Quantcast
Channel: Oli aika
Viewing all 268 articles
Browse latest View live
↧

Keräilykohde - kuusenkoristeet

October 23, 2017, 10:51 am
$
0
0
Välillä mietin, mitä kaikkea ihmiset oikein keräilevät. En tunne ketään, joka ei olisi ainakin joskus kerännyt jotain - Muumi-mukeja, kummilusikoita, kortteja, pinssejä, rahoja, puhelinkortteja, kiiltokuvia, avaimia...mitä ikinä. Muistan, kuinka oma sisäinen hamsterini pääsi täyteen vauhtiin jo varhain. Suuria intohimoja oli kerätä mm. nimmareita ja kauniita kuvia. Kuvia, joilla kavereiden kanssa mm. tapetoitiin seinät lattiasta kattoon. Vanhemmat saivat jatkuvasti todistaa, miten nuoren huone on vaihtuvan taiteen näyttämö. Koskaan ei voinut olla varma, minkä väriset seinät huoneessa milloinkin on.

No, vuosien varrella kohteet ovat vaihtuneet. Tyylit, ihastukset ja arvostukset muuttuneet. Keräys on säilynyt maltillisena. Uusimpia villityksiä edustaa joulukuusenkoristeet.

Metallinen kuusi on saanut ympärivuotisen paikan kodin paraatipaikalta. Koristeet siinä lisääntyy yhden (tai kahden) koristeen vuosivauhdilla.

Terveisiä Mallorcalta

Auringon syleillessä lämpimästi voi silti kulkea luontevasti joulu sydämessä. Mallorcan lämpimistä tuulahduksista jäi rantahiekkaan kaunis kala-aiheinen kuusenkoriste. Tai ehkä se ui sittenkin Palma Aquariumin myymälästä mukaan juuri sinä sadepäivänä, jolloin pikkukylämme kaikki ihmiset halusivat lähteä jonnekin ja linja-autoasema oli revetä liitoksistaan väentungoksessa. Väki pysyi ehkä jotenkin rauhallisena, mutta bussikuski ajoi hermostuksissaan kolarin, joka jätti yhden bussivuoron kokonaan väliin ja pari muuten tulematta. Lopulta päivästä muodostui varsin elämyksellinen.

Jokaiseen kokoelmaan valitulla koristeella pitää olla joku oma pieni tarinansa.



Tämän vuoden kiintiö olisi näin ollen täytetty. Vuoden 2017 koriste on tässä - kiiltävä oranssin värinen kala!

Makea löytö

Mutta kuinkas sitten kävikään. Näin lokakuussa on kauppojen hyllyille alkanut ilmestyä joulukoristeita - uusia ja viime vuodesta jääneitä. Kun vanhat myytiin 0,30 sentillä kappale, oli vaikea vastustaa alakuvan kuppikakkua. Siihen ei sisälly mitään hauskaa tai mielenkiintoista tarinaa, mutta  onhan se ihan makea. Ja jotenkin se vaan hivutti itsensä kuuseen.


Nyt on tälle vuodelle tullut siis jo kaksi koristetta. Alkuperäispäätös on taas kumottu. Tai ainakin katto saavutettu.


Siellä ne ovat, sulassa sovussa, koko pieni kokoelmani. Runsautta haetaan mustilla peruspalloilla. Pallomuotoja täydentää kaunis venäläinen nukke - nevalyashka.


Vanhempia koristeita

Vanhoja kuvia ja linkki, josta pääset kurkkaamaan, miten tämä keräily sai alkunsa -> Klik!


Menneiden vuosien lumoa Kööpenhaminan Tivolin myymälässä.



Possu Kööpenhaminan keskustasta ja maatuska Virosta.


Baabuska Pietarista.


Mitä mielenkiintoista sinä keräilet?

↧
Search

Tonttu + ovi = Tonttuovi

October 28, 2017, 11:18 am
$
0
0
Jouluksi pitää vuosittain saada aina uusia villityksiä. Yksi tämän joulun varma suosikki on "tonttuovi".

Sana aukeaa kuulijalle heti. Se ei paljon selittelyjä kaipaa. Onhan selvää, että tonttuovesta kulkee tonttu, tuo pieni ja rakastettu joulun hahmo. Tonttuovi on talonsa ja tekijänsä näköinen. Siinä voi mielikuvitus ja luovuus paiskata innolla kättä.

Tonttuovi asetetaan sopivaan ja mieluusti näkyvään paikkaan kodissa. Se tervehtii iloisesti tulijaa, niin oman talon väkeä kuin vieraita. Ovi käy varmasti silmään ja siitä syntyy iloinen keskustelu. On lähes takuuvarmaa, että tonttuovi saa yhden jos toisenkin tekemään aiheesta oman toteutuksensa. Minä en ole vielä nähnyt livenä muiden toteutuksia, mutta tiedän näiden ilmestyvän kohdalleni hetkenä minä hyvänsä. Meidän talossa on nyt oma. Tonttuovi.

Tämä voi siis olla pientä puuhastelua tai suurempaa DIY-luomusta vaivannäöllä, yksin tai perheen kanssa. Jokainen valitsee oman tapansa. Kaupoissa myydään myös valmiita tonttuovia, joita voi tuunailla mieleisikseen.

Miten syntyi meidän tonttuovi?


Alkuun on luonnikasta laittaa kuva lopputuloksesta. Kuva tonttuovesta ja maitopurkki vierelle. Se antaa selvän käsityksen oven koosta.

Helposti DIY-prokkiksista innostuvana piti omakin tonttuovi toteuttaa. Meillä tonttuovi on tehty itse otetusta digikuvasta (ovesta, joka löytyy oikeasti Pollin Pihasta. Taivassalossa, Pollin Pihassa näistä ovista mennään rengin tupaan. Pollin Pihasta olen kirjoittanut tässä). Oveni on 18,5 cm leveä ja 17 cm korkea. Tulostettu ovi on liimattu kevyelle aaltopahville, jotta paperin läpi pintaan saadaan pystysuunnassa tuntuvaa elävyyttä. Ovi tulee juuri sopivasti seinästä ulos, jolloin syntyy sopivasti kolmiulotteisuutta. Tontun postilaatikko on askarreltu tavallisesta tulitikkuaskista. Molemmat on helppo kiinnittää sinitarralla (joka on nimestään huolimatta valkoista) puuseinään.


Tältä tämä kokonaisuus näyttää. Oven edustalla on matkamuistokiviä. Kaikki eivät menneetkään tauluun.


Eteisen seinästä löytyi oikein sopiva paikka tontun kodin sisäänkäynnin luomiselle ja siinähän se on nyt myös ensimmäisenä sisääntulijan katseen kohteena.



Luuta on koottu rautalangasta, ohuista pensaan oksista ja diffuuserin puutikusta. Postilaatikko syntyi tulitikkuaskista.

Tulitikkuaski on vuosien varrella ollut todellinen suosikki askarteluissa. Mielestäni postilaatikkonakin varsin uskottava.


Tänne voi sitten tipauttaa vaikka kirjeen joulupukille - perille löytää.



Tervetuloa joulu. Tervetuloa kotiin - tonttu!

- Joko sinä olet innostunut tästä?
- Millainen tonttuovi sinulla on?
↧
↧

Täydellinen helmi joulumielen herättelyyn

November 1, 2017, 10:17 am
$
0
0
Navetassa on joulun tunnelmaa

Vanhassa navetassa Paimiossa saa tuntea, miten ihana mielentila joulu on. Vuonna 2004 perustettu sisustusmyymälä Adalmiinan Helmi avaa ovet jouluun jo nyt, kun maassa on vain häivähdys lunta ja ilmassa kevyttä pakkasta.

Olen valinnut joulutyylini ja paikka tuntuu vastaavan odotuksiani. Itselle ominainen tyyli on uuden ja vanhan sekoittuminen, itsetehdyn ja ostetun sulava kohtaaminen. Adalmiinan Helmi toivottaa asiakkaat tervetulleiksi vanhoin esinein - ovella on tikkaat, jotka saavat sydämen läikehtimään ja nippu heinäseipäitä, joilla olisi varmasti paljon kerrottavaa.

Vanhat esineet ovat kuin kokemus - elämän hienoviritteinen muoto.



Navetan sisäeteistä ei voi pikaisesti ohittaa. Kaikenlainen minimalistinen ajattelu jää, kun ensivisiitillä oleva asiakas ihastuu elämänmakuisuuteen, historiaan ja kylmän tilan lämpimään tunnelmaan. Tutun kiehtovasti tila herättää kodin sisustajan unestaan. Kuinka ihanaa olisikaan asua navetassa tai tehdä tilaan kesämökki. Liikkeen omistaja Annarina Yöntila voi nauttia tästä maalaismaisemasta täysin siemauksin. Kaunis piha-alue ja sen useat rakennukset tarjoavat rauhallisen miljöön asua ja tehdä töitä.

Kun muut pörhältävät sisään sisustusliikkeen ovista huomaan itse yhä pyöriväni "sisääntuloaulassa". Hassua, miten voisin jäädä rappusille istumaan ja ihmettelemään. Juoda lämpimän kupposen glögiä ja suunnata DIY-prokkisten pariin, mutta siitähän ei nyt ollut kyse.

Alakuvassa rappusilla ihania tavaroita - ovien takaa pääsi astumaan joulumaailmaan.


Metsän siimeksessä sammal valloittaa kaikkina vuodenaikoina. Joulun alla se tuo kotiin pehmeää ja luonnollista tunnelmaa, joka viestii sujuvasti metsän sanomaa. Sammal ja muutama oksa vanhassa perunakapassa ei kaipaa mitään lisää. Ne elävät luonnollisesti yhdessä. Olen vuosia halajannut omaa perunakappaa, mutta tyytynyt ihailemaan niitä muilla.


Lahjaksi vai itselle?

Adalmiinan Helmen asetelmissa joulu on tulvillaan metsän vihreää ja luonnon muita sävyjä. Vati ja lasinen kynttiläastia tuikuille takaa - hämärästä ajanjaksosta tulee valoisa.



Joulu on tuoksujen juhlaa. Diffuuserien kauniit pullot käyvät myös koristeista.


Adalmiinan Helmi + 200 neliötä = sisustusliike tulvillaan kauniita asioita niin kotiin kuin lahjaksi. Valikoiman maanläheiset sävyt sopivat moneen makuun. Joulu ei välttämättä aina kaipaa punaista väriä. Vihreä edustaa tasapainoa ja rauhaa. Sarvet ovat suosiossa vuodesta toiseen. Sarvista olen itse tehnyt myös kynttilänjalan.

Pelkkä valkoinenkin viestii lähestyvää juhla-aikaa. Puhtautta, lunta ja enkeleitä. Muodot kertovat, että joulu on jo ovella. Täällä voi ihastua moneen.



Kirkkaan lasin ja käpyjen yhdistelmä antaa lukuisia mahdollisuuksia. Näiden kanssa huomaa äkkiä hurahtavansa sisustukseen. Voiko jouluinen asetelmasyntyäkään ilman käpyjä? Yksikin riittää.

Navetan kauniissa vaaleudessa pedattu sänky on niin kutsuvan kaunis, että jälleen herää vanha unelma - miltä tuntuisi asua navetassa. Kauniit vuodevaatteet saavat haukkomaan henkeä. Saisinko jäädä tähän yhdeksi yöksi...



Oma suosikki joulussa on tuoksut - appelsiini, neilikka, kinkku, perunalaatikko, hyasintti, piparkakut...hallittua kaikenkirjavuutta, joita tällä kertaa säestää huonetuoksuista sireeni ja valkoinen lilja. Durancen hyllyä on vaikea ohittaa kumartelematta. Joulunakin voi tuoksua sireeni.

Adalmiinan Helmen valikoimista löytyy pitkät hyllyrivit vaihtoehtoja. Julkisilla paikoilla tuoksujen kanssa ollaan varovaisia, mutta kodeissaan voi kaikki valita juuri sen mitä haluaa ja juuri niin voimakkaana kuin sopivalta tuntuu. Tuoksupussien joukosta löytyy myös hyviä vaihtoehtoja vaikka isänpäivälahjaksi autoon.



Pieniä tuliaisia kotiin. Tuoksuja ja suosikkiharja. Koirakin innostuu uutuuksista.


- Kiinnostuitko?

Kaiken tämän takana Adalmiina Helmi - Veikkarintie 116, Paimio
www.adalmiinanhelmi.fi
↧

Talvihäät tulossa?

November 8, 2017, 9:14 am
$
0
0
Onko sinulle tullut kutsu talvihäihin? 
Mietitkö, mitä antaisit lahjaksi? 
Tuntuuko pelkkä kirjekuori tylsältä? 
- Mitäpä, jos kirjekuori olisikin vähän suurempi "onnittelukortti"!

Omalle osalle tuli pitkästä aikaa kutsu hääjuhliin, joita vietettiin marraskuussa. Rahalahja oli luonteva ja lähestyvästä joulusta sain idean kirjekuoreen / hääkorttiin: Vaikka ihmiset ovat täysin aikuisia, on joulukalenteri aina paikallaan!


Hääkortin pohjaksi valitsin suurehkot hopean sävyiset puukehykset, joihin kiinnitettiin aukon kokoinen metallilevy.

Joulukalenterin luukuiksi otettiin 24 tulitikkulaatikkoa. Laatikoihin tein värilliset numerolaput ja liimasin ne kiinni. Taustalle ostin magneetteja joilla saatiin laatikot pysymään taulussa kiinni.


Jokainen laatikko sai erilaisen sisällön. Niihin voi kätkeä yllätyksiä, mikä nyt pieneen tilaan mahtuu. Tuleeko jonain päivänä runo? Kenties karkkia? Vai voiko jostain luukusta putkahtaa jopa rahaa, sen voi kortin antaja itse päättää.

En paljasta oman kortin sisältöä, sillä tämän lahjan saaja ei ole vielä nähnyt ensimmäiseenkään luukkuun.


Valmiin "kortin" käärin sellofaaniin ja teippasin piukkaan, jotta laatikot eivät lähde tippumaan minnekään suuntaan.

Tämä idea käy yhtä hyvin isänpäivään, synttärilahjaksi, eläkkeelle lähtijälle tai vaikka kummilapselle ylläriksi...mihin asioihin nyt 1.12. alkava joulukalenteri voikaan sopia.


24.12. Kalenterin viimeinen luukku, mitä mahtoikaan sisälle tulla...
↧

Uupuuko kortti?

November 11, 2017, 7:41 am
$
0
0
Isänpäivä, läheisenpäivä on jo huomenna! 
- Onko kortti vielä tekemättä? 
Ei hätää. Tässä on ilta aikaa tehdä.  


Viime vuonna kortti tehtiin karkeista ja se tuntui olevan mieluinen versio. Tänä vuonna kortin teko jäi viimeiseen iltaan ja karkit ne yllättäin oli mukana ideassa tänäkin vuonna.

Meillä iskä on taitava ja innokas suunnittelija, rakentaja ja toteuttaja - aivan kuten papatkin ja heidän isänsä ovat olleet. Kotitiloilla on ollut käyttöä liiveille, joissa kulkee mitat, monitoimityökalut, mattopuukot ja timpurinkynät. Korttipohja on siis työkaluliivi!

Miten kortti syntyy?

Tämän idean voi toteuttaa monella tapaa - ottamalla kuva iskän liivistä ja tulostaa haluttuun kokoon tai askarrella se itse erilaisista materiaaleista.

Tarvitaan vain pahvia, tussi, liimaa, teippiä, sakset, (paperiveitsi), heijastintarraa (jos haluaa heijastinnauhojen näyttävän aidoilta) ja ripsaus luovuutta.


Usein on timpurinkynä hukassa, ja niin se on nytkin, mutta ei haittaa. Sunnuntaina taskut saa täyttyä makeista ylläreistä ja leffalipuista.


Iskälle vinkataan: Suuren suosion saanut Tuntematon sotilas on ensimmäinen leffasuositus! On monta syytä lähteä katsomaan leffa - mm. aina yhtä kiehtovaa on se, että Väinö Linnan Hietasen esikuvana olisi ollut suvun iäkkäimmille ihmisille tuttu naapurin mies. Ja uusi mielenkiintoinen lisä on se, että sukulainen on mukana uudessa Tuntematon sotilas -leffassa.


Näin äkkiseltään kortin tekeminen oli aika simppeliä. Viime vuosi avitti. (Se on ollut muuten lyhyen blogihistorian luetuimpia postauksia).


Meidän iskä on makean ystävä. Oikean merkkiset herkut on tuikattu taskuihin. Taskut on avattu paperiveitsellä. Kortin takaa makeiset ja leffaliput on teipattu kiinni, jotta pysyvät halutussa kohdassa.


- Hyvää isänpäivää iskä! 
Kiitos kaikista niistä hienoista hetkistä, jolloin ollaan rakennettu uusia asioita ja tuunailtu vanhoja! 
Sinä olet aarre ja tiedät sen. 

Kiitos myös papat, te olette olleet ihaltavat esikuvamme hienojen ja oivaltavien töiden suhteen. Teillä on ollut kekseliäisyyttä ja luovuutta, joita ominaisuuksia ihailen ihmisissä aina. Kaikissa pulmatilanteissa on saatu neuvoja ja vinkkejä, jotka kantavat läpi elämän.

P.S ja mikä parasta - tätä ideaa voi soveltaa mihin tahansa juhlapäivään ja päivänsankarille. Vähän vastaavaa olen käyttänyt mm. rippilahjassa.
↧
↧

Pieniä askelia kohti joulua

November 19, 2017, 1:03 am
$
0
0
Tuo juhla kotiin etuajassa

Jo nyt kodissa koreilevat koristeina leikkiautot, havupuut ja pienet jouluiset esineet. Pöydällä odottaa adventtikynttilä. "Tule joulu kultainen" on toiveissa päällimmäisenä.

Juhlan rakenteluun ei välttämättä tarvita suuria sijoituksia. Pienet asiat vievät lähemmäs oikeaa tunnelmaa ja saavat aikaan ihmeitä.


Leikkiauto ja kuusi kuvattu isänpäivänä Turussa, Aurajoen rannalla. Sama kuva löytyy myös Åblogien Facebookin marraskuun 2017  kansikuvana. Joko olet tutustunut Åblogeihin?

Viime päivinä ilmat ovat olleet sateisia ja harmaita. Kaukana on sopivat pakkaset ja valkea maa. Jouluvalmistelut ovat kuitenkin käynnistyneet päiviä sitten ja pikku hiljaa valtaa alaa yhä uudet joulutukset.

Tämän joulun hittikoristeeksi noussee leikkiautot. Ylä-/alakuvassa oleva vanha auto on kolhiintunut ja tummunut vauhdikkaissa autoleikeissä, mutta juuri se tekee autonsa entistä sopivamman koristekäyttöön. 

Kulkemalla auto ja kuusi taskussa voin testailla, jos jostain tulisi vastaan sopiva maisema, tunnelma ja ajoitus, josta voisi syntyä vaikka joulukorttikuva. Tosin vielä ei ole se valkean maan toive toteutunut.


Korosta ja elävöitä

Askartelukaupat myyvät erilaisia pieniä koristeita, joilla voi rakennella joulumaat vaikka kukkaruukkujen multiin. Kuvan keskellä oleva kuusi on myyty jo monesta kaupasta loppuun (itse onnistuin viemään kahdesta viimeisiä). Mutta ei hätää - liki samanmoisen voi toteuttaa itsekin. DIY-versio ei ole vaikea - esim. pulloharjasta. Se vaatii vain pientä muotoonleikkausta, spray-maalia pintaan ja lyhennetyn viinipullon korkin jalaksi. Tänä vuonna kuuset hankitaan todella ajoissa.


Tämän joulun suosikiksi voinee povata myös keraamista ruukkua. Niissä on tarjolla herkullisia värejä ja kauniita muotoja. Oma kuuseni pääsi vihreään maljaan. Vihreää vihreällä -yhdistelmä toimii aina.



Peukalon pään kokoiset värikkäät pikkupallot roikkuvat jo nyt kuusen oksilla. Kuusen juuret on kääritty lasimaljaan, sammaleen sisään. Kuusta kastellaan aika ajoin ja siten se säilyy pitkälle yli joulun. Viime vuonna niin pitkälle, että keväällä sen olisi voinut istuttaa jo uloskin.

Vanhan kaapin ootratut ovet puhkeavat uuteen eloon värikkäiden pallojen seurassa.


Vanhasta mehupullosta saa toimivan maljakon pikkukuuselle.  Et tarvitse kuin mehupullon, rautalankaa ja S-koukun.

Alakuvassa pientä vessan piristystä.


Havuja on tarjolla monenlaisia. Kukkakaupoista löytyy paljon hehkuvan vihreitä vaihtoehtoja istutuksiin tai sellaisenaan käytettäväksi. Itse ihastuin alakuvan hieman pehmeäneulaisempaan vaihtoehtoon, joka on kuin luotu vanhan öljylampun rinnalle.


Hento männyn taimi jatkaa eloaan sammalkääreessä. Yksinkertaista, mutta niin kaunista.


Kuin satukirjasta

Jotain kertonee aikuistenkin innosta, kun lelukaupasta on loppu kirkkaan punaiset kuplavolkkarit. Se ei minua haitannut, sillä kauppalapussani lukikin "kirkkaan vihreä kuplavolkkari". Se on nyt tässä valmiina joulun värikkäisiin seikkailuihin ja satumaisiin asetelmiin.

Joulun väreihin pukeutunut karkkikeppi ei olekaan karkkikeppi vaan lyijykynä. Paperi ja kynä ovat valmiina - joululahjojen toivelistan kirjoitus voi alkaa. Ja jos tulee katumapäälle voi lyijykynän aina kumittaa pois.


Montako yötä jouluun

On varmasti kulunut vuosi jos toinenkin, jolloin on laskettu "Kuinka monta yötä vielä jouluun on". Tämän helpottamiseksi on joulukoti saanut uuden laskumittarin. Adventtikynttilän avulla voidaan taas laskea, koska se vuoden odotetuin päivä oikein on.

Tämän adventtikynttilän kiva puoli on siinä, että vielä aattonakin kynttilä on hauskan muotoinen vain lakki lyhentynyt. Usein kynttilöiden paras kohta palaa heti ensimmäisenä pois.

↧

Miten servetit pikkujoulukattaukseen?

November 25, 2017, 10:27 am
$
0
0
Jos kattaus on puoliruokaa...aina pitäisi osata yllättää kattauksen suhteen. Mutta miten, ettei koskaan olisi liian tylsä?


Ajattelin kokeilla jotain nopeaa, mutta hieman erilaista.

Käyttöön: KoKon soikeat lautaset, musta (paksu ja kiiltävä) servetti, kuusikoristeet, pari silmää ja vanhat verhot...

Nämä kuuset ovat aivan loistavia. Dymolle kirjoitetaan vaan nimet niihin ja syntyy paikkakortit.



Silmistä syntyy uusi ilme.


Näin se meni:
- Vanha ryppyinen verho on loistava pöytäliina. Servetistä taiteiltu musta tonttulakki. Vanupalloja tupsuna.
Toimii yhden kattauksen verran.


↧

Muutamia joululahjavinkkejä

November 29, 2017, 11:18 am
$
0
0
Jouluun kuuluu tavalla tai toisella joululahjat. Ja lahjat, jos mitkä saavat aikaan melkoista päänvaivaa - "mitä ostaisin, tekisin...vai antaisinko sittenkin vain rahaa tai lahjakortin" -ajatukset pyörivät monen päässä. Oikeita vaihtoehtoja on varmasti monia, joten mukava lienee selailla erilaisia vinkkejä. Nykyään se "syödä, juoda, polttaa tai muuten hävittää" -linja on hyvä tavarapaljoudessa tuskaileville ihmisille. Tässä muutamia poimintoja.

Jotain pientä

- Tulitikkuaskit
Itsetehdyt lahjat ovat aina mukavia. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku on antanut omaa aikaansa saa arvostuksen nousemaan. Aina on hienoa saada ihastella muiden keksimiä ideoita ja huikeita taidonnäytteitä. Liikaa ei kuitenkaan kannata tuskailla sen suhteen osaanko vaiko en. Tekemisen ilo on ihan parasta ja tekemällä oppii aina uusia kikkoja ja tekniikoita.

Oma suosikkini vuosien saatossa on jouluisin ollut tulitikkuaskit. Monet ovat saaneet lahjaksi tikkuaskeja, joita on koristeltu mm. valokuvin ja mietelausein. Kuvat voivat olla saajalle rakkaita ja yllättäviä. Kyllä näillä kelpaa joulukynttilöitä sytytellä.


- Kukkapurkki
Hauska ja halpa vinkki on myös tämä DIY-kukkapurkki. 

Muutama vanha kirja liimataan yhteen ja päältä tehdään ruukun kokoinen reikä kuppiporalla. Persoonallinen lopputulos esim. pienille muoviruukuille.


Jotain ylellistä

- Aamutossut
Talven viileinä iltoina on mukava sujauttaa jalkaan ylellistä silkin tuntua, ihanaa blingiä, jota edustaa mm. pupumaisen söpöt aamutossut tai sisäkengät, mitä nimeä nyt haluaakaan käyttää. Nämä saavat melkoisen varmasti saajan tykästymään. Tossuille on aina käyttöä. Aikamoisen chic!


- Laadukas huivi
Huiveissa hintaskaala on laaja, mutta joskus on ihanteellista satsata myös laadukkaaseen ja kalliiseen huiviin. Satumaista pehmeyttä, jossa et väristä huolimatta jää harmaahiireksi. Kaunis kortti kylkeen ja tämä on toivelahja.


Syödä, juoda, polttaa tai muuten hävittää

- Joulun suklaat
Joulun perinteisiin lahjoihin kuuluu suklaat. Ihanat kausimaut sopivat makureille, eikä välttämättä ole kalliitakaan. Ne voi paketoida kauniisti ja muutamalla eurolla on syntynyt makujen täyttymys.




Pienen ripauksen lisää näyttävyyttä tarjoaa metalliset suklaarasiat, jotka eivät silti ole kalliita. Näissä voi joulun jälkeen säilyttää vaikka joulukoristeita, joten jatkokäyttökin on selvillä.


- Joko olet maistanut glögiskumppaa?
Aikuiseen makuun kuuluu tänä jouluna glögiskumppa. Suomessa kehitelty juoma on voittanut hopeamitalin kansainvälisissä viinien maailmanmestaruuskilpailuissa. Glögiskumpan maku syntyy joulun tutuista mausteista; kanelista, neilikasta, appelsiinista, inkivääristä, vaniljasta ja sitruunasta. Viileänä parasta. Sopii seurustelujuomaksi tai tervetuliaismaljaksi, sopiva seuralainen pikkusuolaisille ja joulun jälkiruuille.


Käytännöllinen lahja pullon kylkeen on myös jouluinen korkki. Pieni lumisadepallo kätkee sisäänsä joulukuusen.


- Sitruunaan arkiaamuihin
Sitruunan ystäville on oiva valinta Lemon Curd. Kahvilla nautittu paahtoleipä saa englantilaisen vivahteen tällä tahnalla. Pieni ihana bonus on laittaa mukaan itse kasvatettu sitruuna.


Muista lemmikkiä


- Ylläri lemmikille
Jouluna muistetaan myös perheen lemmikeitä. Nykyään saa niin kivoja valmiita lahjapakkauksia, että omaksi osuudeksi jää vain tarpeeksi kevyt paketointi, jotta lemmikki saa itse lahjansa auki.


- Valoa, valoa, valoa
Kynttilöistä tulee juhlava tunnelma pimeyden keskelle. Joulun aikaan kynttilöitä poltellaan huikeat määrät ja tässä muutama poiminta kauden uutuuksista. Muotokynttilät sopivat kruunukynttilälle tarkotettuihin kynttilänjalkoihin, mutta myös viinipulloihin. Ehkä joulupöydänkin sulostuttajiksi.



Uusia tuoksuja

- Huonetuoksut
Lampe berger -huoneilman puhdistaja on vanha ranskalainen keksintö. Se on kehitelty yli sata vuotta sitten sairaalakäyttöön puhdistamaan ilman epäpuhtauksia, poistamaan epämiellyttäviä tuoksuja ja yksinkertaisesti estämään kulkutautien leviämistä. Lampe berger lienee tänä jouluna lahjatoiveiden kärjessä. Jo silkasta uteliaisuudesta on tätä kiva kokeilla.


Lampe bergerin pullot ovat kuin koruja, joskin tämä edustaa selkeämpää mallia.

Pullo toimii katalyyttitekniikalla, jossa ilmaan levitessään aine hajottaa molekyylejä puhdistaen huoneilmaa ja poistaa epämiellyttävät hajut.


Lampussa voi käyttää tuoksutonta nestettä tai lisätä omaa suosikkituoksua. Tässä vaihtoehtoina ruusua ja sitruunaa.


Koristellen kohti joulua

Joulu on monien pienten koriste-esineiden kulta-aikaa. Lyhdyissä suosioon ovat nousseet messinkireunaiset, kevyet lasilyhdyt. Koristeissa kuusi on kunkku ja pikkuautoja käytetään paljon. Tuikkukippoja on tarjolla monia, mutta tämän vuoden sulostuttajia on ehdottomasti värikkäät, ilmakuplasomisteiset tuikkukipot.


Kultainen vai hopea? Peura-patsaat astelevat takuuvarmasti tähän jouluun. Pientä piristystä tai suurta näyttävyyttä. Valikoimissa löytyy jokaiselle jotain.

Huonekuusi kuulunee vahvasti joulukasvien suosikkilistalle.


- Tuoksuvat joulukukat
Joulun rakastetuimpia tuoksuja on ehdottomasti hyasintin tuoksu. Se tuo kotiin joulun. Mitäpä, jos tekisit jouluasetelmat tänä vuonna itse?


Oman jouluasetelmani maljaksi löytyi kirpparilta iso pokaali = pienoiskivääriammunnan kiertopalkinto, joka on jaettu ensimmäistä kertaa 1950-luvulla. Vuonna 2017 se on mitä parhain malja nuppuisille hyasinteille. Hyasintit on istutettu muovipussilla maljaan ja päälle laitettu sammalta. Tämä malja kestää rajumpaakin käsittelyä, joten uusia asetelmia voi istuttaa sitä mukaa, kun vanhat kuihtuvat. Viime vuonna hyasintit pyöriteltiin narupalloihin. Joulukukat ilahduttavat aina.


- Kyntteliköt jouluun
Lucia-kulkue -kynttelikkö on yksi ehdoton kynttelikköjen suosikki. Se on valmistettu kokonaan puusta. Kulkueeseen kuuluu Lucia, tähtipoika ja viisi Lucia-neitoa, joista jokainen kantaa lämmintä valoa hehkuvaa lamppua. Tätä voi suositella, jos haluat panostaa kynttelikköön.


Tässä on yksinkertaisesti kauneutta ja selkeän tyylikkäitä yksityiskohtia.



Lukeminen ja kirjoittaminen kannattaa aina

Kirjaa usein toivotaan joululahjaksi, mutta mikä olisikaan paras tänä vuonna? Ykköspaikkaa listallani pitää Kirja minusta. Se tarjoaa loistavan tilaisuuden kirjoittaa oma elämänkerta. Vaikeaa on varmasti ajatus, mistä aloitan, mutta tässä kirjassa ei ole sitä huolta. Kirja esittää 300 kysymystä, joissa käydään läpi lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja eläkeikää. Se on mahdollisuus välittää historiaa seuraaville sukupolville. Kertoa tarinoita, jotka jäävät kestävästi kauniin kangaspintaisen kirjan sivuille.


Minä en tiedä sinusta kaikkea ja lapsenlapset tietävät vielä vähemmän. Tässä on oiva tilaisuus palauttaa mieleen monia asioita, ehkä jo omastakin muistista liki pyyhkiintyneitä.


Vaikka kuinka uskoisi tietävänsä kaiken, niin voi äkkiä huomata, ettei tiedäkään. Mahtavaa tietopakettia edustaa mm. Suomen kalat. Olisiko tässä kalamiehen toiveopus? Olisi.


- Mukavaa joulunodotusta ja kivoja lahjoja!

- Mikä tai mitkä ovat sinun suosituksesi tämän joulun lahjoiksi? 
Mitä teet itse? Mitä ostat? 
Vai suositko aineettomia lahjoja?
↧
Search

Monta hyvää syytä käydä Iso-Puolalassa!

December 2, 2017, 11:11 pm
$
0
0
Joulukuun alku. Turussa on ollut mustaakin mustempi marraskuu, mutta joulukuun alku antaa pienen lupauksen, että maa saisi välillä myös valkean peitteen. Pienestä se on kiinni. Joulumieli valtaa ja sitähän pitää ruokkia. Millä? No, ihan parasta rohtoa edustaa Turun ytimessä olevat Iso-Puolalan talot ja pihamiljöö. Tänne vaan jouluttelemaan.


Iso-Puolalan vintissä on esillä vanhat, pienet kengät, joiden nahka on pehmeämpää kuin kuvasta voisi kuvitella.

Arvokas pala historiaa Turun keskustassa

Aivan Turun ytimessä, kivenheiton päässä Stockmannilta avautuu kävijälle täysin toinen maailma. Puolalanpuistossa arvokasta historiaa henkii Iso-Puolalan talot. Suojattu oma piha-alue kätkee sisälleen kiireettömän maailman. Sen portilla voit heittää moikat arjen kiivaalle rytmille ja astella pihalle hitain ja tutkivin askelin.

Rakennusperinteen Ystävät ry on ollut tilan vuokralaisena kesästä 2002 ja lopulta osti Iso-Puolalan Turun kaupungilta vuonna 2013. Paikasta on alkanut kehittyä herkullinen historian aarrearkku varmoin ottein.


Messinki on jälleen suosiossa. Miten hyvältä se näyttääkään, kun kynttilänjalkoja on monia erilaisia vanhan talon pikkuruisessa keittiössä. (Messinkiä on vilahtanut myös minun DIY-kynttilänjalassa.)

Talonpoikaistalon pihapiiri on kaiken kaikkiaan arvokas, sillä talot ovat Turun vanhimpia puutaloja. Iso talo on vuodelta 1775 ja pienempi n. 1827. Mennyt aika on säilynyt hyvin tähän päivään, mutta siltikin yllättää tieto, että talossa on asuttu vielä 1990-luvulla. Puulämmitys, veden kanto sisälle, ulkohuussi, viemärien puute ja pesutilojen olemattomuus tuntuu erikoiselta yhtälöltä kaupungin ytimessä.


Vanhat valokuvat kertovat menneestä ajasta.

Vanha ja uusi kohtaavat

Kylmillään olleet huoneet ja tulisijat ovat saaneet kodikkaan lämmön, kun uudet vuokralaiset ovat kotiutuneet tiloihin. Vierailin Iso-Puolalan vintissä ja joulupuodissa. Tällä yhdistyy Marin floristin taidonnäytteitä ja Riitan vanhaa arvostavan sisustuksen todellisia herkkupaloja.

Kellari- ja vinttitilat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa menneisyyden kuiskinnan melkein kuulee korvissaan. Lattialaudat keinahtelevat pehmeästi, ilmassa kuuluu lautojen narina...värikkäät räsymatot peittävät pintaa. Väliovissa näkyy esiin raaputeltuna menneiden vuosien maalikerrokset, sähköjohdot kulkevat pinnalla, rappuset ovat kapeita ja kallistavia. Täällä elellään kunnioittaen, vanhan ajan hengessä.


Suloista värien sinfoniaa. Tavarat ja värit ovat sulassa sovussa ja täydentävät toisiaan. 

Mummolasta muistan hyvin tuollaisen äänekkään seinäkellon. Se löi kerran, kun kello oli puoli ja muuten tasatunnein, mitä kello sitten olikin. Siihen en koskaan tottunut, mutta maaseudulla se oli tärkeä kapistus. 


Monia pieniä aarteita odottamassa uutta omistajaa.


Iso-Puolalan Joulupuoti aukesi marraskuun puolivälin tietämillä ja on avoinna 17.12.2017 asti. Torstaista perjantaihin paikka on avoinna klo 11-18 ja la-su klo 11-16. Joulukahvilaan pääsee herkuttelemaan viikonloppuisin klo 11-16.

(P.S Kahvilaan en päässyt, kun se oli vierailuaikanani kiinni, mutta nythän on syy palata.)

Riitan Pihapuoti
Marin Kranssiaitta


Vanhat joulukoristeet ovat keräilyaarteita. Iso-Puolalan vintillä on myynnissä niitäkin. Harmi, että minun tämän vuoden keräilykiintiönion täynnä.)


Alakuvassa taustalla näkyy hämärästi 1800-luvun lopulta oleva floretti. Se synnytti mieleen vanhan muiston; Joskus vuosia sitten unkarilainen ystävä, budapestiläinen miekkailun opettaja sai käsiinsä aina harjoituksissa katkenneita floretteja. Ihastuttavinta asiaan liittyen oli se, ettei ne koskaan menneet roskiin vaan niistä tehtiin Hungaroringin lähellä sijaitsevalle kesämökille makkaratikkuja.

Monia erikoisia esineitä on saatu mahtumaan pieneen kamariin. 


- Kuka muistaa tämän nuken?


Myös Rakennusperinteen Ystävät ry:n toimipaikka on Iso-Puolala. Heidän tuotevalikoimissaan oli myynnissä mm. Heli Laaksosen runolla kansikuvitettu muistikirja. Osuvan runon sanat saavat rakkauden vanhaan taloon taas korostumaan entisestään. Kirja on pitkään ollut ostoslistallani, joten tämähän ostettiin mukaan!

Rakennusperinteen Ystävät ry

Jokane vanh talo
o hyvän toivon niämi.



Suloisesti niputetut laventelit saavat nuuhkaisemaan tuota tuttua, miellyttävää tuoksua.

Pienet hopeiset esineet ovat silmälle kaunis ryhmä. Itse tein joskus vanhasta suksesta kynttilänjalan tuikkukynttilöille ja tuo pieni, pyöreä muffinssivuoka päätyi siinä ideassa kynttiläkupiksi. Suksi ei vie ruokapöydästäkään suurta tilaa, kun se asettuu kapeana keskelle.



Keittiökaapissa pilkottelee mm. Myrna-kalusto, lasiastioita ja Arabian mansikka-kuvioinen hillopurkki.

Koska olen illan pimeinä tunteina liikkeellä, ei ikkunasta näy kaunista sisäpihan näkymää. Kauneudessa ei kuitenkaan häviä ikkunalle ripustetut koristeet.



Väliovet kertovat omaa tarinaansa menneestä ajasta. Osa maalikerroksista on poistettu, jolloin esiin jää viesti, miltä ovi milloinkin on näyttänyt. Mutta katsopa tuota ihanaa ovenkahvaa! Tänä vuonna olen entistä enemmän "ovi-fani"...sillä meillä on tonttuovi!

Iso-Puolalan talossa silmä löytää aina uutta ihasteltavaa. Alakuva vanhasta keittiöstä. Täällä siis on asuttu vielä 1990-luvulla. Uskoisitko?


Näkymä kamariin.



Iso-Puolalan iloiset ja toimeliaat puuhanaiset vas. Riitta ja Mari.

Pihalla oli kauniin valkoinen kuorrutus, joka sai kuusetkin näyttämään kaivatun talvisilta. Vanha kelkka ja lyhty sai ihastelemaan jouluista vaikutelmaa. Pihan koristus käy niin sydämeen, siksi teen sitä itsekin. Reilusta valomerestä se lähti tänäkin vuonna.


Iso-Puolalan talon alakerrassa oli floristi Marin valtakunta. Perinteisiä kasveja on viileähkö tila tulvillaan. Jos haluat kuusen, mutta tilaa on vähän, löytyy Marin valikoimista mm. suloisia tilaihmeitä, minikuusia!



Joulukukista rakkaimmat (hyasintit), erilaiset havut ja punaiset marjat kuuluvat jouluun, mutta näissä on ihana tuulahdus vanhaa aikaa. Puhumattakaan alakuvan kynttilänjaloista. Näitä voisi kuvitella näkevänsä vaikka Turun linnan joulussa.



Mitä ruosteisempi, sitä rakkaampi. Jos tällainen kelkka jollain varastossa on - niin nyt on aika kaivaa se esille.


Iso-Puolalan talossa on kellari, jonka ovella lukee lappu " Kellari avataan jouluna!". Vierailija saattaa hetken miettiä, aikooko Riitta ja Mari todellakin viettää joulun talon kellarissa???
Sillä huolimaton lukija ei katso välttämättä viimeistä riviä: 2018!

Nämä viimeiset numerot siis lupaavat, että jouluttelu jatkuu Iso-Puolalassa myös ensi vuonna! Muista kuitenkin, että paikkaan pääsee tänä jouluna 17.12.2017 asti. Käy aistimassa vanhoja perinteitä ja tee ostoksia tai poikkea ihan vaan kuuntelemaan, mitä mielenkiintoista Riitta ja Mari kertovat.

Mari tiesi kertoa, että Turussakin kasvaa misteliä. Huomasin, etten ole ennen edes ajatellut, missä misteli kasvaa. Nyt tiedän - täällä.
↧
↧

Suomi 100 -juhla on ollut värikäs

December 6, 2017, 11:25 am
$
0
0
Itsenäisyyspäivä on ollut tänä vuonna erityisen merkittävä, kun vietetään Suomi 100 -juhlaa.

Aamu alkoi teemaan omistautuneilla kahvileivillä ja kahvit siemailtiin aikanaan yo-lahjaksi saaduista Myrna-kupeista. Tuttu vanhempi tapa "arkikupit ja juhlakupit" tuli käyttöön.



Ulkona sai havahtua, miten kaunista onkaan joulunpunaiset marjat, joita ei arjen kiireessä ole edes huomannut. Puhumattakaan Turun kaupungin Suomi 100 -lahjasta - Satumainen Aurajoki. Tämä ihastuttaa niin paikallisia kuin matkailijoitakin.

Satumainen Aurajoki on huikea, valoa hehkuva teos, jota olemme saaneet ihailla - joulukuun alusta aina huhtikuulle asti. Teatterisilta on koristeltu viime vuoden tapaan kuusilla ja erilaisilla valoilla, joita maustaa Taru Sormusten Herrasta -fantasian äänimaisema.



Päivällä kaikki näyttää vielä erilaiselta, mutta sillalle noussut havumetsä kerää ihastelevia huokaisuja. On mahtavaa, että kaupunkiin on saatu jatkoa viime vuoden Satusilloille.



Itsenäisyyspäivän iltana Turun linna on sykähdyttävä värimeri, kun Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus valaisee tienoon. Sinisen eri sävyt hohtavat kuin revontulet ja yleisöä tulvii paikalle kuin suuria aaltoja.

Linnan sisäpihan ja muurien ikkunat loistavat sinisissä sävyissä. Linnan sisäpihan kautta päästään jännittävälle elämysmatkalle...ulkona ilma-akrobaatit, tulitaiteilijat, tanssijat ja monet muut pitävät huolen, että ihmisvirta satamaan pysyy tauottomana.


En muista koskaan ennen nähneeni tällaista ruuhkaa Turun satamassa. Äkkiseltään tuumattuna kaikki satamaan vievät viet ovat tukossa ja on suorastaan mielenkiintoista päästä ruotsinlaivoille tai sieltä pois.


Roihukuja tuo jännittävän lisän Turun linnan puiston kulkureiteille.


Tämä on ollut niin vaikuttava väri- ja valotaidekokonaisuus, ettei ole ihme, kuinka tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat halunneet sen nähdä.




Turun linnan valaisu on osoittautunut erittäin suosituksi tapahtumaksi. Veikkaisin, että väkimäärät jopa yllättää järjestäjät.

- Hyvää itsenäisyyspäivää!
↧

Odotapa, kun tähän hittiverhoon syttyy valot...

December 7, 2017, 9:00 pm
$
0
0
Kuusi on varma joulun merkki. Itsellä on iso kuusi ollut sisällä jo jonkin aikaa. Mutta ei ihan perinteinen malli, sillä tänä vuonna ostin tämän (jo liki hitiksi nousseen) kuusikuvioisen verhon. Kangas on suhteellisen kevyttä ja kuusi todella aidon ja kolmiulotteisen näköinen.

Ihanaan kuusiverhoon sytytetään valot

Halusin verhon niin suoraksi kuin mahdollista. Verhotangoksi löytyi Ikeasta halpa tankomalli (1 euro / kpl). Kahdesta tangosta yhdistelemällä ja tuunaamalla syntyi sopivan mittainen. Tankoa ei laitettu ikkunalle vaan seinälle. Verhon takana on suuri peili, joka ei tosin näy läpi.


Sim-sa-la-bim! 

Ja valot on sytytetty. Verhon ja peilin väliin on pujoteltu 12 metriä LED-valonauhaa, jossa on 80 lämpimän sävyistä lamppua. Valonauha pysyy paikoillaan pienten hakaneulojen avulla. Kun valot sytyttää alkaa myös takana piilossa oleva peili toistaa kauniisti valoa ja tekee vaikutelmasta entistä kolmiulotteisemman.



On tässä tunnelmassa eroa, kun valoja ei ole ja kun valot räpsäyttää päälle. Täytyy sanoa, että hieno ja vaikuttava tunnelmanluoja. Hämärään huoneeseen tulee heti juhlava vaikutelma, kun kuusi loistaa LED-lampuin.


Verho on vasta viritelty asemiin. Edessä on vielä vanha työkaluarkku, joka on tuunattu arkiseksi käyttöesineeksi puhdistamalla ja maalaamalla. Arkku liikkuu pyörillä, jotka on sahattu vanhoista lastenvaunuista. Päällä hopean hohtoinen peura-patsas. Tämän kaiken voi työntää pois, jos haluaa vaikka joululahjat kuusen juurelle.


Huom! Viime vuonna ostin myös kuusikankaan, joka oli paksumpi ja sopiva pöytäliinaksi - kattaukseen mukaan isot lautaset ja venäläiset kristallilasit, matkamuistot Pietarista.

Paikkakortin virkaa hoiti Sisiliasta matkamuistoina saadut kävyt ja somisteena muovieläimiä.



Tämä liina on omaan silmään kaunis ja toimiva. Yhä niin suuri ihastus, ettei muita kaivata. Mutta onkohan kaksi kuusta jo liiallista kikkailua?


Mustat pienet kuusenpallot koristavat pinnan kauniiksi ja kolmiulotteiseksi. Palloja voi siirtää kaiken aikaa, jos ne osuvat ruokailun tielle.



Oi kuusipuu...
↧

Kranssi on nyt joulumobile

December 13, 2017, 9:46 am
$
0
0
Jokin aika sitten vietimme blogisiskojen kanssa hauskan illan Piikkiössä - tutustuimme niin Floristiikkatalon jouluun kuin floristin työhön. Suurkiitos ammattiopisto Livian Päiville ja Kirsille!


Valmis työ pakettiin. Olisikohan minussa riittävästi floristi-kokelaaksi?

Tuorlan Liviassa on monta mielenkiintoista linjaa puutarhataloudesta kiinnostuneille. Minun suosikkini on aina ollut floristin ammattitutkinto. Sisäinen floristini pyrkii kukkimaan kotona kaiken aikaa. Uusia tekniikoita, erilaisia toteutuksia ja mieluusti jotain uutta ja ihmeellistä on aina suosikkilistani kärjessä. Rakastan silti vanhoja perinteitä mm. mummolan tuttuja kukkia ja sen ajan henkeä. Annan kaikkien kukkien kukkia. Jopa sen orvokin, joka kylväytyy itsekseen väärään paikkaan kivetyksellä :)

Kuulimme monia mielenkiintoisia asioita opiskelusta ja saimme testata, asuuko meissä se piilevä floristi.


Pöytä oli koreana erilaisia tarvikkeita mobilea varten.

Ilta floristina - joulun ajankohtaisin koriste on mobile

Illan ensimmäinen oppi: luova työ on parasta. Työssä tekemisen ilo vie niin mennessään, ettei ajankulua huomaakaan.

Itselleni sopi mainiosti kokea tämä tilaisuus, jossa sain heittää perinteiset rakkauteni (rautalangan ja sivuleikkurit) nurkkaan. Oli aika ottaa käyttöön astetta fiinimmät työkalut: Hento ja henkäyksen ohut myrttilanka, morsiuskimpun kahva ja erilaisia materiaaleja joulumobilen sidontaan.

Tänä vuonna joulumobile varmasti haastaa perinteisen kranssin. Uskon, että ainakin sisustuksen edelläkävijät suuntaavat katseet mobilen tekoon.


Blogisiskot lähtivät innolla toteuttamaan ideoitaan ja kaikille syntyi oma persoonallinen lopputulos.

Ketjutustekniikalla havut, mustikan varvut, eucalyptukset ja kirsikat pysyvät mobilessa - aistikas sivallus hopean hohtoa syntyy enkelikimarasta ja kuumaliimalla muutama puulastu haki paikkansa.


Tein itse melkoisen pitkän mobilen, joka luonnollisesti tulee helposti laihaksi. Yläosan kahvan reunaan pitikin kiinnittää lisää vihreää, jotta työssä säilyy oikea linjakkuus.


Havua, eucalyptusta ja punaisia kirsikoita. Tarjolla oli toki paljon muutakin.


Tee retki luontoon ja löydät aarteita

Tee retki luontoon ja voit helposti löytää juuri ne oikeat askartelutarvikkeet mm. havua, oksia, käpyjä, mustikanvarpuja ja kaarnaa. Kaiva kotona kaikki laatikon pohjat ja vanhat jouluasetelmien koristeet, juuri nyt on oikea aika pyöräyttää tämä riippuva kimppu.

Tee siitä runsas kuin joulukuusi parhaimmillaan tai aistikas muutaman materiaalin ja sävyn sointuva kokonaisuus. Luovuutta peliin.


Käpyjä ketjutustekniikalla. 

Lähes valmis työ telineessä. Se on ensimmäinen tuotokseni roikkuvasta koristeesta, mutta kevääksi on virinnyt jo uusia ideoita. Nyt jouluna luotin vihreään ja punaiseen.



Kotona jouluinen koriste antaa väriä Egyptistä tuodulle häämatkamuistolle. Joululinnulta on rantaleppään jäänyt hento höyhen. Se on nyt muistona mobilessa.

P.S Floristiikkatalon joulunäyttely on avoinna 25.11.-17.12.2017
- Myymälä avoinna 22.12. asti
arkisin klo 10-18, la-su klo 11-15

Tuorlantie 1, Piikkiö
↧

Tarpeellinen joululahjavinkki!

December 17, 2017, 2:11 am
$
0
0
Joululahjan ostaminen voi usein olla raskasta puuhaa, kun ei millään keksi, mitä ostaisi lahjaksi. Tässä nostankin esiin yhden vallan loistavan vinkin, joka voi olla joulun ykköslahja tai vain bonuspaketti kylkiäisenä, mutta hyödyllinen saajalleen joka tapauksessa ja se on - Shopperi!
Shopperi voi olla tyylikäs kassi ostosmatkoille tai kaunis kestokassi, miten vaan.


Tilavaa shopperia edustaa kuvan Karl Lagerfeldin malli.

Muovikassit maksullisiksi

Tämän vuoden aikana muovikassit ovat tulleet maksullisiksi monissa niissä paikoissa, joissa kuluttajat ovat tottuneet saamaan kassin ilmaiseksi. Nyt tavoitteena on vähentää muovikassien kulutusta ja siten syntyvän muovijätteen määrää. Jos Suomessa todella käytetään 300 miljoonaa muovikassia vuodessa, niin onhan se huima luku. Näiden kassien valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja - maksullisuus saa ihmisen käyttämään muovikasseja kuitenkin vähemmän. Hitaasti edetään kohti tavoitetta.


Tähän shopperiin mahtuu loistavasti vaikka toppatakki ja saapikkaat.

Itse olen henkilökohtaisessa elämässäni järjestellyt asiaa niin, että ostan mahdollisimman vähän muovikasseja. Kotoa löytyy jo mukavasti erilaisia shoppereita ja kestokasseja kauppareissuille. Käytännöllisyyden ja hyödyllisyyden vuoksi niitä voi helposti suositella myös muille.

Shopperi tekee tuloaan

Ostosreissuille sopiva kassi on mielestäni oiva joululahja. Antaja voi itse päättää paljonko siihen sijoittaa ja mitä kassi viestii, mutta lahjan ajatus on silkkaa plussaa.

Shopperi voi olla kalliimpi merkkilaukku. Tyylikäs ja mukava kuljettaa mukana. Tai yhtä hyvin edullinen, jossa on oma viestinsä esim. "Terveisiä xxx:stä" eli matkamuistohenkinen tuliainen. Mitä pienempään tilaan ostoskassi mahtuu, sitä varmemmin se kulkee aina mukana, eikä muovikasseja tarvi ostaa.


Terveisiä Mallorcalta! Tässä kulkee helposti ruokakaupan ostokset.


Kestokasseissa on paljon valinnan varaa. Kevyitä matkamuistoja, jotka eivät jää pölyttymään. Kuvissa tanskalaisen kauppaketjun "Kööpenhamina päivällä - Kööpenhamina yöllä" -henkisillä kuvilla.


Millainen shopperi on sinun valintasi?

↧
↧

Tonttuovi valmiina jouluun!

December 23, 2017, 7:35 am
$
0
0
Uskomatonta, miten hitti tonttuovesta onkaan tullut. Tein omani lokakuussa ja olen lisännyt tavaraa oven ympärille kaiken aikaa. Nyt alkaa olla kaikki valmista. Liian täyteen sitä ei voi viritellä, sillä se sijaitsee eteisessä, josta on jatkuvaa kulkua edestakaisin. Jännää tässä on ollut se, kuinka mediakin on tonttuovesta kiinnostunut. Omani taitaa edustaa vähemmän tehtyä ja toteutettua = itse kuvattua ja digikuvasta tulostettua mallia. En osannut ymmärtää, millaiseen hittikoristeeseen olinkaan omat ideat peliin laittanut.


Paikalle on ilmaantunut lisää kiviä, joulukuusi, harja ja kihveli, lahjapaketti ja tontun vermeet tuulettuu, käytössä minihenkari. (Kahvipaketti kuvaa oven kokoa).



Söpö pieni henkari.

Mutta uskomattoman valloittavat ovat myös miniharja ja kihveli.


Avaa sinäkin tonttuovesi jouluun!
↧

Rakastuin Mathildedalin kylään

December 27, 2017, 10:51 am
$
0
0
Joulu alkaa olla ohi tältä vuodelta, mutta on ihana yhä edelleen kaivella joulumuistoja mm. tätä viikonloppumatkaa, kun pääsin joulukuun alussa ensimmäistä kertaa tutustumaan upeasti valaistuun ja elämää kuhisevaan Mathildedalin kylään ja Ruukkitehtaille!


Valot loistavat kutsuvasti.

Kevyt lumipeite oli laskeutunut maahan ja tuhannet valot saivat joulukylän hehkumaan satumaisesti. Täällä oli kiva nauttia kiireettömästä ajasta ja tehdä löytöjä. Paikassa vietettiin keskieurooppalaistyylisiä joulumarkkinoita, jossa oli monenlaista ohjelmaa, syötävää, juotavaa ja ostettavaa itselle tai lahjaksi. Paljon markkinamyyjiä, Jaakko Selinin pop-up myymälä, joka myi muotia maailmalta. Ruukin Krouvissa syötiin ensimmäinen jouluateria ja pihalla katseltiin alpakoita silmästä silmään. Tämä paikka kannattaa painaa mieleen ensi joulua varten, mutta pidä silmällä myös muita tapahtumia vuoden aikana.

Mathildedaliin pääset tästä.


Kotiin lähti mm. roihuteline.

Olin jo pitkään suunnitellut tekeväni tällaisen roihutelineen pyyhkeestä, mutta se vaan jäi ja jäi. Mathildedalin kylästä löysin sen muiden tekemänä. Tuunasin hieman, maalasin sisäosan hopeisella spray-maalilla, jotta se loistaisi enemmän.


Matkasimme halki ihastuttavien puistomaisemien kohti Mathildedalia. Tässä oli ihan pakko pysähtyä kameran kanssa, sillä näkymät saivat kiireen katoamaan ja askeleen hidastumaan. Miten kaunista täällä mahtaa olla kesällä. Luonto tarjoaa kyllä parasta antiaan.



Lunta on juuri sen verran, että talvi tuntuu talvelta. Lumella on erityinen merkitys, joka korostuu aina jouluna.



Kylällä teimme tuttavuutta alpakoiden kanssa. Ja ihastelimme pieniä yksityiskohtia. Ruosteinen, vanha esine on niin sydämeen käypä.



Myyjäisten makeinta antia edusti ehdottomasti upeat suklaat. Näitä pysähtyi väki joukolla ihastelemaan. Toinen toistaan taivaallisempia makuja - miltä kuulostaakaan passion, samppanja, suolakinuski, veriappelsiini, chili, lime-kookos, inkivääri, savusuola...käsin valmistetut konvehdit ovat kuin koruja. Olen alkanut suosia suklaaostoissa tällaisia specialherkkuja, joita ostetaan vaan muutamia, eikä niinkään laatikkokaupalla.


Villapuodin mielenkiintoisiin tuotteisiin lukeutui mm. villalle tarkoitettu pesuaine.


Katosta riippui satoja lamppuja, jotka valaisivat kauniisti hallit.



Mathildedalin Ruukkitehtaat ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö. Näyttelyssä pääsee aistimaan historian siipien havinaa. Ruukkitehdasalue sijaitsee meren tuntumassa ja koostuu kuudesta rakennuksesta, joista vanhin on 1700-luvun lopulta.


Tämä ympäristö tarjoaa rauhaa silloinkin, kun ympärillä vilisee ihmisiä. Sydän jää helposti kiinni näihin maisemiin ja seuraavaksi kiinnostaakin majoittuminen ja tutustuminen alueeseen oppaan johdolla.


Kirje joulupukille oli kirjoittamatta, mutta mitäpä siitä, sillä joulupukki tavattiin ihan paikan päällä.



Ilta hämärtyy ja pimeässä loimuavat tulet pysäyttää ohikulkijat. Vaihdetaan muutamat ajatukset joulusta ja Mathildedalista.


Meri ei ole jäässä. Sininen hetki on yhtä aikaa viileä ja lämmin.



Tältä alue näytti rannalta katsottuna. Väkeä tuli ja autot täyttivät parkkialueen. Kapeasta sisääntulotiestä huolimatta liikenne sujui, eikä ketään hermostunut. Joulustressi ei kuulu tänne.


Kauniit opasteet kertovat, missä mikäkin sijaitsee. Tänne palaan. Varmasti.
↧
Search

Ei tinaa tänäkään vuonna

December 29, 2017, 11:14 am
$
0
0
Uudenvuoden aatto lähestyy ja samalla suomalaisille tuttu tinanvalanta. Monet ovat pitäneet perinteenään valaa tinoja ja tulkinneet niistä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Tina sisältää lyijyä ja ensi vuonna tinakengät kielletään. Jos haluaa valaa vielä vanhan kaavan mukaan, on tämä uusi vuosi siis viimeinen mahdollisuus.

Tinan valamisessa suurin haitta on lyijyhöyry. Lyijyllä on monia haitallisia vaikutuksia ja lisäksi sula tina voi aiheuttaa palovammoja. Huomioitavaa on, että tina hävitetään vaarallisena jätteenä.

Lue lisää esim. tästä.


Jätä tina ja ota OnnenApila

Turvallisempia valamismateriaaleja edustaa mm. mehiläisvaha. Itse ostin tänä vuonna ensimmäistä kertaa mehiläisvahoja. Annoin niitä joululahjoiksi, mutta ostin myös itselle. En ole vuosikausiin suosinut tinaa, sillä en ole halunnut syntyvää ongelmajätettä. Tosin onhan perinteessä ollut hauskojakin puolia.

Uusi löytöni OnnenApila-mehiläisvaha on ekologinen ja myrkytön vaihtoehto uuden vuoden valantaan. 100%:nen mehiläisvaha sulatetaan metalliastiassa ja kaadetaan kylmään veteen. Vahasta syntyvä kuvio nousee veden pinnalle. Valun voi käyttää myöhemmin joko muovailuvahana tai valaa kynttiläksi.

Ole ajan hermolla ja käytä mehiläisvahaa jo tänä vuonna, jos valamisesta ylipäätään olet innostunut!

Löydät sen täältä.


Kokeile paperiennustusta

Jos on aikaa ja viitseliäisyyttä voi leikkimielisen ennustuksen uudelle vuodelle tehdä myös kotiin kertyneistä lehdistä ns. paperiennusteena. Nyt-lehti ehdotti tällaista vaihtoehtoa jo kolmisen vuotta sitten. Aloitankin heti vanhojen lehtien kasaamisen ja leikkelyn.


Ohje:

- Kokoa vanhat lehdet.
- Leikkaa lehdistä reilu määrä erilaisia otsikoita ja sanoja.
- Nostakaa porukalla sanoja "hatusta".
- Kertyneet sanat kertovat, millainen vuosi on tulossa.

Tämä kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta ajanvietteeltä suuremmallekin porukalle.

Hyvää uutta vuotta 2018!

↧

Pistävän hyvä vihta!

January 1, 2018, 8:49 am
$
0
0
Jouluna unohtui ostaa perinteinen koivuvihta. Eikä kotona ollut toistakaan perinnettä -> (aina) 24. kesäkuuta kerättyjä koivunlehtiä. Tuttu tuoksu jäi siten kokematta jouluna.

Aika ajoin olemme perheen kesken tehneet tuttavuutta myös mm. Venäjällä käytettävän tammivihdan kanssa, mutta eipä ollut sitäkään tällä kertaa. Jotain muuta piti siis keksiä.


Kohti uusia kokemuksia

Tällä kertaa turvauduttiin taas naapurimaan ideoihin - toisenlaiseen vihtaan, tutummin venikiin. Kotoinen banja sai uusia tuoksuja katajavihdasta! Tädin metsästä saadut katajanoksat olivat kauniita ihan sellaisenaan, mutta mukavahan oli keksiä niille toistakin käyttöä.


Oksat saivat sopivaa seuraa joulupalloista.



Oksasaksille töitä

Katajan kauniit oksat leikkasin oksasaksilla sopivaan mittaan ja sitten vaan nippuun. Silkkirusetilla viimeisteltiin sidonta.


Silkkirusetti sopii kauniisti lopputulokseen.

Tässä se katajavihta nyt on valmiina. Vihta odottaa pienen hetken lumisella terassilla (huom! joulun ja uudenvuoden ajan ensimmäiset lumet) pääsyä vatiin. Saunassa vihtaa liotetaan n. 20-30 minuuttia kuumassa vedessä ja lopuksi lisätään viileämpää vettä tarpeen mukaan. Vihta on valmis käyttöön. Haudutusvettä voi käyttää löylyvetenä, jolloin parilka (löylyhuone) saa ilmaansa hurmaavaa lisätuoksua.


Itse tein siron kaltaista nippua, vain muutamalla oksalla. Vihtaa voi muunnella maun mukaan.

Käytä katajavihtaa koivuvihdan tapaan. Iho alkaa mukavasti kipristellä, mutta tunne ei ole ilkeän pistävä. 

Ensimmäistä kertaa vihtoessani olin ehkä hieman varuillani kunnes huomasin sen rentouttavan vaikutuksen. Tätä pitää ehdottomasti jatkaa. Pitkä löylyttely ja kiireettömyys antaa uutta puhtia juuri alkaneeseen uuteen vuoteen.

Koivua ja katajaa ei voi suoraan verrata keskenään, sillä vihdat ovat niin erilaisia. Molempia voin kuitenkin lämpimästi suositella. Tästä syntyi uusi rakkaus. Jatkossakin suosin katajavihtaa aina kun mahdollista.

- Kiitos tädille hänen metsänsä antimista!

P.S Ja mikä parasta; käytetyn vihdan voi hävittää takassa.
↧
↧

No, onkos tullut kesä...talven keskelle?

January 6, 2018, 2:56 am
$
0
0
Oikeasti hämmentävää. Onko todellakin tullut kesä? Ympärivuotinen?
Lämpötilat pysyvät vahvasti plussalla ja eletään kuitenkin loppiaista. On 6. tammikuuta ja täysin lumeton talvi. Tässä herää väkisinkin kesäiset ajatukset. Ensimmäiset kukkasiemenet on ostettu. Pirtsakat kumiankat tuovat iloa ja väriä, niin kotiin kuin uloskin.

Mikä kumiankassa viehättää?

Kumiankka - tuo ihanasti vingahteleva kylpylelu on ollut jo jonkin aikaa keräilykohteeni. Näitä on hauska bongata ulkomailta ja vieläpä kevyt kuskata kotiin. Vetovoimaa on se alkuperäinen, ihka ensimmäinen mielikuva - Keltainen ankka. Oranssi nokka. Iloinen ilme.


Ankka uiskentelee pihalla isossa metallikauhassa. Tammikuu, eikä edes vesi jäädy. (Kuvan ankka Virosta)


Matkoilla olen saanut huomata, että ankkoja valmistetaan todella monenvärisiä ja teemaisia. Oma kokoelma on vasta pieni, joten se kertoo, että matkoja on paljon tekemättä.

Olisi mahtava nähdä, kenellä on suurin ankkakokoelma.


Nämä mahtavat ankkarivit on kuvattu Mallorcalla. Kun aikansa etsi ja tutki, löytyi jokaiselle ammattikunnalle oma ankkaversionsa.


Katso nyt näitä hyllyjä. Kaupan kaikki seinät pursuili erilaisia ankkoja. Lattiasta liki kattoon.




Mukaankin piti tietysti jotain saada. Joten tervetuloa kokoelmaan uudet ankat!



Toki löytyyhän näitä ankkoja myös Suomesta mm. erilaisilta markkinoilta.

Kaivertamaan jäi, etten päässyt syksyllä mukaan reformaatioviikon ankkajahtiin. Siten kokoelmasta puuttuu Luther-ankka. Saisikohan sen vielä jostain?


Intiaaniankka tuo terveiset Laitilan Munamarkkinoilta.

Ankat ihan pihalla

Ankat on pihalla, mutta niin on kotipuutarhurikin. Tässä viime viikkoina on joulukoristeet saaneet somistaa pihaa. Lunta toivottiin kovasti, edes vähän, mutta eipä juuri saatu. Pihaa voi siis alkaa somistella jo kevääseen ja jopa kesään, kun tunnelma sen sallii.

Alakuvassa ankka istuskelee jouluruusun seassa. Sateen huuhtomat vihreät lehdet paljastavat, että jostain koittaa jo kurkata valkoinen ruusukin.


Hämmentävää on, että laventeli on hyvässä iskussa liki vuoden kylmimmän kuukauden aikana. Näitä vihreitä lehtiä tutkiessa pähkin, kuinkakohan kasvi kukkii ensi kesänä.


Muratit ovat niinikään vihreitä ja täydessä iskussa. Lehtiä katsellessa kuin kesäsateen jäljiltä.


Nurmikko viheriöi iloisesti ja maahumalan lehdet ovat hyvin tunnistettavissa.


Ja kun monta kertaa samaa toistan, niin kerran vielä - tammikuussa täydessä lehdessä myös pieni kirsikkapuu kumiankan takana. Kasvukausi muuttuu ja lehtiä syntyy, vaikka kalenterin mukaan kaikki kuuluisi mennä aivan toisin.



Tässä me ollaan iloisena rivistönä odottamassa todellista kesää, mutta toivotetaan kuitenkin vielä
LÄMMINTÄ LOPPIAISTA!
↧

Loppiaisena lähdettiin aikamatkalle

January 8, 2018, 9:24 am
$
0
0
Loppiaisena piti päättää lomakausi ja suunnata kohti arkea. Taitekohtaan tuli mielenkiintoinen tilaisuus päästä Turun TEHDAS teatteriin kokemaan mielikuvittelua ja hypähtämään mukaan aikamatkaan, joka synnytti niin empatiaa kuin suuria tunteitakin.

Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku

Kun Suomessa vietettiin maan itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa sai 5.12.2017 ensi-iltansa Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku Turun TEHDAS Teatterissa.

Syksyn pääteos vie yleisön tuttuihin turkulaisiin maisemiin, sillä Anni Mikkelsonin käsikirjoittama ja ohjaama teos on vahvasti paikkakuntalähtöinen. Tutut nimet ja paikat vilahtelevat matkassa kaiken aikaa.


Punainen Turku 1917-1918 -tietokirja kertoo, että Turku oli vuonna 1917 Suomen vallankumouksellisin kaupunki.

Ihmiset janosivat muutoksia ja kaipasivat vapautta. Sadan vuoden takaisessa Turussa loistivat hulppeat jugendlinnat, mutta elämää sykkivät myös laitakaupungin hellahuoneasunnot. Erot olivat näkyviä kaikessa. Toiset kävivät asioillaan ylellisesti vesikloseteissa, kun toiset juoksivat pihan perälle ulkohuussiin.

Vuosille 1917-1918 sijoittuva Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku keskittyy kahden erilaisen naisen elämän lähempään tarkasteluun. Esiin nousevat "kultaisessa häkissään elävä" ylempi luokkainen Cecilia Kivi (Sofia Molin) ja saaristosta Raunistulan alueen puutaloihin muuttanut, työväkeen kuuluva Aina Jonsson (Mari Naumala). Molemmilla on omat unelmansa ja kaipuunsa. Cecilia makaa joutilaana Kaskenkadun jugendlinnassaan pehmeällä persialaismatolla ja hivelee poskiaan valkoisella kettupuuhkalla, mutta elämästä puuttuu silti jotain tärkeää. Kuin häkkilintuna Cecilia poukkoilee päin seiniä, eikä saa toivomaansa vapautta eikä kaipaamansa huomiota mieheltään. Vahvan vaikutelman itsestään antava Aina taas marssii aamuisin tehtaaseen töihin. Hän tuntuu tietävän, mitä tekee ja opettelee, jollei tiedä. Sekasortoisessa kaupungissa naisten tiet kohtaavat ja he ystävystyvät. Tarina kiehtoo. Ystävyys yli luokkarajojen ei kuitenkaan ole itsestäänselvää. Juonellisia yllätyksiä tulee matkaan ja käsikirjoitus pitää tiukasti otteessaan.

Teatterin katsomo on jaettu kahtia ja näyttämö sijoittuu keskelle. Yleisön ensimmäinen penkkirivi on näyttämön kanssa samalla tasolla, joten katsoja on hyvin tapahtumien ytimessä. Heti alkuminuuteista on helppo heittäytyä Aurajoen kuljetettavaksi. Tila on pieni, mutta hallitseva. Se saa helposti unohtamaan, mitä tapahtuu tummien seinien ulkopuolella. Lavasteiden vähyys ei syö juonta, paremminkin päinvastoin. Yleisö keskittyy esitykseen ja pieni kuiskauskin kuuluu selkeänä. Jokainen penkki on täynnä. Näytelmä on loppuunmyyty. Yleisöstä huomaa, kuinka historia kiinnostaa eri ikäisiä ihmisiä.

Näyttelijät ovat vahvoja tulkinnoissaan. Roolisuoritukset ovat hengästyttävän täydellisiä ja hahmot tuntuvat todellisilta. Viestin syvällisyydestä on helppo ottaa koppia. Automaattisesti tulee ihasteltua näyttelijöiden artikuloinnin selkeyttä ja sanojen soljuvuutta. Pitkät monologiosuudet ovat ainutlaatuisia.

Mielipiteiden kiihkeys, sanojen kiivas ilmaisu, liikunnallisuus, valot, tarttuvat laulut, puvustus ja aito eläytyminen liidättävät esityksen huimaan lentoon. Vahvasti esiin pelmahtavat punaiset valot vinkkaavat, milloin yleisö voi heiluttaa lippuja. Yleisö pääsee osallistumaan muutenkin; laulamaan mukana, vastaamaan lavalta kaikuviin kysymyksiin tai olla vastaamatta. Teet niin tai näin, olet läsnä. Lähempänä sisällissodan aikaa kuin uskotkaan. Näytöksen jälkeen putkahtaa eletystä elämästä mieleen nippu kysymyksiä.

Kannattaa käydä katsomassa - esityksiä 3.2. asti.

- Kiitos TEHDAS teatteri!


Miten ihana punainen keinutuoli Teatterin lämpiössä.

Olisin kuvannut tähän postaukseen mieluusti enemmän itse paikkaa, mutta yllättäin se oli niin täynnä väkeä, ettei siinä väenpaljoudessa ollut mitenkään mahdollista. Lämpiössä oli mm. hieno koriste katossa, joka oli tehty lukuisista tyhjistä pulloista ja polkupyörän vanteesta.

Ihana Tehdas teatteri

Vuonna 2000 Turkuun perustetun TEHDAS teatterin persoonalliset tilat ovat tutustumisen arvoiset. Teatteri sijaitsee Aurajoen varrella Manillan vanhassa makasiini-salissa. Paikan tavoitteena on tuoda kaupunkiin uudenlaista teatteritaidetta ja se on ainoa varsinais-suomalainen teatteri, joka esittää säännöllisesti mm. nukketeatteria ja performanssitaidetta. Painopisteessä on kuitenkin omat kantaesitykset sekä rajoja rikkova ohjelmisto.

Kannattaa käydä tutustumassa!

P. S. Noin vuosi sitten olin Manillan talossa katsomassa Kaunotar ja peto -tanssisatua ja joulukuussa 2015 Saiturin joulua. Hyvin erilaisia teoksia kaikki.
↧

Kun sisustuskärpänen purasee

January 11, 2018, 9:05 am
$
0
0
Kun joulua aletaan korjata pois, tulee kodista äkisti avaramman tuntuinen. Hetkessä tila alkaa suorastaan huutaa jotain uutta ympärilleen. Kuulostaako tutulta? Minulle käy varmasti joka vuosi juurikin näin. Pyörin ja ihmettelen, mitäköhän uutta nyt pitäisi keksiä.

Jotain uutta

Persialaismatoista puhuttaessa monille piirtyy silmiin kuva punaisesta kuviollisesta matosta. Nämä matot ovat varmoja huomionherättäjiä, yksittäin kaunis sisustuksen detalji. Olen ihaillut mattoja monissa erilaisissa paikoissa niin kodeissa kuin julkisissa tiloissa ja menettänyt kuin varkain sydämeni niille. Pitkään olen etsiskellyt tuollaista mattoa, joka olisi täydellinen löytö myös omaan kotiin. Sellainen kevyt, sopivan kokoinen, jopa himppasen elämää nähnyt ja rösöinenkin. Sitä sopivaa ei ole kuitenkaan tullut vastaan. Mutta, tuo punainen pysyy kyllä edelleen haussa, vaikka kohdalle tuli vähintään yhtä ihana, harmaasävyinen vaihtoehto. Nämä matot ovat upouusia, joten mitään eletyn elämän jälkiä ei ole. Tämän maton päälipinta on 100%:n polypropyleeniä ja pohja juutti-lateksia. Ja kuten aina, suurta plussaa on tässäkin maton keveys, sitä on mukava kiikutella ulos tuulettumaan.

Vaikkei toive täyttynyt ihan alkuperäissuunnitelman mukaan, niin kyllä tässä on taas itsellä silmä levännyt. Kiva huomata, miten pienikin uusi hankinta ja idea kotona saa aina ilahtumaan. Kevät tulvii huoneeseen pienin aaltoliikkein.

Olen tutkinut punaisen maton osalta mm. antiikkiliikkeitä, Ekotoria ja kirppareita...jospa ensi kesänä terassimme ja Villa Solhem -grillikatos saisi ihan uuden sisustuksen ja somistuksen. Taivasalle kun alkaa somistuksia kaavailla tulee usein jonkinmoiseksi jarruksi sää. Jos koko kesä sataa vettä enemmän ja vähemmän, niin maton pito on hankalaa. Sama ongelma kuin kukkien suunnittelussa. Kaikki kesäkukat eivät todellakaan kestä pitkiä sadekausia.

No, saapa nähdä, miten etsintäni etenee. Varmaa on, että punaisen maton haaveesta ei luovuteta helpolla. Suunnitelmiin piirtyy paljon valon nopeudella. Tyhjä paperi on helppo täyttää, mutta se asian todentuminen onkin sitten työläämpi juttu.


Uuden karheaa pintaa on mukava silitellä. Tähän mattoon oli helppo tykästyä. Värit ovat vaaleat ja kuviot henkivät kulunutta vaikutelmaa.

Sopivia kasveja talvikauteen

Vaikka kevät tekee hiljalleen tuloaan, on vielä syytä pitää uinuva puutarhuri talviunilla ja tukeutua kasveihin, jotka pärjäävät vähällä valolla. Sisäkasveista ehdottomasti helppohoitoisimpia ovat ilmakasvit. Niitä voi huoletta sijoitella vähän sinne tänne, sillä ne eivät ole kovin tarkkoja paikan suhteen. Paikan valintaan suositellaan kuitenkin valoisia, muttei paahteisia kohtia. Omat kasvit ovat olleet jo pitkään hyvässä iskussa. Pientä suihkuttelua silloin tällöin tai kunnon upotus veteen joka toinen viikko takaa kasvin selviytymisen.

Jouluksi ostin messinkikehyksisiä lasiastioita kynttilöille, mutta nyt niihin ovat kauniisti asettuneet myös ilmakasvit. Kasvin harmahtavan vihreät lehdet sopivat hyvin yhteen maton sävyjen kanssa.


Talven kasveihin kuuluu luontevasti erilaiset havut ja kauniin vihreät huonekasvit, mutta yhtä hyvin maljakkoon voi laittaa jotain talven törröttäjiä. Ensimmäistä kertaa olen jättänyt viime syksynä myös puutarhaan kasveja luonnon armoille, jolloin pakkanen kuorruttaa niitä mukavasti.

Ryhmä erilaisia vihreitä maljakoita on uusimpia hankintoja. Vaikka kaikki on ostettu eri aikaan, tuntuu ne kuitenkin sopivan hyvin yhteen.



Talven törröttäjät tuovat muiston menneestä kesästä.

Kesän luonnonkasveista kestosuosikkini on ollut pietaryrtti. Sen selkeä muoto ja nappikukkaset miellyttävät kuten myös vahva tuoksu. Uskoisitko, että yläkuvan talven törröttäjä on juurikin pietaryrtti.

Vuoden 2018 väri on lämmin terrakotta - Ruukku

Tikkurila valitsee vuosittain vuoden värin, joka heijastaa ajan ilmiöitä ja trendejä. Tänä vuonna 2018 väri on lämmin terrakotta - N405 Ruukku. Jos siis ehdit jo työntää nuo tutun punakat terrakottaruukkusi varaston perälle, niin nyt on aika kaivaa ne jälleen esiin.

Väristä hurmioituneena tilasin Tikkurilan idealehden, jota kolahti tänään postilaatikkoon. Olen selannut sitä kannesta kanteen ja yhä kovemmin iskee vimma tarttua maaliin ja pensseliin. Sisustustrendeissä on havaittavissa kauniita lämpimiä sävyjä. Vihreän sävyt tehostuvat Ruukun rinnalla, sillä ne muodostavat vastaväriparin.


Kotoa löytyy jo monia trendivärejä, joten pieni uudelleen järjestely on paikallaan, jotta saadaan värit hehkumaan. (Katajan oksan alla Tikkurilan idealehti - Color Now 2018)

Ruukku on selkeän lämmin sävy, joka tuo kaivattua hehkua vuoden alun kylmimpään ajankohtaan. Ruukun sävystä on helppo inspiroitua. Oma värini valikoitui suosikiksi jo vuosia sitten, kun isosta tiilikiviseinästä piti löytää kultainen keskitie. Sävy oli napakymppi valinta, sillä se on kestänyt suosikkina läpi vuosien. Aina omaan silmään ajankohtainen ja nyt tänä vuonna suorastaan trendiväriksi valittu.


Ihanan rauhoittavat sävyt sopivat täydellisesti hektiseen arkeen. 
(Maljakon alla Tikkurilan idealehti - Color Now 2018)

Terrakottaiseen sävyyn on yllättävän helppo yhdistää muita värejä. En ole seinää ennen peitellyt millään, mutta nyt löysin siihen pitkien etsintöjen jälkeen täydellisesti sopivan taulun. Erilaisia naisaiheisia tauluja olen etsinyt ja vertaillut kuukausia ja joulukuussa, yhtäkkiä se oikea vaan tupsahti eteen. Mahtava, persoonallinen tyyli. Samalla tutustuin uuteen taiteilijaan, joka oli juuri tehnyt suuren elämänmuutoksen - jättänyt vakituisen työnsä ja ryhtynyt taideyrittäjäksi.

Olin niin tohkeissani, etten meinannut saada öitä nukuttua, kun olisin halunnut saada taulun heti. Taulu piti lähteä hakemaan taiteilijalta suoraan, mutta aikataulut eivät sitten sopineetkaan ja oli luotettava matkahuollon kulkuun. Miten aikuinen ihminen voikaan odottaa niin innolla pakettia!

Vahvasti okrankeltaisen taulun sävy sytyttää yhdistelmänä huoneeseen lämpimän liekin. Okrankeltainen viestii omalla tavallaan jotain mystistä ja silmiin piirtyy muistoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Lady Bird Cherry tarjoaa ripsauksen kukkivia kukkia kaikkiin vuodenaikoihin ja on loistava seuralainen keltaiselle nojatuolille. Kiitos Piia Pieviläinen - Piiabiia Atelier!


Nyt vaan bongaamaan lisää ideoita sisustukseen, tuunaukseen ja remontointiin. Kevät on inspiroivaa aikaa, vai oliko sittenkin vielä talvi...

- Joko sinua on puraissut sisustuskärpänen?
↧
Viewing all 268 articles
Browse latest View live
Search