä liekillä.

Sain tämän haasteen Olipa kerran puutarha -blogista ja tässäpä lähtee sitten ajatuksia minulle rakkaista syksyn väreistä:

VIHREÄ

- Syksyn viileillä säillä turvaa ja lämpöä tarjoaa suuresti rakastamani havunvihreä, käsissä pistelee puiden neulaset ja nenässä tuntuu jouluun viittaava tuoksu, sammaleenvihreä on pehmeyden synonyymi ja tuo 70-luvun vihreähän on suorastaan käsite. Ihana vihreä huokuu rauhaa ja harmoniaa.

En myöskään koskaan unohda sitä vihreän sävyä, joka väritti teinivuosina jokaista huoneeni seinää. Maalikaupassa äiti yritti viimeiseen asti käännyttää päätä, sillä eihän kukaan voinut valita sellaista sävyä joka ainoalle seinälle.

Vihkisormuksessa kimaltava vihreä kivi, peridootti, on upotettu kultaiseen pohjaan, joka on yhdistetty useista muistoja kantavista vanhoista koruista. Kultapohjalla olevan peridootin uskotaan suojaavan kantajaansa yön pahoilta voimilta. Peridootin vihreää löytyy syysmetsästä.

KELTAINEN

- Syksyllä suosikkivärieni ykkönen muuttaa sävyään. Curryn ja okrankeltainen ovat taas entistä tervetulleempia. Keltainen herättää uuteen eloon kaikissa sävyissään.

Tänään on ollut yllättävän aurinkoinen ja lämmin päivä, mutta kun kellot käännetään talviaikaan tulee kuin kertaiskulla tarve saada valoa pimeyteen. Valon tuo lämpimät, keltaisen sävyiset kausivalot, mutta vahva vaikutus on keltaisella toppatakillakin.

ORANSSI

- Keltaisen ohella superpiristävä vaikutus.  Jos marraskuun mieli haluaa synkistellä, niin katse oranssiin ja kaikki muuttuu. Innostavuuden perikuva. Syksyllä alkaa oranssi onneksi tulvia sisään piristävinä mandariinipalloina.

PUNAINEN

- Syyslehtien punaisen kirjo on silkkaa ylellisyyttä. Viininpunainen, burgundi, punamulta, punatiilet ja pihlajanmarja kuvaavat hyvin syksyisiä sävyrakkauksia. Syksyllä punainen on kuin samettia, jonka tuntu on aina lämmin ja pehmeä.

Pihakoristeissa läikehtivät punaiset marjakoristeet ovat harakoiden(kin) mieleen ja suuren löydön innoittamina ne nokkivat kaikki punaiset pallukat rikki.

RUSKEA

- Kävyt, ajopuu, konjakin sävyinen nahka ja ruskean sävyiset taljat toimivat lämmön lähteinä. Kaneli, suklaa, mokka, maitokahvi, pähkinä, piparkakku ja kaakao ovat syötävän hyviä sävyjä.

Petroolin sävystä on tullut uusi suosikki, jota saa olla ihan pieniä ripauksia. Tänä vuonna sen kunnian on saanut kukkaruukku ja muutama suuri tarjoiluastia, jotka ovat tuntemattomien taiteilijoiden keramiikkatöitä.

Syksy on yllättäin varsin värikästä aikaa. Se pitää vain osata huomata juuri oikealla hetkellä, sillä sävyt muuttuvat hetkessä.

HAASTEEN OHJEET MENI NÄIN:

- Haasteeseen vastaava kertoo, kuka aloitti haasteen (Tiiu, Puutarhahetki-blogista)

- Tehdään postaus itselle rakkaimmista syksyn väreistä

- Käydään lisäämässä valmis postaus 

"Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin" Syksyn sävyt -kommenttikenttään.

- Haastetaan mukaan kolme tai useampi blogi.

Haastan mukaan seuraavat blogit:
- http://www.goodtobehome.fi
- https://simpukkajameriheina.blogspot.com
- https://arjenpilkahduksia.wordpress.com

Rakkaimmat syksyn värit

Mietin, miten voisin kantaa syksyn värejä mukanani, sitä punertunutta pihlajaa, kellertynyttä tammea ja yhä lilana hehkuvaa orvokkia. Päätin tehdä syksystä kaulakorun.

Työmatka osuu mitä kauneimmalle vaahterakujalle. Täältä voi helposti bongata vihreän säestyksellä sen burgundin, curryn ja okran. Ja hei, siellä se piilottelee teinivuosien seinämaalikin!

Keltaisen kultaama, kanelin ja piparkakun maustama metsä häämöttää kotiovella. Täällä aistii syksyn kauneimmat hetket joka solulla.

Täällä pilkistelee auringonsäteiden valossa oikeasti se peridootinvihreä. 

Sammaleenvihreä on kivenkin päällä pehmeyden vertauskuva.

Kärpässieniä on tänä syksynä saanut ihailla monessa paikassa. Lapsuuden suosikkipiirustusaihe on aina muodikas punaisessa hatussaan.

Syksy tuo keltaisen ja ruskean puistoon.

Tämä on kuin ajopuun ja burgundin treffit. Samalla tanssilattialla ollaan!

Putkikukat ovat säteileviä yhä kahvinruskeinakin.

Päivien piristys on tämä syksyn krysanteemi, jossa keltainen ja punainen ovat "muodikkaasti" voimaannuttava väripari.

Syksyisen luonnon kauneimmat värit talteen

Joka vuosi prässäilen kasveja lehtien ja kirjojen välissä. Tänä vuonna sivujen väliin pääsi puiden lehdistä pihlaja ja tammi sekä keväällä ostetut orvokit, jotka sitkeinä ovat jaksaneet kukkia suorastaan ylipitkään. Kun kasvit olivat kuivuneet ja silottuneet silkkipaperin ohuiksi, kaivoin laminointitarvikkeet esiin ja leikkasin laminoidut lehdet muotoon erilaisia askarteluja varten.

Tässä lehdet tiputeltu sivujen välistä pöydälle.

Laminointikalvojen väliin ja koneeseen.

Pieni muotoonleikkaus ja lehdet näyttävät astetta kirkkaammilta.

Näitä voi koruaskartelun lisäksi käyttää vaikka jouluaskarteluun.

Hyödyntämällä vanhaa, kulunutta kaulaketjua sain pienin kääntelyin ja vääntelyin aikaiseksi syyskorun jalkalampulle.

Mallinukke on taas niin ajankohtainen syysilmeessään!

---

Puuttuuko isänpäiväkortti?

November 6, 2018, 11:17 am

≫ Next: Simsalabim - iskälle omatekoinen kukkakimppu!

≪ Previous: Mitä värejä hehkuu värikartallani syksyn haasteessa?

$

0

0

ISKÄ! Jos osuit vahingossa tälle sivulle - peruuta välittömästi! Sisältää juonipaljastuksia!

Tällä viikolla juhlitaan isää. Vielä on muutama päivä juhlahetkiin, mutta onko kaikki kunnossa? Meiltä uupui kortti ja jotain oli pakko tehdä 'äkkimakeennopeasti'. Helppo DIY-kortti, mutta täydellä ajatuksella ja suurella sydämellä.

Tähän korttiin ei paljoa tarvita vain se henkilökohtainen ajatus, miltä rusetin kuuluu MAISTUA! Niin todellakin maistua, sillä isänpäiväkorttiin tulee makeista makein rusetti.

Kortin tekovaiheet ja tarvittavat materiaalit

Tätä korttia varten tarvitset:

- pahvia
- liimaa
- sakset / veitsen
- paidan
- silkkinauhaa
- karkkipussin

Paita voi olla aito paita esim. joku pieneksi jäänyt, vanha tai "ei enää käytössä" -tyylinen tai yhtä hyvin kuvattu ja tulostettu tai vaikka toteutettu itse piirtäen. Minulla on tulostettu, sillä ehdin juuri laittaa kaikki pojan pienet, söpöt kauluspaidat lahjoitukseen.

Tulostetulle paitakuvalle otin pohjaksi A3-kokoisen tukevan pahvilaatikon osan. Liimasin pahvista toisen puolen liimapuikolla kokonaan ja painoin paitakuvan tiiviisti pahvin pintaan. Leikkasin hartia- ja kaulaosan muotoon ja sivuilta taittelin ylimääräiset osat pahvin taakse.

Viiltelin karkkipussin vaatiman koon kohdille kaksi pitkulaista aukkoa silkkinauhaa varten. Pujotin nauhan paikoilleen sitomaan pussia ja solmisin tiiviisti pahvin taakse. Onnitteluteksti tekstattiin taskuun. Simsalabim ja kortti oli valmis!

Tältä näytti valmis kortti - turkinpippurirusetti kaulalla.

Tulostettu paitakuva ja A3-kokoinen pahvin pala.

Kääntöpuoli liimaa täyteen.

Kuva pintaan tiiviisti ja sitten kaula- ja hartiaosan muotoonleikkaus.

Sopivaan kohtaan kaksi läpivientiä silkkinauhaa varten.

Tältä näyttää veitsellä tehdyt läpiviennit takaa.

Varastosta löytyi kirkkaanpunaista silkkinauhaa, joka käy oikein hyvin.

Pussi rutistetaan tiukkaan rusettiin ja solmu kääntöpuolelle.

Kääntöpuolelta silkkinauha solmuun.

Taskuun onnittelutekstit.

No, siinä se nyt on isänpäiväkortti ja ei mennyt kauaa tekemiseen. Iskän suosikkikarkit rusetissa. Toimii. Paketti vielä kylkeen ja homma on mietitty, viimeiseen tikkaukseen :)

P.S olen joskus tehnyt aidolla paidalla rippilapselle kortin.

Joko sinulla on kortti valmiina?

Simsalabim - iskälle omatekoinen kukkakimppu!

November 9, 2018, 11:23 am

≫ Next: Löysin joulun tuoksuvaa taikaa Adalmiinan Helmestä!

≪ Previous: Puuttuuko isänpäiväkortti?

$

0

0

Iskä ei ehkä perusta kukkakimpuille erityisesti, mutta lämmittäähän se sydäntä aina, kun joku on somistanut pöydän kauniiksi juhlapäivää varten. Pari yötä ja sitten juhlitaan kaikkia isiä. Meillä juhlan tuoksuvaa taikaa tavoiteltiin itsetehdyllä kimpulla.

Tähän tarvittiin

- Erilaisia puiden oksia

- Leikkokukkakimppuja

- Rautalankaa

- Leikkurit

Napsin muutaman oksan puista ja lähdin niillä viemään työtä eteenpäin. Taivuttelin oksista lenkkejä ja sidoin lenkit nipuksi. Yläosastaan yhdistelin lenkkejä erillisellä kiertävällä oksalla. Oksista syntyi häkkyrä, joka antoi hyvän pohjan kukkien asettelulle. En ole ennen tehnyt tätä, joten homma eteni täysin mutu-fiiliksellä. En ole koskaan saanut myöskään floristioppeja, mutta olisin kyllä tahtonut. Jos tietäisi tietyt lainalaisuudet olisi kai helpompi edetä, mutta luotin yksinkertaisesti siihen, että kimppu on kuitenkin antajansa näköinen. Eikä sen enempää tarvitsekaan olla.

Leikkokukista asetin yhtä laatua yhteen kohtaan ja siten kimpusta tuli joka suunnalta katsottuna erilainen.

Valmis kimppu leikattiin matalammaksi ja aseteltiin laakeaan maljaan. Malja isolle tarjottimelle, jolla oli kauniita kuivuneita syyslehtiä ja pian myös reilu kilo upeita paperipäällysteisiä konvehteja.

Tästä on hyvä lähteä juhlapäivään. 

Hyvää isänpäivää kaikille!

Valmis kimppu, ruusujen puolelta.

Tässä materiaalit olivat vasta odottamassa kimpun työstöä.

Kaupoista saa aika edullisesti kivoja sekalaisia kukkakimppuja, joista on hyvä tehdä oma kimppu tai asetelma.

Ruskea rautalanka naamioituu helposti oksien sitomisessa piiloon.

Ensimmäinen lenkki on valmis.

Tarpeeksi monta lenkkiä yhteen sidottuna näytti tältä.

Ja tässä vielä oksahäkkyrä valmiina.

Ja samainen häkkyrä täynnä pujoteltuja kukkia.

Ylhäältäpäin kimppu oli tällainen.

Ja sellainen perinteisempi kuva sivulta näyttää tältä.

- Mitä luulet, onko tämä iskälle mieleen?

Löysin joulun tuoksuvaa taikaa Adalmiinan Helmestä!

November 15, 2018, 9:22 am

≫ Next: DIY JOULU - jouluinen tuoksu

≪ Previous: Simsalabim - iskälle omatekoinen kukkakimppu!

$

0

0

Joulun taika syntyy ihanista perinteistä ja uusista asioista. Se on täynnä tuoksuja, makuja, iloista odotusta, mielenkiintoista puuhastelua ja yksityiskohtien viimeistelyä. Tänä vuonna olen ottanut ensimmäiset askeleet kohti joulua jo kauan sitten (kesäkuussa on kerätty koivunlehdet joulusaunaa varten). Ihan hetki sitten on mm. saatu kirjeet joulupukille valmiiksi. Kuinka sydäntä lämmittävää olikaan se, että juniorin listalla oli neljä toivetta - ennalta arvattavia pelitoiveita, vaatetta ja sitten se kohta 4: 
- Viimeisenä listalla luki "hyvä mieli". 

Miten hyvä mieli syntyy?

Joulu on tärkeä perhejuhla, jonka mieluusti rakentaa perheen näköiseksi, jokaisen toiveita noudattaen. Se tarkoittaa erilaisia pieniä huomioitavia seikkoja ja nautinnollista työpanosta itse kultakin. Valmisteluissa jokainen osa-alue on tärkeä. Tässä jutussa panostan tuoksuvan joulun tavoitteluun, sillä tuoksuihin kiteytyy paljon muistoja ja hyvää mieltä.

Vielä ei ole ostettu ensimmäisiä hyasintteja, eikä ole leivottu piparkakkuja, mutta joulu tuoksuu suunnitelmissa. Kun mietin, mistä sen joulun tuoksun löydän tuli kuin tilauksesta eteeni tieto sisustusliike Adalmiinan Helmen muutosta uusiin toimitiloihin - Paimiosta historialliseen ja hengästyttävän kauniiseen Pukkilan kartanoon, Piikkiöön.
(Kuntsari kirjoitti muutosta 5.11.2018)

Noin vuosi sitten kävin aistimassa Adalmiinan Helmen joulua ja ihastuin moneen juttuun ikihyviksi. Yksi erityisen ihana on ollut "Durance-perhe". Sen tuoksuvat tuotteet tuovat juuri sen mielentilan, joka milloinkin on haussa. Nyt kaipasin joulua. Hyvä mielen joulua. 14. marraskuuta suuntasinkin töiden jälkeen toiveikkaana etsimään uusia löytöjä lähestyvään juhlaan.

Herraskartanon mailla ei lumi valaissut iltaa, mutta kauniit lamput ja tulet johdattivat parkkipaikalta ulko-ovelle. Jos oli Paimion myymälä tunnelmallinen niin sitä on kyllä tämäkin paikka. Jo heti ensisilmäys saa huokaisemaan syvään. Ihana!

Adalmiinan Helmen yrittäjällä Annarina Yöntilällä on takanaan kiireiset päivät, sillä on vaatinut lukuisia työtunteja, jotta kaikki on saatu kuntoon uudessa toimitilassa. Moni asia on kuitenkin puskettu valmiiksi ovien avausta varten.

II Seison sisääntuloaulassa ja ihastelen joka suuntaan,
sillä kauneutta on kaikkialla

Täältä ei todellakaan tarvitse lähteä tyhjin käsin ja jollei aikataulu ole tiukka voi nauttia myös makoisat kakkukahvit ja ihan vaan fiilistellä. Minä säntäsin ensimmäisenä tuoksujen perään. Durance-huone tuoksui jo ovella. Tuoksumenyy on kauniisti katettu - takaseinän suuri hylly oli täynnä, lattiasta kattoon ja seinästä seinään.

Annarinan opastuksella tutustuimme tuoksujen taikamaailmaan. Omaan makuun käy raikkaat tuoksut, erityisesti sitrukset. Pakkaskelejä ja kylmiä ilmoja odotellen huomasin, kuinka sydän sykki lämpimiin tuoksuihin. Tänä vuonna tuoksuiksi valikoitui orange-cinnamon ja baked apple. Perheen juniori nimesi jälkimmäisen omaksi suosikikseen.

Durance edustaa luonnonmukaisin menetelmin Provencessa valmistettuja tuotteita, joita ei ole testattu eläinkokein. Kaikki tuoksut ovat aitoja luonnontuoksuja. Niin - ja meillä nuuhkitaan nyt lähikuukausina tuoksuöljyä ja huonetuoksuspraytä.

Tuoksuöljy sijoitetaan kohtaan, josta viiletetään usein vauhdilla ohi. Näin ilmaan jää leijumaan hienostunut aromi, tuoksujen aatelia. Huonetuoksuspray tuo kaivatun tuoksun silloin kuin sitä halutaan. Hykerryttävän ihanan tunteen huonetuoksu tuo makuuhuoneeseen silloin kun vaihdetaan petivaatteita; Ikkunat sepposen selälleen, uudet pussilakanat ja sänkyyn suihkaus huonetuoksua. Tunnelma on kuin nukkuisi taikametsässä. Ero on huomattava verrattuna keinotekoisiin tuoksuihin. Joulutuoksut ovat siis kunnossa.

II Durance-tuoksut ovat oiva lahjavinkki ihmiselle, 
jolla on jo kaikkea!

Piikkiön liiketila on vanhaa pienempi, mutta panostus on laatubrändeissä.
Lisäksi Adalmiinan Helmellä on edelleen verkkokauppa.

Kun kaipaat aitoa tunnelmaa 
poikkea Adalmiinan Helmeen!

Pukkilan kartano
Littoistentie 114
21500 PIIKKIÖ

- Maalaismaisemaa, metsänvihreää, punamultaa, aitoa puuta, elämää nähneitä tapetteja, narahtelevaa lattiaa...tule aistimaan hieno ilmapiiri!

(blogiyhteistyö Adalmiinan Helmen kanssa)

Paljon kaunista saman katon alla

Samassa talossa Adalmiinan Helmen kanssa toimii myös ihastuttava Putiikki Roosa ja Fabbes Cafe.

Putiikki Roosasta osui heti silmään ihanat Jeanne d´Arc Living Angel Wings -koristeet. Koska omasta kotoa löytyy vanhoja huonekaluja, kuten kuvan (alempana) tyylinen vaatekaappi, oli osuvaa valita nämä puuterinsävyiset, teellä värjätyt siivet myös kotiin. Roosan valikoimissa oli myös mm. kauniita Modo Mion koruja, joista itse ostin ensimmäisen omani Marilyn-näyttelystä.

Kahville en kerennyt tällä ensivisiitillä, sillä saavuin paikalle niin myöhään, mutta koko talo kaikkine ihastuttavine asioineen antaa aina hyvän syyn palata. Lämmin suositus!

Seison ensimmäistä kertaa elämässäni Pukkilan kartanon ovella. Upeat ovet ovatkin.

Täytyy todeta, että kauniisti nivoutuu yhteen - uuden ja vanhan symbioosi.

 

Suurimman huoneen keskellä pöytä on katettu joulukoristeherkuilla. Kaikilla pienillä kauniilla yksityiskohdilla. Tulee ihan valinnan vaikeus, minkä näistä valitsisin?

Jouluun liittyvät kauniit punaisen sävyt ovat herkullisia yksin ja yhdessä.

Ehdoton lempparihylly! Tuoksuja jumaloivana totean, että tällaisen ottaisin kotiinkin. Huonetuoksut edustavat jotain niin ylellistä, sitä viimeistä silausta. Tuoksua ilman en voisi olla.

 

Tuoksuöljyistä tämä päätyi suosikkilistalle. Tervetuloa joulu, pian meillä tuoksuu Orange-Cinnamon!

Näyttäviä joulukoristeita, joissa riittää valinnanvaraa.

Lampe Berger -hylly loistaa kuin arvokristallit! Ranskassa alkujaan sairaaloihin kehitetty huoneilman puhdistaja sopii loistavasti kotiin. Siitä on jo jonkin aikaa, kun tutustuin itse tuotteeseen ensimmäistä kertaa. Mielenkiintoinen ja kaunis kuin koru.

 

Adalmiinan Helmen makuuhuone väreilee kauniisti toisiinsa sulautuvia sävyjä. Etualan kynttilät ovat suosikkejani. Pukkilan kartano huokuu mennyttä aikaa ja on todella kiinnostavaa tutkia seiniä, kattoa....kaikkia pintoja ja miettiä, millaisia vaiheita tässä rakennuksessa on ollut.

Tyylikkäitä kynttilöitä ja kauniita joulupalloja. Taustalla Annarina opastaa asiakkaita löytämään juuri heille sopivat tuotteet.

Huomaa alakuvan kauniit sulat!

Somia joulupuita ja höyhenen keveitä koristeita.

Putiikki Roosasta osui ensimmäisenä silmään ihanat Jeanne d´Arc Living Angel Wingsit. Kotona on jo vastaava kaappi, joten siivethän on kuin tehty tuohon kaappimalliin.

Kartanon ikkunoista pilkottaa kauniisti tunnelmallinen valo, jollet ole ollut vielä ensimmäisten joukossa astumassa sisään - tee se pikaisesti!

Vierailu Pukkilan kartanossa on elämys, joita kaipaa erityisesti joulun alusaikaan! Vielä kun sataa ripaus lunta alkaa joulutunnelma olla täydellinen! 

- Oletko käynyt jo Pukkilan kartanossa?

DIY JOULU - jouluinen tuoksu

November 18, 2018, 1:21 am

≫ Next: DIY JOULU - hyasintit pukeutuvat folioon

≪ Previous: Löysin joulun tuoksuvaa taikaa Adalmiinan Helmestä!

$

0

0

Joulun lähestyessä appelsiini, mandariini, kaneli ja neilikka alkavat tuoksua aivan erityiseltä. Hetki sitten hankitut huonetuoksut tuovat juuri noita vivahteita huoneilmaan, mutta tuoksuista hullantuneena ajattelin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa myös neilikka-appelsiinia, pomanderia!

Vaikka pomanderin historia ulottuukin kauas Ranskan historiaan ja hieman erilaisiin alkuperiin, on se meidän mielissämme kai eniten juurikin joulukoriste. Koska minulla ei ole tästä mitään aiempaa kokemusta, lähdin siis uutta kohti.

Appelsiineja ja neilikoita

Tähän askarteluun voisi varmasti hyvinkin käyttää mitä tahansa sitrushedelmiä...sitruunaa, limeä, greippiä, mandariinia...mutta minä päädyin aloittamaan homman appelsiineilla. Ostin kaupasta varta vasten kolme appelsiinia ja neilikkapusseja (3 kpl, jotta jää seuraavaankin askarteluun).

Aloin pistellä reilusti reikiä appelsiiniin hammastikulla (sasliktikku olisi ehkä hieman parempi, sillä saisi hitusen isomman reiän) ja sitten vaan painelemaan neilikoita paikoilleen. Hetkessä huomaa, kuinka neilikan tuoksu tarttuu sormenpäihin ja appelsiinista pirskahteleva mehu tuo oman arominsa.

Hedelmän pintaan voi tehdä kuvioita, raitoja tai vaikka kirjaimia makunsa mukaan. Minä tein vain pystyraitoja ja jäin pohtimaan, pitäisikö nämä laittaa riippumaan vai antaisiko ensimmäiset demo-versiot ihan vaan makoilla jollain tarjottimella.

Tämä on helppoa, edullista ja hauskaa puuhastelua.

Yhtään ei ole tietämystä, kuinka kauan hedelmät tulevat näin kestämään, mutta se ei ole murhe. Sitten tehdään taas uusia. Näillä koristellaan pöytäpintoja ja muita kohtia kodissa lähiviikkoina.

Miten lumoutuneena katsonkaan näitä somia appelsiineja, jotka tuoksuvat kilpaa neilikalta ja appelsiinilta.

Kyllä näitä pyörittelee käsissään mieluusti ja pohtii paikkoja, minne hedelmät voisi laittaa.

Tee se itse - tuoksuva joulukoriste

Lähtökohta - kasa neilikoita, muutama appelsiini ja hammastikku.

Ensimmäinen reikä tähän ja riittävän syvä painallus.

Neilikkarivi alkaa hahmottua.

Loppusuora häämöttää - ensimmäinen melkein valmis.

Puusydän ja yksi männynoksa - tämäkin riittää.

Tuoksuvaa joulua!

- Oletko sinä jo kokeillut tätä?

DIY JOULU - hyasintit pukeutuvat folioon

November 24, 2018, 8:26 am

≫ Next: DIY JOULU - pakettikortit vanhoista lehdistä ja mainoksista

≪ Previous: DIY JOULU - jouluinen tuoksu

$

0

0

Kotiin on leijaillut lisää joulun tuoksuja. Ensimmäiset hyasintit on ostettu ja sekös on ihan parasta juhlatuoksua, kun nuppuisat kukat puhkeavat täyteen loistoonsa. En halunnut pitää niitä perinteiseen tapaan vaan ajattelin pukea ne uusiin asuihin.

Tässä viikonlopussa hyasinttien sipulit on puhdistettu mullasta ja juurista ja pyöräytetty folion sisään. Tällaisina ne sopivat hyvin isolle hopeiselle tarjottimelle kaiken muun sekaan, joko makoilemaan tai pystyyn. Syntyy suloinen sekametelisoppa kukista, suklaasta, villiviinin marjoista, pienistä kepeistä...

Jostain DIY-hommasta riittää paljonkin kirjoitettavaa, mutta tämä on sellainen "Kuvat puhuvat" -postaus.

Toki onhan näitä hyasinttipukuja vuosien varrella ollut monenmoisia, esim. narupallo, sammalpallo, paperipussit tai vaikka vanhat saappaat. Ei sitä aina meinaa uskoa, että kyllä se voima on sipulissa, eikä kasvia tarvi kastella ja pitää mullassa. Tässä vain mielikuvitus on rajana ja eiköhän vielä tämäkin joulu tuo uusia kikkoja. Tässä niistä ensimmäinen.

Eikä tähän todellakaan tarvita kuin foliota ja homma on sillä selvä. Asettelu mielen mukaan tai vaikka ripustus sopivaan kohtaan.

Tässä ne foliohyasintit nyt makoilevat suklaakarkkien ja luonnon antimien seassa, sulassa sovussa.

Ensin juuret ja multa pois - sitten vaan sipulin pyöräytys folioon.

Huomaatko muuten, kuinka osuukin sanomalehdessä oleva kissan kuva juuri hauskaan kohtaan. Ihankuin se seuraisi, mitä puuhataan :)

Painelin folion niin tiiviiksi, ettei mahdolliset jääneet multakikkarat tipahtele tarjottimelle.

Multa- ja juuriseos on sopivaa "jätettä" kukkamaalle. Mikään ei siis mene haaskuun, kun käyn kumoamassa jääneet mullat kukkamaalle aiemmin istutettujen sipulien päälle. Itse asiassa juuret jättävät pintaan aika hauskan taiteellisen kuvion. Sopii hyvin näin kun lunta ei ole satanut.

Sekalaista poppoota samalla tarjottimella. Kaiken ei tarvitse olla niin tarkkaan aseteltu. Tietynlainen ripottelu voi tuoda ihan OK lopputuloksen.

Kukat ovat juuri hyvässä vaiheessa. Ilmassa tuoksuu ja aina paremmin, kun kävelee nopsaan ohi. Silloin tuntuu kuin joku suihkauttaisi hienoa parfyymia ilmaan. 

Minulla on vuosien varrella ollut erilaisia tapoja kääriä hyasintteja. Nämä eivät enää kauaa kestä ja tulee aika hankkia uusia kukkia. Millaisia hyviä ideoita sinulla olisi? Otan mieluusti vastaan vinkkejä, miten sipulit käärisin. 

Kiitos jo etukäteen!

DIY JOULU - pakettikortit vanhoista lehdistä ja mainoksista

November 28, 2018, 10:09 am

≫ Next: En millään jaksa odottaa...kurkkaan jo nyt joulukalenterin ekaan luukkuun - jäljet johtavat Kauppakeskus Skanssiin...

≪ Previous: DIY JOULU - hyasintit pukeutuvat folioon

$

0

0

Päivä päivältä joulu on yhä lähempänä. Olen aloittanut hyvissä ajoin puuhastelun, mutta saattaa tässä vielä jonkinmoinen kiirekin jossain kohdin yllättää. 

Vuosi vuodelta päädyn yhä enemmän siihen lopputulokseen, etten haaskaa, enkä hanki mitään yli tarpeen. Se päätös ei ole aina ihan pitänyt, mutta hiljalleen hankinnat ja ostamiset jäävät vähemmälle. Mitä sitten onkin, ne syntyvät mieluusti mm. itse tehden tai jotenkin muuten. Ihmisillä on tavaraa kodit pullollaan ja osuvaakin osuvampaa on se tuttu kaava - "syödä, juoda, polttaa tai muuten hävittää". Ja oikeastaan ihan parasta on lapsen toivelistan kohta 4 - hyvä mieli.

Jotain pientä muistamista syntyy täksi jouluksi. Päätin jatkaa vanhaa perinnettä, etten osta uutta lahjapaperia vaan käytän kaikkea sitä materiaalia, mitä on tullut vuoden aikana säilöttyä varastoon. Hieman samalla ajatuksella syntyi sekalaisen kirjava joukko pakettikortteja. Kasasta kertyneitä materiaaleja. Joka vuosi otan enemmän haltuun kierrätystavat.

DIY-pakettikortit ja pakkauspaperin uusiokäyttö

Kotiin kasaantuu mainoksia ja vanhoja lehtiä kuin huomaamatta. Luen ja selaan niitä mieluusti, voisi melkein sanoa, että pidän siitä paperin kahinasta ja ilmassa leijuvasta painomusteen tuoksusta. Se on niin konkreettista. Jotkut lehdet voin surutta jättää kierrätykseen, mutta monet tulee säästettyä kokonaan tai ainakin osa niiden kauniista kuvista. Näinpä iltapuhteeni olikin kaivaa esiin ne lehdet, joista löytyy päivän askartelutarpeeseen sopivia kuvia.

Etsin ja leikkasin. Muotoonleikatut kuvat liimasin isolle värilliselle pahville ja leikkasin uudelleen siten, että kuvien reunoja jäi kiertämään "pahvikehys".

Joulupaketeihin ajattelin laittaa kortit niin, että liimaa on vain keskellä ja kuva on "ilmavasti" kiinni. Korttiin vain saajan nimi ja jotain muuta tekstiä. Nämä kelpaavat minun käyttööni juuri tällaisina. Ei edes kovin jouluisina.

Tässä ne ovat, läjä erilaisia kuvia odottamassa liimausta.

Lidlistä ostin värillisiä pahveja, joihin kuvat liimailin.

Ja sitten vaan seuraava vaihe - muotoonleikkaus.

Ensimmäinen joulupaketti sai sydämen.

II Kierrättämällä etsin jouluun
uusia kivoja ideoita

Pakettinaruja korvaa värikkäät teipit

Huomaa, että paketointiin on käytetty vanhaa paperia, jota on vaan rypistetty entistä enemmän. (Sitä tuli juuri vinot pinot erään postimyyntipaketin kylkiäisenä. Nytpä toimii loistavasti, eikä tarvinnut heittää mitään roskiin. Kivaa uusiokäyttöä.) Käytetty ja rypistetty ruskea paperi on aina kaunista käärettä ja kun siihen lisää jotain koristeita on lopputulos riittävän hyvä.

En millään jaksa odottaa...kurkkaan jo nyt joulukalenterin ekaan luukkuun - jäljet johtavat Kauppakeskus Skanssiin...

November 30, 2018, 8:17 am

≫ Next: Oli aika -blogi askartelupajan ohjaajana Skanssin joulunavauksessa!

≪ Previous: DIY JOULU - pakettikortit vanhoista lehdistä ja mainoksista

$

0

0

Marraskuun viimeinen ja en sitten millään malta olla kurkkimatta jo huomisiin tapahtumiin. Joulukausi startataan virallisesti ja huomenna avataan myös joulukalenterin eka luukku. Mitä sieltä mahtaa esiin tulla? 

- Minä katsoin!

...Siellä kerrotaan, että lauantaina 1. joulukuuta Turussa, Kauppakeskus Skanssin joulupajassa pääsee lapset ja lapsenmieliset askartelemaan. Korvatunturilta on tullut tarvikekuorma, joka tipautetaan tonttujen toimesta pajan ovelle tänään.

Joulupajan aiheena on joulukortti. Jos puuttuu kortti mummilta, kummilta tai vaikka päiväkodin tädiltä - tule pajaan ja kasataan kortti yhdessä. Minä olen paikan päällä Korvatunturin tontun kanssa klo 11–18 askartelemassa kanssanne.

P.S Se tarkoittaa, että hyvin ehditään treffata klo 8:48 TV-kalenterissa ensin Maukka ja Väykkä.

Joulupaja on kauppakeskuksen 2. kerroksen päädyssä, Tokmannin vieressä.

SKANSSI
Skanssinkatu 10
20730 Turku

- Jouluiloa, sydämellisesti tervetuloa!

Joulupajat jatkuvat myös tulevina lauantaina, katso tarkemmat tiedot skanssi.fi

 

Kalenteriluukut eivät pysy kiinni...eka avattiin jo :)

Ta-daa! Sieltä tuli joulukortti!

Iloista joulunodotusta!

---

Oli aika -blogi askartelupajan ohjaajana Skanssin joulunavauksessa!

December 2, 2018, 10:30 am

≫ Next: DIY - elämäni ensimmäinen kasviryijy on valmis!

≪ Previous: En millään jaksa odottaa...kurkkaan jo nyt joulukalenterin ekaan luukkuun - jäljet johtavat Kauppakeskus Skanssiin...

$

0

0

Turun seudulla kaunis valkea lumipeite ehti tällä viikolla sulaa pois, mutta se ei haittannut tahtia, kun edessä oli joulunavaus. Lauantaina kaupunki oli valmis vastaanottamaan vuoden odotetuimman kauden. Ainakin, jos asiaa kysyy lapsilta - tai muuten jouluttajilta, kuten minulta. Olen näännyttänyt työkaverit jouluisilla jutuillani, mutta he osaavat jo siihen suhtautua, täytyyhän sitä työtiimissä yksi tonttukin olla. Toisille joulu on puuhastelua pitkän kaavan mukaan ja joillekin riittää vähempikin. 

Olin otettu, kun minua kysyttiin vetämään Kauppakeskus Skanssin jouluista askartelupajaa lauantaina 1. joulukuuta 2018. Sain jouluttaa sydämeni kyllyydestä, sillä ilmasta aisti herkästi suuret tunteet. Paja oli suunnattu lapsille ja lapsenmielisille, joten tehtäväkseni jäi keksiä sopiva askarteluteema, joka käy hyvin eri ikäisille lapsille. Kaivelin blogin vanhoja postauksia, joiden joukosta löysin tonttukortin ja ehdotus hyväksyttiin. Koska joulukorttien postituspäivä on vielä edessä oli suorastaan loistava idea tehdä joulukortteja. Toki kortit voi viedä itsekin saajalle. Kyselin pajalla, keille kaikille kortteja on menossa ja lapset listasivat mm. seuraavasti; sisko, veli, isä, äiti, mummi, pappa, vanaisa, vanema, babuska, deduska, opettaja, päiväkodin täti...joten monet saavat ihanan diy-kortin.

Aamu alkoi rauhallisesti ja ehdimme hyvin ottaa muutaman kuvan ja järjestellä kaiken valmiiksi, mutta kun pääsimme kunnolla vauhtiin, unohtui jopa kuvienotto. Lapset olivat innoissaan ja kortti-idea tuntui kiinnostavan vanhempiakin, sillä muutamat isät ja äidit lähtivät täysillä mukaan. Yhdestä kortista jäi heille hyvä "kaava", jonka avulla voi kotona tehdä itse lisää kortteja. Haastatteluni mukaan joillain oli ollut kotona jo hurjat korttitalkoot ja perheen voimin oli tehty kymmeniä kortteja. Monilta uupui päiväkodin tätien kortit ja mikä ihaninta yhdeltä murroikäiseltä pojalta puuttui kortti siskolle ja niin saimme hänetkin askarteluun mukaan. On ihanaa huomata, kuinka askartelu vie mennessään ihmisen ikään katsomatta. Se antaa kummasti mielelle ja ajatuksille hetken, jolloin ei tarvitse pähkäillä mitään muuta. Kiire kaikkoaa, eikä ketään harmita mikään.

Pajalla oli valmiina muutamia kotona askartelemiani kortteja, mutta työn touhussa annettiin luovuuden lentää. Yhdellä oli pieni tonttu ja toisella suuri. Tontun käsien alle kätkeytyi teepussi, mutta taittui se pajalla jopa selkärepuksikin. Luovuudessa vain taivas oli rajana.

Oli antoisaa viettää askartelupäivää lasten kanssa. Aika sujui kuin siivillä. Joka ainut hetki oli kiva kuulla lasten jouluisia tarinoita. Niin se vaan hienosti joulu vie mennessään, ettei juuri tuntenut nälkääkään. Sopivan hetken tullen oli kuitenkin kiva piipahtaa katsomaan, miltä kauppakeskuksen jouluinen hyörinä näytti ja istahtaa nauttimaan Cafe Brahen salaatista. Makoisan ruokahetken päätteeksi ehdin poiketa tallentamaan joulufiilikset photo boothilla. Pajapäivän viimeisiin minuutteihin asti ehdittiin työstää lukuisia kortteja ja mitä pidemmälle päivä kiiri, sitä enemmän joukosta löytyi myös aikuisia askartelijoita.

Toivottavasti saimme sytytettyä pajaväen kanssa kipinää askartelua kohtaan. Olisi hienoa, että monissa kodeissa vanhemmat jatkaisivat tätä lasten kanssa. Välillä tekee hyvä laittaa tietsikat ja kännykät sivuun ja puuhailla jouluisia pikkujuttuja yhdessä.

Olen ilahtunut niistä lukemattomien lasten iloisista ilmeistä. He nauttivat tästä askarteluhetkestä ja toivat pajan vetäjälle hyvän mielen. Kiitos teille jokaiselle, jotka olitte mukana ja teitte päivästä ikimuistoisen.

Olkaa mukana muutenkin Oli aika -blogin matkassa! Ihanaa joulunodotusta teille jokaiselle!

Minä innostuin Skanssi-päivästä niin, että jäin pajan sulkeuduttua katsomaan ilotulitusta klo 18. Se sykähdyttää aina. Ja mikä parasta ehdin saada heijastimen heijastin-puusta! Ehdin hyvin askartelutarvikkeidenkin ostoon, sillä kaupat olivat auki klo 22 asti.

Aamupäivällä minä ja tontut saimme pajalle joulupukin jutustelemaan.

Pajalla on iloista tunnelmaa ja vielä tässä ehdittiin muutama kuvakin ottaa.

Sain luvan kuvata aamupäivän ensimmäisiä valmiita tuotoksia.

Pahvia, paperia, liimaa, kyniä, silmiä, teepusseja...näistä syntyy tonttukortti.

Hymysuu. Se kuuluu tontulle.

Tällä tontulla onkin lakissaan astetta blingimpi tupsu.

Karkkikuusi ja lentävät joulukuviot.

Kaikki eivät askarrelleet tonttukorttia. Joillekin riitti ihanat kuviosakset ja suklaapaperit. Ja eihän sekään huono ole - ensin nautitaan hyvästä suklaasta ja sitten keksitään papereille uusiokäyttöä.

Tämä taiteilijakaksikko ei ottanut teoksiaan mukaan, vaan antoivat ne minulle. Nyt minulla on siis muistona karkkikuusi sekä ihana teos lentävistä tonttulakeista, palloista ja neliöistä.

Ilotulitus kruunasi illan

Ilotulituspaikalle oli tungosta, mutta ehdin kuin ehdinkin mukaan. Tämä oli jo toinen joulunavauksen ilotulitus, jossa pääsin aitiopaikalle. Aina niin odotettu tapahtuma. Olin itsekin niin tohkeissani, etten huomannut siinä tunnelmassa, edes kuvata vieressä olevaa heijastinpuuta, josta sai hakea itselleen heijastimen. Onneksi linkki puuhun löytyy postauksesta ylempänä.

Väkeä riittää ja räiskyvän värikästä rakettien pauketta.

Uusia askartelutarvikkeita

Pajan ovien sulkeuduttua lähdin etsimään uusia ideoita ja jotain tarttuikin matkaan. Totuus on, että jälleen on pöytäpinta kotona täyttynyt uusista osasista.

Tämä ihana läjä löytyi seuraavia ideoita silmällä pitäen.

Askartelupajalta sai mukaan joulukalentereita ja Paula-lehmä-askarteluvihkoja. Lapset lähtivät kotiin silmät ilosta läikehtien, jotain uutta matkassaan. Minulle tuli kotiinviemisiksi myös kalenteri ja tuo hauska kuva-automaatin räpsy.

Muistathan, että askartelupaja jatkuu kauppakeskus Skanssissa joka lauantai, jatkossa klo 12-15 jouluun asti. Ensi viikolla tehdään vielä kortteja. Tule paikan päälle katsomaan, mitä seuraavaksi...

DIY - elämäni ensimmäinen kasviryijy on valmis!

December 4, 2018, 10:45 am

≫ Next: DIY JOULU - pullosta kukkiva kynttilänjalka

≪ Previous: Oli aika -blogi askartelupajan ohjaajana Skanssin joulunavauksessa!

$

0

0

Marraskuussa meillä oli blogisiskojen kanssa mahdollisuus päästä kylästelemään Ammattiopisto Livian Floristiikkatalon jouluun Piikkiöön - tutustua joulunäyttelyn rakentamiseen sekä kokeilemaan, kuinka omissa hyppysissä taittuu kasviryijy. 

Syystä jos toisesta en onnistunut pääsemään paikan päälle, mutta ihastelin myöhemmin toisten hienoja kuvia valmiista töistä. Kuvat olivat välittömästi niin inspiraatiota ruokkivia, että päätin heti kokeilla, millaisen ryijyn itse saisin aikaiseksi.

No, tekniikkaa ja vinkkejä ei ollut käytettävissä...Kävin siis ammentamaan näkemistäni kuvista tekotapaa ja uskoin keksineeni ihan pätevän toimintamallin ja lähdin tekemään elämäni ensimmäistä kasviryijyä.

Minun kasviryijyyni tarvittavat materiaalit

- syömäpuikko

- narua

- rautalankaa

- leikkurit

- pikkuneilikoita

- koivunrisuja

- männynoksia

Diy-ajatus puhkesi loistoonsa toisten kuvia katsellessa ja arki toi muutoin silmien eteen tarvittavia työosasia. Viime aikoina olen usein ostanut sushia ja koska syön ne haarukalla ja veitsellä, niin syömäpuikot ovat jääneet käyttämättä. En viitsi heittää niitä(kään) roskiin, sillä onhan se nyt sanomattakin selvää, että aina löytyy esineille toinen käyttö. Tässä kohdin sushipuikko sai olla kasviryijyn aloituskapula. Kauppareissulta mukaan tarttui neilikkanippu ja koiralenkiltä muutamia oksia. Kaikki oli kasassa.

Leikkasin pitkiä narunpätkiä ja aloin solmia ne puikkoon. Sen jälkeen pienemmiksi osiksi leikatuista neilikoista, koivunoksista ja männynoksista aloin vuorotellen pujotella ja sitoa naruihin pikkuisia nippuja. Pujottelu oli maton kutomisen kaltaista - vuorotellen ali ja yli ja siten alkoi työ edetä ja kasvit kiinnittyä mattomaiseksi ryijyksi Tästä syntyi jotenkin jouluun sopiva kokonaisuus ja samaa ideaa ajattelin toistaa viimeistään keväällä sipulikukkien kanssa.

Tässä ekassa kuvassa kasviryijy on jo valmis. Tuommoinen siitä syntyi, kun vaan ryhtyi kokeilemaan. Lopputulos ei ole ihan symmetrinen...ja jätin vielä narut hieman villisti ja vapaasti roikkumaan, jotta kaikki saa rönsyillä sinne tänne.

Lähtötilanne ja materiaalit valmiina. Tästä muovautui nopea, pieni iltapuhde, sillä halusin niin palavasti nähdä, millainen ryijy valmiina mahtaakaan olla. Askartelu vaatii aina demoja, jotta tietää mihin tykästyy enemmän ja mitä haluaa tehdä useampia. Menen kyllä vielä Floristiikkataloon katsomaan, miten he ovat näitä ryijyjä tehneet ja vähän niksejä etsimään.

Tästä alkoi narujen sitominen puikkoon.

Hitaasti, mutta varmasti ryijy alkaa muodostua.

Neilikkaa, koivua, mäntyä...männyn siro olemus katoaa, kun ryijy kiristetään ja kaikki painuu piukempaan.

Ryijy sai paikan kaapelikelasydämestä.

Millaisen arvosanan tälle nyt antaisi...hmm...ehkä ihan ok näin ensimmäiseksi yritykseksi. Vai mitä olet mieltä? Oletko sinä kokeillut tällaista kasviryijyä? Ja mitä sinun ryijyysi tuli?

Voisiko tämä olla tämän joulun hitti käpyhyasinttien jälkeen?

DIY JOULU - pullosta kukkiva kynttilänjalka

December 7, 2018, 1:32 pm

≫ Next: Apuja kaivataan - mitä tiedät tästä?

≪ Previous: DIY - elämäni ensimmäinen kasviryijy on valmis!

$

0

0

Itsenäisyyspäivä ja sen mukana tuomat ajatukset ovat vieneet pois blogin ääreltä. Tänään on taas aika puuhastella arkisia juttuja ja kirjoittaa yön tunteina. 

Yksi arjen suloinen makeuttaja on kukat. Ne maustavat päivän aina aurinkoiseksi, vaikka tänäänkin on ulkona satanut lumiräntää. 

Vanhat leikkokukat ovat hieman nuupahdelleet, mutta aina niille voi antaa hitusen jatkoaikaa. Jatkoajasta nytkin on kyse. Pikkuneilikat saavat sulostuttaa kynttilänjalkapulloa.

Vanha sanonta "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" osuu tänään naulan kantaan. Kuvista näet, kuinka pikkuneilikat suorastaan hehkuvat lisätehtävässään.

Pullossa vettä, pikkuneilikoita ja ripaus mäntyä seurana vanha kamera.

Tässä pikkuasetelman ensiaskel - sopiva pullo.

Kukat napsitaan pienemmiksi.

Ja kun kaikki kukat ovat sopivia, sitten vaan ujuttamaan ne pullon sisään.

Vettä sekaan.

Minun silmääni värit hehkuvat todella kauniina. Nopeaa uutta ilmettä.

Kynttilä palamaan ja homma on valmis. Kestää muutaman päivän oikein hyvänä.

Apuja kaivataan - mitä tiedät tästä?

December 13, 2018, 9:00 am

≫ Next: Meidän kaunis ja kohtuullinen joulumme

≪ Previous: DIY JOULU - pullosta kukkiva kynttilänjalka

$

0

0

Ryijyrakkaus on roihahtanut ilmiliekkiin

Olen jo jonkin aikaa potenut orastavaa ryijyrakkautta. Ja siitäkin huolimatta, että muistan hyvin ne vuodet, jolloin vannotin, etten ikinä "hanki, osta, halua". No, näinhän sitä on elämässä lopulta käynyt melko usein, että vannomiset ovat täysin turhia. Rakkaus on ikuista, vain kohde muuttuu.

Tässä sitä sitten ollaan. Ryijyrakkaus leiskuu ja olen muuten uskomattoman onnellinen uusimmasta löydöstäni. En tosin tiedä siitä kaikkea, mitä haluaisin, ehkä sinä tiedät?

Mitä olen saanut selville

Löysin tämän yksilön myynnistä tässä eräänä iltana tori.fi:stä. Kävin hakemassa sen upeasta, juuri valmistuneesta kodista, kauniista harjumaisista näkymistä. Sen oli tarkoitus tulla seinälle, ikäänkuin muistona, mutta eipä sitten löytänyt paikkaansa. No, meiltäpä löytyy. Ryijy oli perintökalleus, jonka mielenkiintoisen tarinan sain kuulla, mutta avoimeksi jäi itse ryijyn tarkemmat tiedot.

Olen kiitollinen, että löysin tämän, sillä sen värimaailma on juuri omaan makuun ja tuo muoto - hedelmä, kananmuna, kukka...miten sitä kuvaakaan, on täydellisesti omaan silmään käypä.

Sen olen saanut selville, että tämä olisi nimeltään "aprikoosi" ja kyllähän se kuvaava nimi onkin. Design olisi Laila Sepän. Mutta kiinnostavaa olisi tietää, miltä vuosikymmeneltä tämä on? Pyörittelin mielessäni 1960 tai 1970...kuvio ja malli ei ole minulle mitenkään entuudesta tuttu, enkä muista kenelläkään olleen tai olevan juuri tätä.

Ehkä kirjastostakin löytyisi joku ryijykirja, mutta mikä kirja, onko jollain tietoa, mitä voisi vinkata?

Ryijyn mitat n. 110 x 130 cm.

On se vaan jännä, miten mieli muuttuu ja voi kääntyä suorastaan päinvastaiseksi. Ryijyinnostusta kuvannee myös se, että hetki sitten koitin punoa kasveistakin ryijyä.Siinä puuhassa oli ilmoilla pienoista haparointia, kun tekniikka oli hakusessa, mutta seuraavalla kerralla olen jo astetta tietävämpi. Täytyyhän sitä nyt aina demo tehdä, jotta voi syntyä jotain parempaa.

No, nyt joulukotiin tuo lämpöä ja tunnelmaa kaksi ryijyä - tämä retroversio ja sitten nuo kasvit. Kyllä kelpaa.

Osaatko auttaa faktapalojen etsinnässä?
Olen kiitollinen jokaisesta, pienestäkin, tiedonjyväsestä!

Meidän kaunis ja kohtuullinen joulumme

December 16, 2018, 12:03 pm

≫ Next: DIY JOULU - pientä ylellisyyttä vessaan

≪ Previous: Apuja kaivataan - mitä tiedät tästä?

$

0

0

Joulukuu antaa paljon ajattelemisen aihetta. Ja mitä pidemmälle vuodet kiirii, ajatusta tulee mukaan entistä enemmän. Joulusta on muodostunut monille melkoinen kulutusjuhla ja kun sanaa tarkastelee syvällisemmin tulee suorastaan huono olo. Paljon on karsittava ja tehtävä, jotta pystyy tänä päivänä olemaan kuluttamatta yli tarpeen. Kulutusta näkyy elämässämme kaikkialla, mutta onneksi jokaisella on mahdollisuus miettiä omia toimintamallejaan ja korjailla mahdollisia epäkohtia.

Tässä postauksessa otin koppia sisustusblogeille heitetystä Kaunis ja kohtuullinen joulu -haasteesta Modernisti kodikas -blogin Kertulta.

Erityisesti joulu on se ajankohta vuodesta, jolloin teen mielessäni aikamatkan yhden sukupolven yli taaksepäin, jolloin kertaan tapahtumia ja tapoja isovanhempien joulussa. Mitä eroa on vuosien takaisessa joulussa maaseudulla ja kuinka elämme nyt samaa aikaa kaupungissa. Äkkiseltään se tuntuu aikana ikuisuudelta, mutta toisaalta aika on lyhyt, kun miettii muutosten määrää. Kun kaavailee samaa aikahyppyä eteenpäin, ei edes uskalla visioida, miltä silloin näyttää.

Rakastin lapsuusjouluissani erityisesti tunnelmaa; Maatalon miljöötä, rauhaisaa ilmapiiriä, omistautumista asioille, mukavaa yhdessäoloa, itsetehtyjä asioita, kädentaitoja ja kiireetöntä aikaa. Niin ja lunta. Lapsuudessa se narskui huopikkaiden alla viikkokausia.

Aaton ihanat perinteet olivat asioita, joihin ei vaan kyllästytty. Kukaan ei koskaan sanonut "voi, kunpa joulu olisi jo ohi". Jouluun kuului, että kunnioitettiin mennyttä aikaa, käytiin maalaiskirkossa ja hautausmaalla. Käytiin metsässä kaatamassa kuusi, joka aattoaamuna tuotiin sisään ja koristeltiin. Lämmitettiin sauna ja kannettiin pesuvedet. Tarkasteltiin itsetehdyt himmelit ja enkelikellot, ulkorappusilla oli havuja ja linnuilla lyhteet. Laulun mukaan maatilan täytti hanget korkeat nietokset, jotka kimaltelivat kuin pienet timantit myrskylyhdyn valon osuessa kohdalle. Ruokaa tehtiin pitkän kaavan mukaan ja koko talo tuoksui joululta. Kummallista, kun sulkee silmät voi yhä nähdä kaiken edessään hyvinkin aitona ja sellaisena kuin ne silloin olivat.

Tähän päivään pyrin tuomaan noista vuosien takaisista jouluista jotain, edes hitusen. Se tarkoittaa vähintäänkin perinteitä. Lapsuudessa ei vietetty nykypäivän kaltaista kulutusjuhlaa, sillä kaikkea oli riittävästi eikä mitään kaivattu yli tarpeen. Kaapit eivät pursuilleet tavaraa, mutta kaikkea oli. Päällimmäisenä mieleen jäi tyytyväinen ja hyvä elämä. Kaikki oli järjestyksessä.

Tuunaa, askartele ja käytä vanhaa - rakenna näistä aineksista näyttävä joulujuhla

Juuri se Strömsö-henki kuului lapsuuden jouluun ja mikä parasta, kaikki sujuikin kuin Strömsössä. Sellaisen joulun haluan rakentaa yhä vielä. Perinteet pitävät pintansa ja siihen ei kuulu yltiöpäinen kulutus.

Koristele koti ja muista myös piha!

Jouluaskartelu on rentouttavaa puuhaa niin yksin kuin porukalla. Tästä on helppo innostua ikään katsomatta ja saada aikaiseksi hyvää jouluttelutunnelmaa pitkällä kaavalla. Kaivamalla vanhat materiaalijemmat esiin saadaan säästöä aikaiseksi.

  

Punaiset joulupallot somistivat vuosia sitten joulua sisällä. Viime vuosina ne ovat löytäneet kierrätyksen kautta itselleen uuden paikan. Pihan kaljut lehtipuut ovat saaneet greipin- ja mandariinin kokoisia pallukoita oksilleen. Kieltämättä ne on kuin luotu uuteen käyttöpaikkaansa.

Joulukuusen pallot kestävät hyvin ulkosäitä, mutta perinteiset ripustusnarut kannattaa vaihtaa kestävään rautalankaan, sillä talviset tuiskut ja tuiverrukset koettelevat.

Edullisena pakan loppuna löydetty Vallilan Aurajoki-kangas taustavaloineen virtaa pihan havupuiden suojissa ja tuo kaivattua säihkettä muuten niin pimeään aikaan. Näin on syntynyt pikkurahalla todella kaunis ulkokoriste. Tänä vuonna näitä kangastauluja on tehty erityisesti sisälle.

Vanha mallinukke uudessa tehtävässään. Tämä verkon, silkkikukkien ja kausivalojen suloinen yhdistelmä tuo jännittävän tunnelman. Joulussa on taikaa...

Tällainen näyttävä ja erikoinenkin pihakoriste on syntynyt pikkurahalla ja siitä on tarkoitus venyttää koriste, joka elää kaudesta toiseen. Se vaan muuttaa muotoaan eri vuodenaikoina, mutta saa koristaa omalla tavallaan. Katsotaan, mitä uutta nukella on keväällä.

Edullisia koristuksia sisälle on väkerretty kävyistä ja männynoksista. Myrsky on riepotellut mäntyjä ja korkeista latvuksista on lentänyt oksia, joita olen ottanut talteen talvikoristelua varten. Kuusen kävyt ovat sointuva lisä.

Joulukodin voi saada kukoistamaan monella tavalla 

Kaiken ei tarvitse olla kallista, sillä aivan läheltä voi löytyä ainekset hyvinkin kauniisiin jouluasetelmiin.

Männynoksia napsimalla saa paljon pieniä somisteita ja kaupasta ostettu pikkuneilikkanippu tuo kukoistusta pikkurahalla.

Muistoa lapsuuden mummolasta edustaa vanhat sukset. Näillä äiti hiihti alakouluikäisenä kouluun ja mikä parasta, ne ovat säilyneet läpi vuosien. Nyt ne vievät ajatukset mummon ja papan luo, mutta toimivat vallan mainiosti nykykodissa kukkamaljakon ripustimina.

Hentoset havupuun alut voivat hyvinkin korvata ison kuusen tai tuoda oman vihreän lisän sitä rakastaville. Meidän perheessä joulu on todellista vihreän värin palvontaa.

Asetelma voi muodostua hyvinkin edullisista osista, joita löytyy luonnosta ja jotka voi käyttää uudelleen seuraavissa juhlissa.

Mieti lahjojen kohdalla itse tehtyjä vaihtoehtoja ja käytä pakkaamisessa kierrätettyä materiaalia

Joululahjoja ei tarvitse ostaa yltiöpäisesti. Kaikkein ihastuttavinta on saada ja antaa itsetehtyjä lahjoja. Miten ihanaa onkaan saada itse tehdyt villasukat tai taatelikakku. Kuinka hienoa on antaa jollekin se lahja, jonka tekemisessä on itse taitava. Onneksi monet osaavat arvostaa DIY-tekemistä.

Joulukorttien lähettäminen on ihana vanha perinne, mutta siinäkin voi miettiä, millainen ja miksi. Olen tykästynyt tänä vuonna johonkin aivan uuteen tuttavuuteen, puukorttiin.

Itse säästän mielessäni siinä, etten osta tolkuttomasti paperia, vaan käytän sitä uudelleen, joka syystä tai toisesta tulee luokseni. Tässä käytin vanhaa kukkapaketin suojakäärettä. Sitä, joka oli jo hieman rypyssä, mutta rypistämällä lisää se muuttui kokonaan ryppypaperiksi kuin olisi niin ollut jo alkuperäistarkoituksenaan. Somistamaan silkkinauha ja männyn pitkistä ja kauniista neulasista tehty tupsu.

Ihan parasta DIY-lahjaa edustaa oman puutarhan tuote omenamenu. Se on tehty täysin luomuista omenoista, jotka ovat saaneet kasvaa vapaasti ja joista on mehustamolla puristettu vitamiinipitoinen "syödä, juoda, polttaa tai muuten hävittää" -linjan hyvä esimerkkilahja.

Vuonna 2018 joulukorttimme ovat 100%:sta suomalaista koivua, johon tarvitaan puuta 80% vähemmän kuin pahvikorttiin. Tänä vuonna nämä päätyivät meidän valinnaksemme. Upeita kortteja, joihin ei voi olla ihastumatta.

Tunnelma on tärkeä ja se voi syntyä myös ihan pienestä

Tunnelmaa voi tavoitella monin tavoin, mutta yksi edullisimmista on lukea joululehtiä. Säästän vanhoja lehtiä ja kaivan ne esiin joka joulu. Ostan päälle uusia ja hetken päästä omistan arvokkaan kokoelman, jota voi kelata uudelleen ja uudelleen. Tuntea sen tutun rapinan sivuja selaillessa ja joka vuosi löytää vanhoista julkaisuista uutta ihmeteltävää.

Mikään ei voita sitä kodin lämpöä, enkelikellon kilinää, glögimukia, lämmintä torkkupeittoa harteilla ja lukemista. Se on sitä rakastettavan ihanaa kiireettömyyttä. Olla, olla ja olla.

Kasa ideoita, jotka kantavat vuodesta toiseen.

Jouluvalot ovat muuttuneet kausivaloiksi

Hiljalleen olemme perheen kesken alkaneet hävittää vanhoja valosarjoja ja tilalle on hankittu vähäiset sähkösyöpöt, sillä vähälumiset ja pimeät talvi-illat kaipaavat lisävaloa. Se tulkoon nyt edullisesti, ja valoisaan aikaan valot ovat pois kytkettynä.

Totta se on. Voin laittaa kalenteriin merkinnän: joulukuusi sisällä 15.12. Näin aikaisin se ei ole koskaan olohuoneessa komeillut. Nyt komeilee.

Ja mikä parasta, se on metsänhoidon yhteydessä syntynyttä leikkuujätettä. Näin kaunis, tiheä ja monioksainen ei tosin kaipaa mitenkään kuvauksekseen "jätettä", mutta joskus sanoilla on varsin moninainen merkitys.

Ihan läheltä katsottuna kauneus on niin läsnä. Tunnelmanluoja, jossa ei ole tingitty. Kauneimpia näkemiäni jätteitä, ehdottomasti.

Ruokaa tarpeen mukaan

Koska en aio tehdä kaikkea ruokaa itse, olen päättänyt käyttää surutta erilaisia puolivalmisteita. Tänä vuonna tuunaan perinteiset kaupan laatikot; ripottelen porkkanalaatikon pintaan kurpitsan siemeniä, ja hunnutan perunalaatikon tillisilpulla.

Jouluun kuuluu paljon ruokalajeja, mutta emme osta ruokaa yli tarpeen. Mietimme tarkkaan kulutuksen ja teemme hankinnat sen mukaan, ettei mitään joudu heittämään roskiin.

Jälkiruuaksi voisin tehdä pitkästä aikaa yläasteen kotitaloustunnin koetyön.
- Jos aamuista riisipuuroa jää yli, sen lopun voi illaksi tuunata vaikka näin:

PÄÄRYNÄRIISI

Yhteen annokseen tarvitaan

2 dl keitettyä riisiä

kermavaahtoa maun mukaan

sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

joukkoon päärynäkuutioita

Ihanaa joulunodotusta sinulle! 

- Mikä on sinun paras vinkkisi kohtuullisuuden säilyttämiseen?