Oli aika

Kun talvi todella yllättää, se yllättää sillä, ettei tule lainkaan tai jos tuleekin niin häiveenä siitä, jota kylmänä jaksona on totuttu kokemaan. Tämä talvi on ollut niin leuto ja lumeton, ettei ole tarvinnut tehdä sen paremmin lumiukkoja kuin jäälyhtyjäkään, mutta tällä viikolla yllätti yli 9 asteen pakkanen. Sehän tarkoitti sitä, että nyt nopeasti vesivuoka pakkaseen jäätymään.

Jääkakkuja pakkaseen

Muutama päivä sitten sain ilmaiseksi perinteisen, uuden ja kauniin jääkakkujen tekovälineen. Tutummin kuivakakkujen vuoka. Silppusin pohjalle muutaman joulusta jääneen katajan oksan ja kaadoin vettä päälle. Harmikseni huomasin, ettei kotona ollutkaan mitään kukkia, joista olisi tullut mukavasti väriä jääkoristeisiin. Nyt ei ollut mahdollisuutta aikailla sillä talven kovin pakkanen oli käsillä.

Vettä vuokaan ja vuoka ulos jäätymään. Tästä tulossa talven ensimmäinen jääkoriste.

Vuoka ehti jäätyä kauniiksi, mutta kun aamulla aloin sitä irrottaa, sainkin huomata, että jääkoristeeni alkaakin jo sulaa. Uskomatonta!

Nopea kumoaminen ja kynttilä palamaan, jotta ehdin edes hetken nauttia ja ihastella luonnollisen kauniista koristeesta.

On tämä herkkä näky. Surullista siinä mielessä, että huomenna tässä paikalla on varmaan jo vesilammikko. Liki vuosi sitten kaikki sujui helpommin tai ainakin toisin. Mutta niin tai näin, tämä ihanuus pitää kokea ainakin kerran talvessa.

Nyt on oiva hetki herätellä suunnitelmia ensi kesän kukista ja istutuksista. Poikkesin ajankuluksi Hyötykasviyhdistyksen www-sivuille bongailemaan jotain uutta ja kaunista eikä siellä kauaa tarvinnutkaan pyöriä, kun jotain sopivaa jo löytyi.

Ostoksilla Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupassa

Verkkokaupassa vieraillessani suurin mielenkiinto kohdistui tällä kertaa lääkärinkukkaan. Sen valkoiset kukat muistuttavat osuvasti niitä lumihiutaleita, joita lapsena leikeltiin voipaperista keittiön ikkunaan (Googlasin kukan kuvia). Lupauksen mukaan lääkärinkukan satumaisen suloiset kukat tuoksuvat iltaisin, joten siinäpä sitten hyvä syy valvoa kesäyöt. Kukan englanninkielinen nimi on Midnight Candy ja kukka on meillä aika harvinainen. Aina vain kiehtovampaa. Ostoskoriin naps!

Uusien kokeilujen ostoslistalle tuli myös värikäs sekoitus kirjokohtalonkukkaa, hiilenmustana hehkuvat mustasievikit, liki metrin korkeuteen kurkottelevat pystyt ja tanakkavartiset kesäkuuruohot sekä viime vuonna täysin tyrimäni kelloköynnöksen siemenet. Olen ihaillut toisten muhkeita kelloköynnöksiä ja toivon, että tänä kesänä onnistuisin.

Olen usein liian innokas laittamaan yhtä sun toista ja huomaan, miten autotalli täyttyy ruukuista. Jossain kohtaa iskee jo malttamattomuus ja halu jättää ruukut ulos. Usein sen arvaa, kuinka silloin käy. Viime vuonna äitienpäivän korvallakin oli sankka lumipyry. Kevät oli pitkä, mutta viileä. Toppatakissa kuljettiin pitkälle kohti kesää. Niissä säissä ei hennot taimet pärjää.

Kasvukausi on aika lyhyt, joten oikea ajoitus on tärkeä. Ehkäpä tänä vuonna luen entistä tarkemmin esikasvatukseen liittyvät ohjeet. Puutarha ja Piha -facebook-ryhmästä (kiitos Merville!) sain hyvän vinkin - säästän viinirypälerasiat ja laitan siemeniä sinne itämään. Näitä minikasvihuoneita on helppo siirrellä tarpeen mukaan.

Hyötykasviyhdistyksen siemenpussit ovat yksivärisiä ja samalla persoonallisia - kukista on irtopapereilla piirretyt kuvat. Ihastuttavaa on ajatus; luonnonmukaisesti tuotetut siemenet ja vanhat lajikkeet. Mieluusti suosin vanhoja kasveja ja niissä sitä riittääkin tutkimista. Tämä siementilaus on vasta alkusoittoa, joten tästä aloittelee uusi kesä.

Ja huomaa silmälasit! Nämä joulupukin lasit on napattu mukaan -70%:n joulualesta. Ne oli niin sympaattiset, että näin ne heti somisteena eri asetelmiin ja tilanteisiin. Ensi kertaa mukana siis tässä. Eipä kyllä heti kuvista uskoisi...joulupukinlasit :) voi mahoton.

Uusi suosikkikukka ja joulupukin lasit, samassa kuvassa.

Kirpparilöytöjä kevääseen

Ensimmäiset sipulikukatkin on ostettu, joten kohta saadaan ihailla keltaisia narsisseja. Punaiset puukengät ovat löytö uudelta kirpparilta kaupungin keskustassa. Joku halusi luopua kahdella eurolla Hollannista tuoduista matkamuistoista. Puukengille on somistusidea valmiina, kunhan kevätasetelmat aikanaan pääsevät kunnolla työn alle. Mietipä - kevät, Hollanti ja tulppaanit. Nyt onkin oiva hetki kulkea kirppareilla tekemässä löytöjä kevättä ja kesää varten, sillä ihmisille iskee tammikuussa vimma siivota ja laittaa ylimääräisiä tavaroita myyntiin.

Odotan jo kuumeisesti erilaisia puutarhamessuja! Muistoja mm. Turun Piha & Puutarha -messujen vuoden 2017 annista voit katsoa tästä ja 2016 tunnelmia tästä. Helsingin Kevätmessuista on postattu puolestaan täällä.

Kaunis kiertopalkinto pysti on niinikään vanha kirppislöytö ja siinä kulkee askartelupuuhissa kätevästi narukerä ja sakset. Muodikkaat terrakottaiset ruukut on kaivettu esiin kätköistä.

Jotain uutta, jotain vanhaa. Terrakottainen Ruukku on vuoden väri.

Tunnetko nukkatyräkin?

Kotipuutarhuri ihastuu aina kasvun ja kukoistuksen ihmeestä. Vuosia sitten istuttelin ensimmäistä kertaa nukkatyräkkiä siemenistä. Nyt oli taas aika palata vanhojen ihastuksien pariin. En muista, koska olisin tätä kasvia nähnyt kukkakaupoissa tai puutarhoilla myynnissä, mutta kaipa sen sieltäkin löytää voi.

Työpaikalla on yksi nukkatyräkki, joka on monta vuotta vanha. Se "tuhma poika" tupsauttelee aika ajoin siemeniä sinne tänne. Näistä siemenistä lähdin kasvattamaan uusia viherkasveja jo reilusti viime vuoden puolella.

Kuvassa ei ole tulitikun päitä, vaikka siltä näyttää. Nukkatyräkin siemenet vaan näyttävät samoilta.

Nukkatyräkin runko on halkaisijaltaan viisikulmainen ja muutaman sentin paksuinen. Runko-osa saattaa kasvaa jopa metrin mittaiseksi ja se on selkeän puumainen. Kasvi haarottuu rungosta vanhempana. Lehdet ovat kauniin vihreät ja kasvavat yli 20 cm pitkiksi.

Omat taimeni ovat vasta reilun 10 cm:n korkuisia, joten vielä on edessä pitkä aika ennen kuin nämä tyräkit näyttävät yllä mainitun kuvauksen mukaisilta. Idätin ne pienehkössä terrakottaruukussa ja kun mittaa oli kertynyt muutamia senttejä uskaltauduin erottamaan ne kertakäyttömukeihin. Niissä ne saavatkin nyt kasvaa rauhassa suuremmiksi.

Nämä nukkatyräkin alut ovat niin hyvässä kasvussa, että jo nyt pääsee kokemaan onnistumisen iloa ja hehkuttamaan niiden helppohoitoisuutta. Pienenäkin kasvit alkavat olla jo kauniita ja lehdissähän se suurin kauneus juuri nyt on. Koska kuitenkin kestää pienen ikuisuuden saada tästä kasvista kiinnostava kuvallinen kasvutarina, niin singahdan suoraan linkittämään Iltalehden vanhaan artikkeliin Nämä huonekasvit sopivat aloittelijallekin - 5 helppoa esimerkkiä. Jutun lähes kaikki kasvit löytyvät jo kotoa. Ainoastaan lehtikaktus on kokeilematta. Ehkä tänä uutuuksien ja uusien tuttavuuksien keväänä?

Näitä on kasvamassa jo monta purkkia. Onko nukkatyräkki sinulle tuttu?

Muistatko? Tunnistatko? Pidätkö?

- Arcoroc Octime -sarja, mustana tai valkoisena. 1980-luvun todellinen hittisarja, joka käy yhä vuonna 2018 moneen.

Aamuhämäräisessä kuvassa kynttilöiden alla monikäyttöinen Octime-lautanen.

Octime löytyi monesta kodista aikana, jolloin palvottiin mustaa, valkoista ja kromia. Miten muodikasta olikaan elää kolmen sävyn maailmassa ja juuri sinne tiensä löysi myös kyseinen sarja. Ranskalaisella 8-kulmaisella astiastolla on katettu moni pöytä ja astiastoon liittyy varmasti paljon muistoja. Löytyi kahvikuppeja, tarjoilukulhoja, jälkiruokamaljoja, sokerikkoja, kermakkoja, jääpalakulhoja, munakuppeja, laseja...ja viinilasit piti ehdottomasti olla mustajalkaisia. Ruokapöytä ja tuolit olivat mustia, kromisilla jaloilla. Sillä se vaan oli niin cool.

Harvasta kodista löytyy enää Octimea - jota myi mm. Anttila. Aikaa ei liene vielä kulunut tarpeeksi, jotta vanha astiasto löytäisi uudelleen pöytiin. Tästä ei vielä tarvitse tuulettaa muodikkaalla sanaparilla "todellinen hittilöytö". Ehkä 2018 paremminkin vielä kummajainen. Vai olenko täysin väärässä?

Googletus osoittaa, että Arcoroc Octimella on ihka oma Arcoroc Mustat ja Valkeat 8-kulmaiset astiat - Facebook-sivu. Tässä voisi siis nyt pähkiä vastausta esitettyyn kysymykseen "Hitti vai huti", kun minulle tarjotaan ilmaiseksi 12 kpl ruokalautasia. Ota tai jätä. Ja minä päätän ottaa.

- Kiitos! Kiitos tosi paljon!, saan kakistettua.

Otan lautaset vastaan pää täynnä uusia käyttöideoita, vaikka olenkin taas kerran päättänyt aloittaa konmarituksen. Pidän mustaa lautasta kädessäni ja kysyn; tuottaako tämä esine iloa. Hmmm...kyllä. Pidän suunnitellusta siivouksesta ja luopumisesta kiinni, mutta annan tällä kertaa Octimen olla uusi tulokas.

Joskus joku asia vaan tupsahtaa eteen. Ei sitä etsitty, eikä haluttu, mutta tilaisuudesta otetaan koppi. Nämä lautaset saivat nyt uuden kodin ja ovat meillä juuri niin kauan kuin siltä tuntuu. Kun ne eivät enää tunnu tarpeellisilta, on aika vapauttaa ne kiertoon. Jonkun seuraavan on aika löytää niistä iloa. Tavaroita kierrättämällä ja vaihtamalla saa mukavasti uusia tuulia ja vanhoja muistoja.

Nyt on kuitenkin nyt ja näistä tuntuu syntyvän oikein kaunis kattaus. Vai mitä mieltä sinä olet?

Arkiruokaa - viilletty uuniperuna täytteineen.

Marimekon Siirtolapuutarha-lautanen saa mustasta Octimesta oivan katelautasen.

Octime odottaa siis uutta tuloaan. Enää astioita ei kaupasta saa, sillä valmistus lopettiin 1990-luvulla, mutta liikkeellä niitä tuntuu yhä olevan. Tästä heräsi oikeastaan pieni kiinnostus - odotan jännityksellä, kenen kodista tällaiset astiat seuraavaksi löytyvät uuden tulemisen hengessä.

Tehokas musta-valkoinen istuu scandinaaviseen makuun ja ne ovat parhaita kavereita kirkkaille väreille.

Octimet käyttössä ensimmäistä kertaa

Ensimmäisen tehtävänsä Octime-lautaset saavat katelautasina arkikattauksessa. Se sopiikin kuin nakutettu Marimekon lautasiin ja mustavalkoinen kattaus on sopivan siisti niin arkeen kuin juhlaankin.

Lautasella mukana hauska somekokeilu - viipaloin raa'an perunan ja laitoin sen uuniin. Väleihin meetvurstia ja kinkkua, päälle juustoraastetta. Taas jaksaa.

- Innostuitko?

- Onko sinulla ollut näitä tai onko kenties edelleen?

Sain 12 lautasta, joista herkästi huomasi, että muutamaa on käytetty ahkerasti. Olisi ehkä pitänyt kääntää pinoa aina välillä kaapissa.

Jossain valossa lautasen pinta on kuin peili, josta syntyy arvoituksellisia taidekuvia. Tietyssä valossa huomaa, kuinka muutamien lautasten pinta on kuin luistelukenttä. Pihviruuat ja terävät veitsen viillot ovat naarmuttaneet pinnan rikki. Tämä on ongelma monissa värillisissä lautasissa ja kaikkein räikeimmin se tulee esiin täysin tummissa. Muutamat Arabia-lautaset ovat kotikäytössä kokeneet täysin samaa. Jotain tästä on oppinut. En osta enää tummia yksivärisiä lautasia.

1980-luvun kaunottaret yhdessä. Muistatko nuo päät?

Muutaman lautasen naarmuinen pinta ei toki haittaa. Esineille voi aina keksiä monta muutakin käyttöä. Itselläni on kotona jemmassa lautasia mm. varta vasten kynttilöille. Lautasia ei kohdella silkkihanskoin, sillä elämä saa näkyä. Kuka täällä hangessa nyt edes huomaisi muutamaa viiltojälkeä?

Täydellisen tyynellä ilmalla kynttilät palavat ilman mitään suojaa. Siitä syntyy täysin oma ainutlaatuinen tunnelma talvisiin hetkiin. Vanhat lumen ja pakkasen kuorruttamat esineet ovat luonnon omaa taidetta. Jossain siellä suojassa odottaa kesä.

Octimen lautaset käyvät loistavasti myös kukkaruukkujen aluslautasiksi. Monet tahot lupaavat, että kukkapurkki pitää vettä, mutta kuinkakohan monta kertaa on lipaston ja piirongin päälliset saaneet pintaansa kosteuden muodostamat renkaat(!). No, esimerkiksi mustiin ja tumman harmaisiin ruukkuihin nämä lautaset sopivat aivan loistavasti.

Muista siis aina säästää ainakin muutama vanha lautanen vaikka vain piha- ja puutarhahommiin.

Tammikuu etenee huimaa vauhtia. Uusia sisustus-, somistus- ja tuunaussuunnitelmia syntyy, mutta iloitsen jo nyt ihan vaan siitäkin, että vihdoin on kasa palloja hallussa!

Rakenna & Sisusta -messut kutsuvat Turun Messukeskukseen 9.-11.2.2018. Tapahtuma kokoaa 250 näytteilleasettajaa saman katon alle ja aiheista kiinnostuneita kävijöitä tulvii hakemaan hyviä ideoita, käytännön vinkkejä ja messutarjouksia. Itselläkin alkaa olla monta vinkkikaipuuta. Erityisen innolla odotan nyt mm. tapetteja. Olen aina ollut enemmän maalien ystävä, mutta tapetit ovat alkaneet kiinnostaa.

Messuja odotellessa olen pyöritellyt to do -listaa kädessäni ja koittanut listata kotona kohtia, jotka syystä tai toisesta kaipaavat jotain uutta. Samalla on tullut käytyä läpi kaappeja ja varastoja, mikä on tarpeen säilyttää ja mikä ei. Vastaan tuli laatikollinen biljardipalloja, jotka sain vuosia sitten silloiselta työkaveriltani. Hän oli siivonnut kotonaan ja löytänyt tarpeettoman laatikollisen birjardipalloja. Yllättäin mieleen oli tullut tuoda ne minulle - "sinä keksit aina kaikelle käyttöä" oli saatesanat.

- Kiitos Riikka!

Pallot oli heti mielenkiintoisia, mutta vailla hyvää käyttötarkoitusta. Otin kuitenkin jemmaan.

Yhtenä päivänä tein kodin viherkasveissa katselmusta, mikä on hyvä ja mikä ei. Lyyraviikunasta oli tullut ruma ja harvalehtinen. Kasvi oli jo lähellä lentää ulos, kun multakin näytti niin tylsältä ja elottomalta. Keksin kuitenkin pallojemmani ja päätin kokeilla mulla pinnan peittämistä biljardipalloilla. Jospa niistä tulisi uutta väriä ja eloa liki kaljuun lyyraviikunaan.

No, sinnehän ne sitten tuli ladottua - mullan pintaan kaikki biljardipallot. Tuli tälle kasville sellainen nopea tekohengitys, eikä enää tehnytkään mieli kiikuttaa sitä pois.

Tällä asetelmalla mennään kohti kevättä ja katsotaan, tuleeko niitä uusia lehtiä vielä kuitenkin.

Ihanaa väri-ilottelua. Vai mitä pidät?

Ja vielä lähestyvistä messuista. Laita mieleen 9.-11. helmikuuta ja suuntaa Turun Messukeskukseen, sillä siellä on myös meidän Åblogimme esillä. Blogisiskot taikovat Bloggaajat tapetilla -osastolle hienon ilmeen.

Näyttelyä toteuttavat Sanna (Pikkutalo-blogista kohteena olohuone), Kati (Kotilaituri-blogista kohteena aikuisten makuuhuone), Hanna (Villa Puomi -blogista kohteena eteinen) sekä mukana myös Netta (Voikukkapelto-blogista kohteena lastenhuone). Yhteistyöyritys osastolla on Wallvision, Skandinavian vanhin tapettien toimittaja.

Jokainen bloggaaja on suunnittellut tapetoinnin kahdelle seinäpinnalle (4 m / 2 m ) ja seinän eteen sisustussuunnitelmaa kuten muutama huonekalu, tekstiilejä, kuvia ja piensisustustuotteita, jotka täydentävät tapetin luomaa sisustuksellisuutta. Täällä fiilistelen tuloksia ja katson, jos vaikka innostuisin itse tapeteista entistä enemmän.

- Olethan sinäkin tulossa?

Pakastaa, ei pakasta, pakastaa...kun pakastaa pompataan nopeasti jääkukkien maailmaan. Jääkukkia varten ostetut ruusut ovat auenneet riittävän suuriksi ja nyt on niiden aika päätyä ulos. Helppoa. Nopeaa. Näyttävää. Värikästä. Söpöä.

Tähän aikaan vuodesta on aina hyvä olla ruusuja odottamassa askarteluja - kaiken varalta.

Jääkukkien teko nopean kaavan mukaan

Olen ihastellut blogeissa ja Facebook-ryhmissä erilaisia jääkoristeita. On hienoa katsella, mitä kaikkea ihmiset ovatkaan keksineet. Suomessa on monessa paikassa sentään pakkasta, mutta sitten on näitä muitakin alueita. Jos on pakastimessa tilaa, onnistuu koristeiden teko sielläkin, mutta ulkona ne sulaa, jollei sää ole sopiva.

Varastosta käteen tarttuu lastenjuhlista jääneitä kertakäyttölautasia. Pikaisen pähkäilyn perusteella ne saattaisi olla käteviä juuri tähän hommaan.

Ei aina tiedä, mistä synttäreiltä jääneet lautaset löytää.

- Sidoin narun jokaisen ruusun kaulaan
- Laitoin ruusun lautaselle, vein ulos ja kaadoin vettä päälle.
Osa ruususta jää selvästi yli vesirajan, jolloin lopputuloksesta syntyy kolmiulotteisempi.

Tämä oli se kohta, kun itsellä oli vahva visio, miltä valmiit tuotokset näyttävät. Samalla iski kuitenkin pelko, jos koko homma meneekin ihan plörinäksi ja taas odotellaan, koska on seuraava sopiva pakkanen. Mutta pelko oli turhaa. Näistä jääkoristeista tuli juurikin sellaisia kuin uskoin niistä tulevan.

Ulkorappuset täyttyvät lautasista.

Kausivalojen loisteessa jääkoristeet hehkuvat kauniisti.

Kertakäyttölautasen reunat eivät tulleet täysin tasaisiksi, mutta pieni rösöisyys oli ihan paikallaan. Kun pihasta on kerätty joulukoristeet pääosin pois, nämä jääkukkalautaset omenapuussa ovat oikeastaan ihan hauskoja. Yksi sinne, toinen tänne...kyllä näitä puuhun mahtuu.

En voi olla varma, koska näitä taas voi tehdä, mutta onpahan ainakin kerran päästy kokeilemaan joka talvista puuhaa.

Jotain joulumaista hehkua, vaikka joulu onkin jo mennyt.

Kuva ei ehkä anna täyttä käsitystä, kuinka kolmiulotteisiksi ruusut jäätyivät, mutta hienosti puolet on jään sisällä ja puolet ulkopuolella. Tässä pihassa elämä on ruusuilla tanssimista...

- Mitä olet mieltä, onnistuiko tämä kokeilu?

- Oletko itse tehnyt jo paljon jääkoristeita?

- Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikein huomaa keräävänsä, mutta jotenkin vaan kokoelma karttuu? Minä tiedän.

Vaikka joulu on kynttilöiden juhla-aikaa, on meidän talossa kynttilänjalkoja esillä ja käytössä läpi vuoden. Kynttilänjalat ovat käyttöesineitä, eikä kauneinkaan kynttilä jää koristeeksi pölyä keräämään. Kynttilät palaa, liekki lämmittää - aarteet värittävät niin arjen kuin juhlankin.

Kaunista kaupan hyllystä

Kynttilänjaloista on aikojen saatossa tullut rakas käyttöesine. Kaupassa ihastuu helposti uutuuksiin ja oivallisiin keksintöihin tai kirpputorilla pysähtyy kuuntelemaan, kun jokin vanha kynttilänjalka suorastaan huutaa; "pysähdy!", tällä yksilöllä on paljon kerrottavaa menneestä ajasta ja eletystä elämästä.

Joskus mieli janoaa kirkkaita värejä, joskus värittömyyttä, toisinaan huomion saa massivinen ja raskas kynttilänjalka, mutta aikansa on henkäyksen kevyelläkin. Jo vuosia mm. bloggaajien suosikkina ollut Multi Candle Pin edustaa niitä kevyempiä. Se on edelleen hienostunut kaunotar. Sen keveys ja taianomainen ote kannatella kruunukynttilää on mielenkiintoinen. Mattaisen musta pinta käy moneen sisustukseen ja piikit pitävät pystyssä kerralla seitsemää kynttilää. Tämä matkaa päivittäin tunnelmatuokioissa ja tuo kaivatun valon.

Arvaa, kuinka paljon sinua rakastan?

Jotkut pitävät aluslautasen mieluusti puhtaana ja haluavat kaiken steariinin pois. Minun silmääni palaneet kynttilän loput ovat kauniita. Kun kruunukynttilä palaa loppuu sen pikkuruinen loppupätkä tipahtaa piikistä lautaselle. Kuuluu vain...naps. Naps. Naps.

Kun pätkiä kertyy liikaa, on aika siivota alunen.

Palaneet kruunukynttilän pätkät tuovat mieleen maaliroiskeet - taulu on valmis ja jäljet kertovat kauneuden eteen käytetystä ajasta.

Kevään uusimpia kynttilänjalkabongauksia on tämä mattamusta käsi, johon sopii yksi kruunukynttilä. Aika ja muoti tuo oman tuulahduksen valikoimaan ja kivahan näitä on poimia matkaan ajankohtaisina muotivirtauksina. Tämä oli edullinen ja sopii kuin nakutettu yhteen taulun kanssa, jonka kuva on Kööpenhaminan Tivolista ostettu. Vahvat värit ja syvä musta. Tämä on juuri oikea tehopari silloin, kun yksi kynttilä riittää, mutta kaivataan voimakasta vaikutelmaa.

Henkka Maukan myymä kynttilänjalka on pieni sijoitus kevään sisustuksiin.

Kaunis haarakynttilä sopii kaikkiin juhlakattauksiin. Taustan keittiötaulu Ruslaniasta.

Muistan hyvin tilanteita, joissa ihmisillä on niin kauniita kynttilöitä, ettei niitä raaski polttaa. Se on tavallaan ymmärrettävää, mutta tavallaan ei. Itse ostin juuri tuohon kuvaukseen sopivan kynttilän - Husö Nedergårdin 5-haaraisen valkoisen pöytäkynttilän.

Käsintehdyt 3- tai 5-haaraiset kynttilät ovat löytöjä Turun Suurtorin joulumyyjäisistä. Nämä ovat varmasti erityisen suosittuja jouluna, mutta myös läpi vuoden. Kuinka hyvin se sopii tähänkin isoon "kahvikuppiin". Ja mieti, pääsiäispöytään!

Kaunis kynttilä odottaa sitä oikeaan hetkeä, jolloin syttyy viisi sydänlankaa.
__________________________________________

Kynttilänjalat, jotka tein itse

- KYNTTILÄNJALKA ÖLJYKATTILAN PUTKISTA

Taannoisesta öljykattilan vaihdosta jäi jäljelle vanhoja metalliputkia, jotka oli pinottu läjään kaatopaikalle vientiä varten. Kiersin kasaa ympäri, etsin ja valitsin yhden, kauneimman ja käyttötarkoitukseen sopivimman. Puhdistin putken hyvin ja hioin hieman pintaa. Puhtaana se oli helppo spray-maalata mattamustalla. Syntyi kokoelmani suurin kahdelle kynttilälle suunniteltu jalka. Alla kuva, miltä simppeli ratkaisu näytti.

Katso vanha postaus tästä.

Tämä vie pöydästä pituudesta huolimatta vain vähän tilaa.

- KYNTTILÄNJALKA SARVISTA

Erilaiset sarvet ovat aina ihastuttaneet sisustuksen elementteinä. Kuin salaa olen odottanut, että jostain luonnosta löytyisi kauniit sarvet, jotka voisi poimia talteen ja jalostaa käyttöön. Ei niitä vaan ole vastaan tullut.

Sarvet ovat niin monikäyttöisiä, että niitä sopii aina ottaa jemmaan, kun kohdalle osuu. Tämä sarvi irtosi pihamarkkinoilta viidellä eurolla ja askarteluliikkeestä ostin pieniä kruunukynttilälle sopivia metallikuppeja, jotka porattiin sarviin. Tuunauksen jälkeen tuli kynttilänjalka kolmelle kruunukynttilälle.

Sarvijalan kauneutta korostaa kuparin sävyinen maali.

Katso vanha postaus tästä.

Näyttävä kokonaisuus, hehkuva lopputulos.

- KYNTTILÄNJALKA KOIVUKLAPEISTA

Kauneutta voi kohdata yllättävän pienistä ja arkisista asioista. Suhteellisen harvoin sitä pyörittelee polttopuuta käsissään ja miettii, mikä olisi puulle toinen käyttötarkoitus. Tällä kertaa käsissä oli niin kauniita klapeja, ettei ideoita paljon tarvinnut hakea. Ne putkahtelivat helposti kuin itsestään.

Klapikuormasta poimittiin muutamia kauneimpia yksilöitä ja niihin porattiin oikean kokoiset reiät siipimäisellä terällä. Stockmannilta joulualesta ostetut metallirinkulat painettiin reikiin ja rinkulat viimeistelivät kynttilänjalat.

Katso vanha postaus tästä.

Ei liian fiiniä ja siloteltua. Näistä aistii tekemisen ilon.

- KYNTTILÄNJALKA KAHVIKUPEISTA

Ihastuttava tilaihme, joka kasvaa kohti korkeuksia ja kerää lautasille mitä milloinkin. Kahvikuppeja - uusia ja vanhoja, liimattiin aluslautasten kanssa vuorotellen yhteen. Tähän voi koota erilaisiakin kuppeja, kunhan katsoo, ettei tule kiikkerä lopputulos.

Katso vanha postaus tästä.

Muista!

Kynttilänjalkoja voi tehdä monesta erilaisesta materiaalista.

Kulje aina silmät avoinna, pohdi ja ideoi, mistä kannattaa jatkaa.

Kun teet itse kynttilänjalkoja, käytä mieluusti palamattomia materiaaleja.

Älä koskaan jätä kynttilää yksin palamaan!

Tässä Rakenna ja Sisusta -messuja odotellessa on oiva hetki palata talviseen päivään, joka vei meidät blogisiskot kokoustamaan Turun Park Hotelliin. Paikka on ainutlaatuinen, tuttu ja kiehtova. Salaperäinen ja jännittävä. Kokemisen arvoinen.

Hetki sitten me Åblogien bloggaajat pääsimme tutustumaan, yhteen maamme ensimmäisistä boutique-hotelleista, Turun Park Hotelliin. Hotelli sijaitsee Puolalan puiston laidalla, vain lyhyen matkan päässä Kauppatorilta. Hotellin on rakennuttanut 1900-luvun alussa englantilaissyntyinen telakan johtaja John Edward Eager yksityishuvilakseen ja pihapiiristä löytyy myös hevostalli, joka toimii nykyisin saunana. Paikka on onneksi säilynyt vuosikymmenien kuluessa ja saamme yhä ihailla kaunista jugendhelmeä, jossa on toiminut mm. talouskoulu.

Satumaisella kierroksella hotellissa

Kokouksen aluksi kiersimme 4-kerroksista hotellia - huoneita ja yleisiä tiloja. Jo ensi näkemältä oli varmaa, että kaikkialla on vastassa runsautta, lämpimiä sävyjä ja paljon kaikkea. Mieleen nousi omat muistot hotelliyöpymisestä; Tässä persoonallisesti sisustetussa hotellissa on vietetty hääyö. Jokainen huone on oma persoonallinen kokonaisuutensa.

Näissä huoneissa on asunut monia julkisuudesta tuttuja henkilöitä ja heti respassa bongaammekin tunnetun kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professorin.

Sisustus jakaa varmasti mielipiteitä, mutta runsauden ystäville tämä on täydellinen timantti. Täällä voi helposti viettää "päivän prinsessana". Paljon koukeroista romantiikkaa, syviä värejä ja arvokkuutta henkivää esineistöä.

Hääparien keskuudessa Park Hotelli on suosittu ja pienillä yksityiskohdilla huvila onkin viimeistelty teeman mukaan. Kakun päältä tuore pariskunta on tanssinut itsensä sviitin korkeimman kaapin päälle. Tästä huoneesta on hulppeat näkymät Puolalan puistoon. Kun alakuvaa tarkastelee oikein tarkkaan voi huomata, miten Iso-Puolalan aita näkyy kuvan ylälaidassa. Aidan suojaamalla piha-aluella voi niinikään kuulla jännittävää historiaa ja kohdata monia mielenkiintoisia asioita. Kurkkaa taannoinen vierailuni Iso-Puolalassa tästä.

Tämä on kuin hulppea maalaiskartano keskellä kaupungin kuhinaa.

Istun vanhan roosan sävyiseen pehmeään nojatuoliin, kurkkaan ikkunasta puistoon ja tunnen, kuinka mennyt aikakausi piirtyy verkkokalvolle. Melkein näen ratsastajat ja hankeen jääneet kavion jäljet puistossa. Jatkamme matkaa ja nopeasti palaan tähän päivään.

Yläkerran tasanteelta löytyy aulatila, jonka kirjahylly notkuu tietokirjasarjoja. Kiireettömässä hetkessä on mukava heittäytyä konjakin sävyiselle nahkasohvalle.

Samalla mietin, kuinka monen kotona on vielä kirjahylly täynnä näitä tietokirjoja. Jossain kohdin liki joka kodissa oli kolmiosainen korkea kirjahylly, isot alalaatikot, pari lukollista välitilan kaappia ja hyllyt pullollaan kirjasarjoja. Niiden aika meni, mutta tulisiko se vielä uudestaan?

Talon monimuotoiset ikkunat antavat kehykset ikkunasta aukeaville maisemille. Alakuvan metsästäjän huoneessa on mystistä ja hämärää. Esineistöä on kerätty antiikkiliikkeistä, markkinoilta ja kirpputoreilta.

Nykyisin hotellirakennukset omistavat Eva ja Zbigniew Dziedzic yhdessä Saul Paavolan kanssa. Kysyin Saulilta, kuinka usein hotellivieraat haluavat ostaa jotain esineistä, mutta niin ei kuulemma useinkaan tapahdu.

Tunnelma on kuin suuressa kartanossa tai ehkä jopa linnassa. Pehmeällä matolla askeleet etenee hiljaisesti. Viininpunaista, vihreää ja kullan kimallusta.

Hempeyttä ja aistikkuutta esineissä ja kalusteissa. Kaikki sopii yhteen.

Metallikaiteet ympäröivät parvekkeita. Kesäaikaan täällä on kadehdittavan hienoa päästä juomaan aamukahvit ja seurata, kuinka maailma herää uuteen päivään. Puiston ympäristössä on paljon asutusta vanhoissa arvokkaissa rakennuksissa.

Kuoseista ruusu on minulle tavallaan kovinkin rakas. Viimeksi se on kukkinut mustissa nauhabootseissani. Nyt katselen, kuinka ruusut kukkivat hotellin tapeteissa. Huone on kuin vaaleanpunainen unelma. Tutut rottinkikalusteetkin ovat saaneet tuon pastellisen sävyn pintaansa. Rottinki tekee sisustuksessa taas vahvaa tuloaan ja kohta löytyy meiltäkin, mutta luultavimmin mustana.

Näin hulppeissa tunnelmissa me pääsimme pitämään kokousta. Tilaisuus sai arvokkaat puitteet - Kiitos Park Hotel ja kiitos blogisiskot.

Tässä hetkessä tunnelma on kuin Downton Abbeyssa - "pöytään katetaan kohta kello viiden tee".

- "FIT-FIUU!" viheltää meille aulassa harmaajako mennen tullen.

Papukaija ei ole poika nimeltä Päivi vaan tyttö nimeltä Jaakko. Park Hotellin kuuluisuus, joka istui tullessamme tietokoneen näytön päällä ja tarkkaili ohikulkevaa liikennettä. Kuvaushetkellä kaveri palasi istuskelemaan omaan mökkiinsä.

Muista! Kun tulet Turkuun ja kaipaat persoonallista hotellia kaupungin ytimessä - Tutustu Park Hotelliin ja varaa huone tästä.

P.S Tällä kertaa tutustuimme runsaan täyteläiseen tyyliin ja viikonloppuna katsotaan, mitä Rakenna ja Sisusta -messut meille tarjoavat. Siellä on esillä myös Åblogeista tuttuja bloggaajia, jotka taikovat Bloggaajat tapetilla -osastolle hienon ilmeen.

Kuluvana viikonloppuna on Turussa käynnissä Rakenna & Sisusta -messut. Tänään lauantaina messukeskus tulvi väkeä ja teema selvästi kiinnosti kävijöitä. Oli aika -blogi kävi tutustumassa messuantiin ja valitsi tarjonnasta omat suosikkinsa.

Juuri nyt on sopiva hetki löytää se iki-ihana inspiraatio, jonka matkassa on helppoa luoda kotiin ja pihaan uudistettu ilme - vuoden 2018 henkeen.

Vihreä valloittaa aina

Kasvit ovat sisustuksen kaunis täydentäjä ja on suorastaan vaikea kuvitella kotia ilman niitä. Kasvit ovat sisustuksessa piste i:n päälle. Ne viimeistelevät kokonaisuuden ja luovat lämmintä kodikkuutta.

Messuilla oli esillä kaunis kattaus vihreää. Mustaa seinää vasten kasvin väri vahvistuu ja muoto selkiytyy. Peikonlehti on jälleen suosittu, sen vihreä lehti on juuri nyt tuttu printtiaihe kodin tekstiileissä ja muotoa on lainattu myös kodin sisustuksen esineisiin. Pienenä se on raikkaan vihreä, kaunis ja säännöllisempi, vanhempi kasvi valtaa tilaa ja näyttää hallitsevalta. Nyt on kasvilla kuitenkin lupa olla hieman rosoinen ja epäsäännöllinen kasvutavaltaan, uniikki muoto on silkkaa plussaa. Peikonlehti on jo hankittu, joten nyt ykköshuomion vei vieressä oleva korallikaktus. Sen tulitikkumainen kasvutapa on kiinnostava, eikä viherpeukalokaan joudu koetukselle, sillä kaktus ei vaadi ihmeitä viihtyäkseen. Mattamustassa ruukussa se pääsee kotona valoisalle paikalle.

Huomaa myös kuvan kauniit ilmakasvit! Ilmakasvit ovat eksoottisen näköisiä, nimensä mukaan ilmavia ja heinämäisen muotoisia. Kuin suoraan jostain sadusta leijuneet lautaselle. Ilmakasveista saa uudenlaisia asetelmia - ne voisi asetella laakealle vadille tai tipauttaa pullon päälle. Huomion herätys on varmaa.

Kesää odotellessa on mukava, että Flör on kasvattanut ruukuttain yrttivihreää niitä rakastaville. Osaston ohi kulkiessa tarttuu nenään yrtin hento tuoksu ja rosmariini tahtoo mukaan.

Selkeästi on havaittavissa, että leikkokukissa ei välttämättä tarvita runsaita kimppuja. Yksittäisiä kauniita kukkia löytyy pullomaisista maljakoista. Sanoisin, että jopa pelkkä, yksi vihreä oksa riittää (esim. eukalyptus tai vaikka männynoksa). Kovassa huudossa on keramiikkapullot ja -ruukut. Yhdistelmänä ainutlaatuinen taideteos.

Huomioitavaa on, että erityisen muodikkaaksi on tullut ns. viikonloppukimput. Kukkakaupat ja jotkut sisustusliikkeet myyvät näitä viikottain vaihtuvia kimppuja. Ne kiilaa persoonallisuudellaan markettikimppujen ohi ja halutessa kimpun voi myös jakaa useampaan maljakkoon. Muistathan, että talvella voi ulkoa poimia myös erilaisia "talventörröttäjiä".

Laakealle vadille voi rakentaa näyttävän kokonaisuuden ilma- ja mehikasveista. Sekaan voi ujuttaa myös käpyjä, oksia, kaarnanpaloja tai kiviä. Hauskan lisän voi saada tuomalla vaikka lasten muovieläimiä asetelmaan. Helppohoitoisuuden puolesta kiitollinen. Kestävää kauneutta.

Köyden päässä riippuva iso lasipallo käy loistavasti ilmakasveille. Siihen voi toki laittaa myös silkki- ja muovikukkia. Hyvin trendikäs amppelimuoto, joka tuo mieleen takavuosien ruusupallon. Ruusupallo oli suurempi kuin greippi, sen sisällä kaunis suuri ruusu ja kirkasta nestettä. Joku varmaan muistaakin sellaisen?

Varmaa on, että vihreä luo viihtyvyyttä.

Åblogien blogitalo tapetilla

Kuvan taustalla häämöttää kyltti blogitalo. Talon seinien sisälle on rakennettu kaunis unelma - koti, jonka huoneet sisusti blogisiskot Åblogeista: Aikuisten makuuhuoneen Kotilaituri, olohuoneen Pikkutalo, ylellisen aulan Villa Puomi ja lastenhuoneen ilme oli vierailevan Voikukkapelto-blogin bloggaajan käsialaa.

Alakuvassa Kotilaturin Katin toteutus aikuisten makuuhuoneesta. Tapetti on kaunis siniveristen sävy, jonka kuninkaallinen tuntu huokuu arvokkuutta. Ihanan pehmeä ja tyylikäs vuode. Kuparin sävyinen ruskea antaa lämpimän siveltimen vedon. Erityisen ihastuttava on pieni keraaminen maljakko yöpöydällä.

Olohuone on Pikkutalon Sannan rakentama. Kieltämättä pallotuoli osuu heti silmään, mutta vähintään yhtä nopeasti seinällä oleva taulu. Jännittävä, ja samaa pyöreää linjaa seuraava, on seinäamppeli. Pyöreät muodot ovat pinnalla.

Selkeälinjainen tapetti antaa tilaa esineille. Amppelin muotokieli on henkäyksen kevyt.

Villa Puomin Hanna puhaltaa aulatilaan merellisen tuulahduksen. Tapetti pursuaa erilaisia kaloja, korallia ja kasveja. Tässä on monta kuvaa, jotka kutsuvat tarkastelemaan kuviota tarkemmin. Huomaa etualan ihana peite. Tässä on luksusta. Tervetuloa taloon!

Voikukkapellon Netta tuo esiin värien kauniin tasapainon. Tässä tilassa on helppo rauhoittua aistiärsykkeitä pursuavassa maailmassa. Rottinkikalusteet ovat valloittavat ja silmä lepää lelujen muodoissa ja aiheissa. Rauha asuu tässä huoneessa.

Kiinnostavia yksityiskohtia sisustuksessa

Loviisan Aitta toi osastollaan esiin näyttävät, suuret lintuhäkit. Lintuhäkki on kaunis yksityiskohta sisustukseen, vaikkei lintuja olisikaan. Itsekin olen tuonut vuosia sitten suuren lintuhäkin Tunisian matkalta. Värikkäiden vaiheiden kautta se selvisi ehjänä kotiin. Ja vaikka moneen kyllästyy, myy tai antaa pois. Minun lintuhäkkini on tallessa.

Kodin huoneiden elävöittäjä on viherkasvi. Se tuo ryhtiä ja oman kaunistavan vihreyden tilaan kuin tilaan. Jos valon määrä on vähäinen, voi aina valita muovisen kukan.

Sisustuksessa toimiva väriläiskä on myös hedelmävati. Tätä kuvaa katsoessa en voi olla kuin iloinen, ostin kuvassa näkyvän hedelmäkulhon itselleni Puutorin kirpparilta kahdella eurolla. Edellinen omistaja oli siihen kyllästynyt, sillä kulho on kookas ja vie tilaa. Minulla oli puolestaan hyvä tuuri. Sain kauniin vadin, jota olin ajatellutkin ostaa, suorastaan pilkkahinnalla.

Miten mukava oli messuosastolta bongata tämä lyhty. Itselläni on samanmoinen - tosin ruosteisempi ja lasiton. Siinä palaa iltaisin kynttilä. En voinut vastustaa sitä, sillä ruoste kiehtoo minua. Jos joskus (spraymaalauksesta aina innostuvana) koitan lähteä lyhtyä maalaamaan, niin huomaan, kuinka en pystykään aloittamaan. Ruoste on arvoituksellinen. Se sisältää eletyn elämän nyanssit.

Ja vaikka kuinka koittaisin rimpuilla vastaan olen menettänyt sydämeni näille värikkäille matoille. Vuosi 2018 on ehkä nostanut matot korkeammalle portaalle sisustusintoilussani kuin olen osannut arvatakaan. Etninen sisustustyyli kiinnostaa. Ideat lähtevät uuteen lentoon uusien värikokeilujen myötä. Enpä olisi vielä syksyllä uskonut, kuinka punaisen kirjava itämainen matto kesäterassille on jo ostettu.

Muistan hyvin ajan, jolloin suurta kunnioitusta nautti sisustus, jossa ylimääräinen johto oli piilotettu pois katseilta. Se aika on mennyt. Nyt on varsin trendikästä jättää ylimääräiset johdot selvästi esiin ja mieluusti runsaalla vaikutelmalla.

Keltainen on aina kevään piristeväri, miksi et ostaisi sitruunoita vadille kuin leikkokukkia maljakkoon. Väriä tuomaan.

Rottinki nostaa suosiotaan ja aikaansa seuraavat sisustajat ovatkin sen jo kotiinsa hankkineet, muodossa tai toisessa. Pehmeät taljat täydentävät.

Puiset kuluneet tuolit ovat muodikkaita, kaikkea ei tarvitse viimeistellä uudenveroisiksi. Ja huomaa tässäkin - matto.

Kiireisen ihmisen apuri on näyttävät suuret seinäkellot. Näiden omistajana et voi myöhästyä. Sisustuksen suosikkeja ovat edelleen sarvet, joko kallolla tai ilman.

Pastelliset värit vyöryvät keväisin ja koteihin on löytänyt tiensä käsivarsilla neulottu torkkupeite.

Bling! Metallivärit ovat esillä monissa paikoissa. Miten ylellistä onkaan kultainen suihku ja taideteos suihkutilassa.

Värin ja peilin liittoa edustaa Marudesignin sykähdyttävät kaulakorut. Miksi kauniit korut pitäisikään säilyttää piilossa kaapissa? Seinällä voi somisteena olla myös koruja tai kauniita vaatteita. Kaiva siis kaappisi kaunottaret esiin!

Vaikka en suuria muutoksia olekaan suunnittelemassa, käy katse silti erilaisiin kiinnostaviin materiaaleihin. Tällainen lankkulattia olisi aika kiva. Pinta näyttää rouheammalta kuin onkaan. Ei tähän sukat kiinni jäisi.

Loppukevennys

On hauska katsoa, miten yleisömagneeteiksi on otettu tunnettuja urheilijoita. Juha Miedosta näkyy vain vasen käsi, kun urheilu vie katseet ruudulle, mutta kuinka monta muuta urheilijaa kuvasta tunnistat?

Kevään kynnyksellä katse tarttuu aina keltaiseen - hyvä Vehmaa :)

Keltainen on lempivärini. Se osuu aina silmiin ja kerää huomion. Koko kirjo käy, vaikka ykkösenä onkin kirkas keltainen ja sinapin keltainen. Minulle se on lukuisten erilaisten mahdollisuuksien väri.

- Mitä sinä pidät keltaisesta?

Yhteistyö Turun Messukeskuksen kanssa.

Lopuksi!

- Rakenna, sisusta ja uudista -messut Turun messukeskuksessa vielä huomenna sunnuntaina (11.2.2018). Käy tutustumassa ja inspiroitumassa.

Miten ensimmäinen mallinukke päätyi meille

Vuosikausia sitten huomasin vanhan mallinuken antiikkikaupan ikkunassa. Se oli tyypillinen beigen sävyinen versio, mutta itse kaipasin tuolloin tasaisen valkoista nukkea, ilman vahvoja kasvomeikkejä. Porukalla kannoimme lumisateessa jalkoja, käsiä ja torsoa autoon. Olimme lähdössä etelään ja piti pakata laukkuja, mutta mallinukkea ei vaan voinut jättää ostamatta. Antiikkiliikkeeseen oli mentävä. On sinänsä harmi, ettei minulla ollut blogia vielä tuolloin. Mallinuken alkuperäisväri jäi siten täysin kuvaamatta ja valkoiseksi muuttuminenkin jäi tallentamatta. Se raju ja värikäs silmämeikki olisi kyllä ollut tallentamisen arvoinen.

No, mallinukke kotiutui ja sai pintaansa mattaisen valkoisen värin. Nukke toimi koristeena sellaisenaan, naulakkona erilaisille asioille, mutta ennen kaikkea lampunjalkana. Vuodet kuluttivat pintaa, tuli muutamia kolhuja ja lopulta pieni väsyminen maalarin valkoiseen väriin. Oli aika päättää, millainen uusi väri olisi paras.

Pikainen kurkkaus, miltä lopputulos näyttää - hopeaa hopean edessä.

Mallinukke muuttaa väriä ja muuttuu jalkalampuksi

Valkoinen oli aikansa palvellut, musta on liian jyrkkä, tehokkaista väreistä vai keltainen olisi kelvannut, mutta...metalliväri saa selvästi monta plussaa osakseen. Se ei ole kulta, ruusukulta eikä pronssi. Jotenkin hurjan hyvältä vaikutti hopea. Se ei ole liian kiiltävä / kromimainen vaan sopivasti tyylikäs ja kevyen mattainen hopea.

Mallinukke vanhassa värissään valkoisena.

Kuten kuvakin kertoo; vaikka yhden mallinuken maalaa, jää silti lähelle myös valkoinen.

Vaikka nukke on vanha ja paljon nähnyt, on sen osat silti hyvässä iskussa ja nukke pysyy ryhdikkäästi paikallaan telineessä. Se vaikuttaa yllättävän modernilta ollakseen 1950-lukulainen.

Oli aika tehdä kevyt hionta ja rikkoa vanhan maalin pinta. Ystävänpäivän alla innostuin leikkelemään hiomapaperista sydämiä <3

Torsossa oli hieman enemmän hiottavaa, sillä jotkut vanhat "läikät" estävät maalia tarttumasta kauniisti.

Pakkanen on hieman laskenut ja sekös innostaa maalauspuuhiin. Ennen maalausta puran nuken pienempiin osiin ja työpajalla jokainen osa maalataan spraymaalilla erikseen. Maalaus onnistuu ja lopullinen maalin sävy on juurikin toivotun kaltainen.

Silver - yksi monivuotisista luottoväreistäni.

Nukelle on jo vuosia sitten ostettu poistomyynnistä edullinen valaisin, joka sopii tähän viritelmään. Valaisin on messinkiä ja kirkkaita helmiä. Nyt teen sen, jota ei aina ole katsottu yhteen sopivan. Tulen yhdistämään hopean ja kullan sävyt uudistuneessa jalkalampussani.

Osat on maalattu pajalla ja on kuivumisen aika. Spraymaali kuivuu onneksi nopeasti.

Valmiit osat kiikutellaan kotiin.

Valmista työtä katsoessani en voi kuin ihailla. Tämä väri on minun makuuni. Mitä ihmeitä pelkkä maali voikaan tehdä. Spraymaalilla työskentely on aina ollut lempipuuhaani, niin sisustuksessa ja kuin tauluja ja postikortteja tehdessäni. (Muistan eräänkin syksyn, jolloin keräsin kymmenittäin vaahteranlehtiä ja maalasin niiden yli, jolloin taustapahviin jäi lehtikuvio. Siinä meni varmaan kuukausia, ennenkuin tehty korttipino kului loppuun. Kaikki tutut saivat tietyn jakson vain vaahtera-aiheisia kortteja. Niin siinä helposti käy - uuden idean tullessa se helposti kulutetaan loppuun. Enkä muuten ole tehnyt näitä lehtikortteja enää vuosiin). Koko tunnelma muuttuu ja vanhasta tulee uutta ja kiinnostavaa.

Hopea näyttää juuri sopivasti hehkuvalta, muttei liian kiiltävältä.

Olen yhä innoissani tästä vanhasta ideasta käyttää mallinukkea lampunjalkana. Vaikka sijoituspaikka ei olisikaan lopullinen, on tämä näyttävä missä tahansa.

Monet ovat vuosien saatossa ihmetelleet mallinukkeja sisustuksessani, mutta todenneet ne lopulta sopivan erityisen hyvin kotiimme. Minulle ne ovat hyvinkin luontevia valintoja.

- Onko sinulla kotona mallinukkea? Ja jos on, mitä olet keksinyt siitä vai onko se vaan sellaisenaan koristeena?

Muista! Spraymaalilla saat helposti ja edullisesti uudistettua vanhaa. Maaleja saa muutamalla euroilla purkin, josta riittää pitkään.

Pikaohje: Puhdista maalattava pinta liasta ja pyyhi irtoava pöly pois. Ravista maalipurkkia hyvin parisen minuuttia. Ruiskuta väriä n. 20 cm:n etäisyydeltä ja muista vaihtaa maalauksen suuntaa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, jotta jäljestä tulee tasainen. Älä pyri tekemään heti liian peittävää lopputulosta, sillä silloin voi helposti tulla valumia. Anna kuivua ja toista käsittely. Käyttöjen välissä spraypullon suutin täytyy pitää tyhjänä - ruiskuta pitämällä pulloa ylösalaisin, niin kauan, että imuputki puhdistuu ja maalin tuleminen loppuu.

Odottelen Putousta alkavaksi, mutta sillä välin pieni hetki aikaa jollekin ihan muulle.

Monenlainen itse tehty on lähellä sydäntä ja usein aikaa kuluukin erilaisten ideoiden toteuttamiseen enemmän, kun haluaa olla mukana koko tekemisen kaikki vaiheet alusta loppuun.

Huomaan, että alan hiljalleen lämmetä sisustuksissa myös tapeteille (huom! maalauksen ystävä). Varmasti yksi syy tähän on blogisiskojen loihtimat kauniit tapettipainotteiset huoneet Blogitalossa, Turun Rakenna & Sisusta -messuilla.

Fototapetti omista kuvista

Tapetilla saa paljon aikaan. Se on kuitenkin vahva ja näkyvä osa sisustusta, jolloin valintaan pitää paneutua huolella, ettei ala kaduttaa. Isojen pintojen hallinta on aivan toista kuin pienten mallipalojen vertailu.

Innostusta lievittääkseni päätin kokeilla omista valokuvista fototapettia. Miten se sopisi seinälle, joka on nyt täysin valkoinen. Mikä kuva miellyttää, miltä muutos vaikuttaa ja ennen kaikkea, kuinka sopii fototapettiseinään taulut muutoksen jälkeen. No, toteutuu tai ei. On ainakin hauska katsoa omista kuvista, miltä ne voisivat näyttää.

Ensimmäiset kuvat kotimaisemista

Koska omistan useamman mallinuken, löytyy niistä myös paljon kuvia. Kesällä mallinuket saavat usein kaulaansa ja päähänsä koristeseppeleitä kesäkukista, kuten kuvan nukella - hiidenvirnaa, apilaa, siankärsämöä yms. (Kaikkia kukkia ei aina tarvitse laittaa maljakkoon). Monet sidonnat tallentuu kuviksi ja tässä soviteltu tapetiksi. Mutta meneekö se jo liian pitkälle, että tapetissakin olisi mallinukke?

Erilaiset kukat tuovat mukanaan kauniita muotoja, linjoja ja herkullisia värejä. Viime vuoden puolella hankittu koeputkimaljakko asettelee kukat ilmavasti erilleen ja tämä onkin yksi niistä asetelmista. Ehkä tuolin kokoinen kukka on kuitenkin liikaa...

Kotimme "takapihalla" kasvaa kesän lopulla tuhansia auringonkukkia. Keltainen kukkameri suorastaan vyöryy luoksemme ja toinen toistaan kauniimpi kukka kääntää kasvonsa meitä kohti. Luonnon kauneus korostuu jokaisessa kukassa ja keltaisen ystävälle tämä on aikamoisen herkku aihe. Tämä ei välttämättä olisi huono.

Kuvia retkiltä ja matkoilta

Yhä edelleen on ilo kaivella esiin jouluajan kuvia ja muistella viikonloppureissua Mathildedalin kylässä ja Ruukkitehtailla. Matkalla oli niin kauniita maisemia, että siinä oli henki salpaantua. Tällaisia näkymiä on suosittu aikanaan fototapeteissa, mutta miten paljon enemmän se tapetti tuntuukaan omalta, kun muistaa seisseensä juuri tällä paikalla ja pyörineensä ympäri. Uudelleen ja uudelleen, sillä fototapettiruutu olisi voinut räpsähtää mistä kohtaa vain.

Rajumpaa, värikkäämpää ja viestiä normaalia enemmän sisältävää taidetta on näissä betoniaitoihin tallentuneissa kuvissa.

Tallinnassa lähdin satamasta kulkemaan rantaviivaa pitkin ja tämä herkku tuli vastaan. Se on ehkä seinätapetiksi liian raju, mutta sen verran sykähdyttävä ja vaikuttava, että siitä virisi heti loistava toinen idea, jossa graffiti on suuressa roolissa. Tämä idea jalostuu yhä To do -listalla, joten siitä myöhemmin.

Kööpenhaminan katukuvassa on monta kohtaa, joita voisi hyvillä mielin katsoa pidempään. Tämä kukkakaupan kaappi on yksi niistä. Aina on jotain uutta ja ihmeteltävää.

Esillepanoon on satsattu eri paikoissa kaupunkia ja sehän on hieno pointti tapetissakin. Asettelu. Niin täyteläinen vaikutelma, ettei tässä kyllä tauluille ole sijaa, mutta ehkä seinäamppeleita ja kukkia. Silloin kokonaisuuteen tuli loistavasti syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Aito ja kukkien tuoksuinen tunnelma.

Tanskasta on tämäkin puistokuva. Näitä kuvia katsellessa tuli tunne, että Ruma ankanpoikanen on kirjoitettu tästä paikasta!

Tanskalainen kirjailija-runoilija Hans Christian Andersen on tunnettu erityisesti saduistaan. Ruma ankanpoikanen on suomalaisillekin tuttu. Kesästä seuraavaan kevääseen ulottuva tarina kulkee maaseudulla vanhan herraskartanon ympäristössä. Kartanoon kuuluu puutarha, ankka- ja kanatarha. Paikkaa ympäröi muuri, jonka ulkopuolella kiemurtelee kanavat. Kun katselee näitä kuvia, voi olla varma, että täällä se ruma ankanpoikanen on kasvanut.

Tämä on satua, joka voisi hyvinkin olla kotona sillä elämässä ei ole koskaan liikaa satuja.

Hieman lisää matkailuhuumaa potevana kokeilin, miten istuu Mallorcan maisemat kotiin. Jostain kaukaa kantautuva valon taianomainen hehku olisi hieno kokea joka päivä. Siniselle taivaalle voisi sopia myös taulut.

Mallorcan maisemia edelleen.

Meren rannalla asuvana on vedellä suuri merkitys. Siihen on vaan niin tottunut, että meri on vieressä. Se on jännä fiilis, miten meri antaa aina omanlaisen vapauden tunteen. Se on kuin toinen tie, jossa on aina mahdollisuus uuteen lähtöön ja kotiinpaluuseen. Menen, tulen - palaan aina kotiin. Ehkä se sopisi myös seinälle?

Tässä oli muutamat kuvat omasta kuva-arkistosta.

Jotenkin tuntuu, että tapetit ovat läsnä entistä enemmän ja jokainen kuva sisältää oman tarinansa. Mielessä on muistijäljet, miltä tuntuivat ne hetket, jolloin kuvat otin. Mitä kaikkea onkaan jäänyt kuvanoton hetkiltä mieleen. Nämä ovat pohtimisen arvoisia asioita.

Olen jo askeleen lähempänä tapettien uusimisasiaa. Päässä syntyneet ideat ovat päätyneet demonstraation (isäni lempisana - kuinka usein sainkaan sen kuulla. Aina suunniteltiin ja havainnollistaminen oli osa toteutumisen sulavaa ketjua. Miehenikin osaa jo hymyillä tälle "Tarviiko tehdä demonstraatio?"-kysymykselle) tasolle. Mikä onkaan seuraava liike(!).

- Millaisia tapetteja sinulla on?

- Oletko koskaan käyttänyt fototapettia?
- Mikä näistä kuvista olisi mielestäsi paras / toteutuskelpoinen tapetiksi?

Olen suuri kirppareiden ja käytettyjen tavaroiden ystävä. Suosin mieluusti uuden ja vanhan kohtaamista. Kierrätystä.

Entisestä syksyihmisestä on kuoriutunut kevättä rakastava tyyppi. Kun valon määrä lisääntyy ja luonto herää hiljalleen on aika siirtyä sisältä ulkotiloihin. Raikas ja valoisa kevätilma saattelee kevätihmistä täyttä vauhtia eteenpäin. Tervetuloa luonnon omat ihmeet ja sisustamisen uudet tuulet.

Asennetta ja tunnelmaa

Olen usein miettinyt, kuinka paljon tässä maailmassa on valmista tavaraa. Kuinka paljon sitä pyörii vailla aktiivista käyttöä. Ostan mieluusti myös käytettyä, vaikka vain vähäksi aikaa. Saatan käyttää sitä oman ajan ja kun kaipaan vaihtelua, voin palauttaa tavaran myyjälle. Olen ikäänkuin maksanut vuokraa sen käytöstä ja se on vapaa matkaamaan uuteen kotiin. Tuote hinnoitellaan uudelleen ja se on valmis tuottamaan iloa seuraavalle omistajalleen.

Helmikuussa tunnen, että on aika tehdä suunnitelmia. Piirtää ja luonnostella paperille - ostaa erilaisia pieniä juttuja, joista koostuu suurempi kokonaisuus. Suurempien asioiden osalla on helppo tukeutua tuttuun kaavaan:

"Minä ideoin,

mies toteuttaa."

Eletyn elämän muistot, uudet muotivirtaukset ja tekemisen ilo kattavat sisustuksen perheelle joka kesä eri tavoin. Kaiken arkisen kiireen keskellä tutustun uuteen paikkaan, joka avaa oven upealle kierrätykselle. Tutustun ensimmäistä kertaa Raisiossa, lähellä Turun rajaa, kierrätysmyymälä Ekotilaan.

Heti astuessani tilaan huomaan, kuinka valoisa ja kutsuva myymälä eteeni aukeaa. Täällä toimitaan olemassa olevan ehdoilla. Hallista alkaa tarina, joka kuljettaa huoneesta toiseen ja tunnelmasta toiseen. Olen vaikuttunut. En muista koskaan ennen olleeni yhtä kauniisti ja hyvällä maulla sisustetussa kierrätysmyymälässä.

Hallista löytyy herkullinen "talvihuone", jonka seinällä on vanhasta suksesta ja haarukoista tehty naulakko. Naulakoissa roikkuu ihania vanhoja luistimia. Olen itse ostanut muutama vuosi sitten kuvan luistinten mukaiset miehen ja pojan luistimet. Ne pääsevät joka talvi pihalla roikkumaan näyttävälle paikalle.

Vanhat luistimet kutsuvat kentille. Tilan juju on muistojen herätys.

Kirjoituskone on kiehtova kapistus. Jotkut ovat niin upeita kuten kuvan kone, ettei sitä voisi laittaa kuin kodin paraatipaikalle. Joskus tämä viestin välittäjä on kuitenkin vähemmän arvokas ja silloin se voi päätyä kesäpihalle, sateen ja paisteen keskelle. Klikkaa katsomaan, kuinka aloitettu kirje jäi koko kesäksi koneeseen kiinni ulkona.

Kirjoituskone on todellinen muistojen kapistus. Kuinka usein tulikaan kirjoitettua sana kilapilu (kun piti tulla kilpailu) tai sisutus (kun piti saada aikaan sisustus). Ja mikä hauskinta; kilapilu- ja sisutus-ilmiö seuraavat kirjoituksessa yhä :)

Sisustuksen makupalat Ekotilan tapaan

Ekotilan kutsuvat pöydät on katettu myytävillä astioilla. Kattaukset ovat kauniita esillepanoja, jolloin ostajan on helppo tarttua tilaisuuteen ja ostaa koko satsi. Täältä on poimittavissa uutta ilmettä kotiin aivan pikkurahalla.

Omaan makuun iskee lasiset ruokalautaset (jotka löytyy jo kotoa) sekä vihreä lasi. Metsänvihreä tuo herkullisuutta ja arvoituksellisuutta kattauksiin, unohtamatta syvyyttä ja näyttävyyttä.

- Voitko vastustaa tätä kattausta?

Hallin keskiosissa on pieni rakennettu huonetila, jonka näkymä vierailuhetkellä oli tällainen (kuva alla). Erityisen tykästynyt olen edelleen tuohon taustalla näkyvään sängyn jousitukseen. Kotipihalla onkin parhaillaan pari isoa jousitusta odottamassa kunnon ruostumista, joka onnistuu luonnikkaasti jättämällä kehikot ulos säiden armoille.

Kaunista on tilan sointuva kokonaisuus ja tasapainoinen kokonaisvaikutelma. Aivan ihastuttavaa somistusta.

Vanhat matkalaukut ovat loistavia sisustuksessa, kuten nahkainen salkkukin. Ruskea nojatuoli on helmi ja se melkeinpä huutaa päästä mukaani.

Kodintekstiilit ovat Ekotilassa erityisen kauniisti tuotu esille. Hinta ei päätä huimaa ja tarjolla on selvästi kaunista pilkettä kotiin. Täällä tehdään ja tuunataan, jolloin monet asiat saavat aivan uuden sykkeen.

Yksinkertaisinkin laveri saa Ekotilassa kivan ilmeen kankaista. Ja hei. Huomaa nuo mustat Octimen astiat, joista postasin jokin aika sitten.

Taustan kaunis beige nojatuoli on kaikessa koristeellisuudessaan timantti. Tämä on juuri ihan nappi kaikille niille, jotka potevat "tuolirakkautta". Poden sitä tosin itsekin, mutta käytössä oleva tila luo omat rajansa. Kyllä siinä väkisinkin tuoliin nojailu loppuu, kun ei ole oikeaa paikkaa.

Mitä jäi omaan ostoskoriin?

Olin niin häkeltynyt esillepanoista, etten suoraan sanoen osannut keskittyä normaaliin ostoskäyttäytymiseeni. Pyörin, ihmettelin ja ihailin, mutta suurin syy taisi kuitenkin olla se, että saavuin paikalle hyvin lähellä sulkemisaikaa. Jotain kuitenkin nappasin mukaan.

Isolla ruusulla somistettu lasipallo 2 euroa!

Tästä lähti viriämään muistoja ja olin varma, että se sopii joko kesäsisustuksiin ulos tai sitten yllättäin vaan sisälle kotiin. Tässä pallossa on leikkisästi jotain taikaa ja ehkä siitä voi nähdä myös tulevaisuuteen?

Yllätyn aika ajoin itsekin, kuinka ruusu- ja kukkaystävä olenkaan. Sisustuksessa tyyliäni ei voi kuvata romanttiseksi eikä juuri pukeutumisessakaan, mutta jotenkin vahvat muodot, selkeät värit ja ripaus yliampuvuutta on aina kohdillaan.

"Löytö - Milla Magian

kristallipallo"

Lasipallo on leikkisästi ennustajan kristallipallo, josta kurkistan huomiseen.

Ekotilassa oli myynnissä myös koruja ja koruihmisenä on selvää, ettei omaa valintaa pidä kauaa arpoa. Yksi annos lisää tähtihetkiä sopii kenen tahansa elämään.

Olen luultavasti lähipiirini ainoa, jolla on siivouskaapillinen erilaisia koruja. Se ei kuitenkaan tarkoita kultaa ja timantteja vaan mieluummin DIY-toteutuksia, suuria ja näyttäviä koruja. Muistoja ja lahjoja. Jokaisella oma tarinansa.

Jos kiinnostuit - poikkea itse katsomaan Ekotilan tarjontaa Raisioon!

Kierrätysmyymälä sijaitsee osoitteessa:

Ihalantie 9, Raisio

Kun ajatuksissa on saada muutosta kotiin pienillä jutuilla, se on kuin palapelin koontia. Ensin on vaan löydettävä ne pienet palaset. Ja niitähän alkaa kuin varkain tupsahdella eteen.

Meidän koti on selkeästi sekoitus kaikenlaista. Paikka, jossa on vaikea sulkea ovea joltain tietyltä tyyliltä. Esineiden hankinta voi joskus olla haastavaa, sillä rajoja on kuitenkin vedettävä. Kaikkea ei voi ostaa tai tehdä, mutta tässä kodissa panostetaan tunnelmaan ja toimivuuteen. Se, että koti on aina meidän näköisemme (Usein olen leikkisästi todennut, että ihmisen oppii parhaiten tuntemaan, kun pääset hänen kotiinsa ja lähdet hänen kanssaan matkalle :D ). Se on suloinen sekametelisoppa - yhdistelmä uutta, vanhaa ja itse tehtyä.

Tämän palapelin juju lienee kotoilussa. Tarkoitus on hankkia mahdollisimman mukavia ja käytännöllisiä hyggeilyn palasia kohti kevättä.

Neljä pientä nostoa kodin päivitykseen

1. Muistitaulu käyttöön

Olen huomannut olevani muistilappujen kirjoittaja henkeen ja vereen. Niin kotona kuin töissäkin. Erilaisia tärkeitä asioita saattaa lukea, milloin minkäkin lehden tai almanakan kulmassa ja vielä lyhenneltyinä koodeina, joita saa välillä itsekin pähkiä - "Mitähän tuo sana tarkoittikaan".

Siellä sun täällä ja välillä hukassa on ollut joku pieni muistilappu. Kunnes löysin kotiin ja töihin täydellisen A4-kokoisen telineen, johon voi kiinnittää ne kuuluisat tehtävälistat ja pikkulappuset. Ihanaa helpostusta siihen, ettei tarvitse aina etsiä. Klipsin ansiosta paperit pysyvät hyvin paikoillaan. Tämä on mielestäni kaunis kaaoksen hallitsija.

Tällaisen voisi hyvin tehdä itsekin esim. vanhoista valokuvakehyksistä kiinnittämällä klipsin yläreunaan.

Uusi muistilappujen kiinnitysteline on tyhjänä kuin kaunis taulu.

2. Kodin tekstiilit vaihtoon

Ilmeen helpoin päivitysresepti on vaihtaa verhot, tyynyt, pyyhkeet, matot jne. Verhoja on jo päivitetty, vaikka mieluummin olisinkin niitä ilman. Näyteikkunassa eläminen ei kuitenkaan ole mieleen, joten verhot on oltava. Henkäyksen kevyt valkoinen päästää valon siivilöitymään läpi, mutta antaa näköestettä.

Muutoksen vaikutuksen huomaa heti, kun vaihtaa tyynyt tai ainakin niiden päälliset. Tietynlaista tyynyrakkautta(kin) potevana ihastun helposti uusiin kuoseihin, materiaaleihin ja sävyihin. On äärimmäisen vaikeaa olla ostamatta kauniita uutuuksia ja salakavalasti mieli tahtoo täyttää tyynyillä puolet sohvasta. Talon miesväki koittaa toppuutella, mutta onhan se kiva katsoa TV:tä, kun voi sukeltaa pehmeään tyynymereen. Eikä koirakaan pane pahakseen.

Tämä on edullinen ja usein pakollinenkin tapa muuttaa sisustuksen ilmettä. Koira innostuu välillä tekemään hillitöntä tyynymajaa tai makoilee niiden päällä, joten aina ei pelkkä pesu riitä. Kulumaakin syntyy. Ja syy on tietysti siinä, ettei koiraa ole kielletty tulemasta sohvalle. Hänellä on jopa oma "sohvasiiveke", jossa vedetään parhaat päikkärit pehmeän taljan päällä.

Tyynyissä ja matoissa selkeää kuviota ja maanläheisiä, "koiraystävällisiä" värisävyjä.

Pikkuvessaan pikkujuttuja.

3. Kukat ja kynttilät viimeistelevät

Kynttilät ja kukat ovat siivouksen ohella se piste i:n päälle. Tänä keväänä olen erityisen ihastunut käsiaiheisiin koriste-esineisiin ja kynttilänjalkoihin. Ne vaan ovat tavallaan kutsuvia. Olen alkanut kaivata sellaista isoa 1980-lukulaista pöytälamppua, jossa kaksi kättä kannatteli greipin kokoista valopalloa. (Eli; taas on jotain, mitä etsiä kirppareilta.)

Hempeän pastellinen vaaleanpunainen ruusukynttilä sopii loistavasti kevään tummiin iltoihin. Pastellivärit yhdistetään kai aina kevääseen.

Oikeanlainen kynttilänjalka ja kynttilä takaavat halutun tunnelman.

Kukat = päivän piristäjät vanhan perintökaapin edustalla. Tämä tumma puu on aina rakas.

Uusin ihana löytö on pää, johon voi helposti laittaa viherkasvin tai kimpullisen kukkia. Nämä kaikenlaiset kukkapäät ovat hyviä niin sisään kuin uloskin, mutta niitä ei usein vastaan tule. Enemmän toki ostaisin ja erityisesti ulos niitä säänkestäviä.

Tässä kodin uusimmassa tulokkaassa tulppaaninippu näyttää kyllä oikein passelilta. Pohdin tuota vaalean harmaata sävyä. Pitäisikö se vaihtaa? En tiedä, olkoon nyt ainakin hetken tuo harmaa. Kuvassa lamppu tekee siitä melkein beigen.

4. Piristävät esineet

Keittiössä olen jo pitkään kaivannut toimivaa paikkaa tiskirätille. Se ei ole kaunistus hanassa roikkumassa ja moni muukin vaihtoehto on mielessä poissuljettu. Bongasin Moderni ja skandinaavinen sisustus -facebook-ryhmästä Maarit H:n ratkaisevan kuvan "luurankotalon / talon rungon" käytöstä keittössä. Tässä oli ratkaisu meidän tiskirätille. Taloon mahtui toki paljon muutakin. Nyt on tiskipöydän välttämättömimmät asiat järjestyksessä. Joko sinä olet tehnyt oman taloasetelman?

Vanha pikkutalo kirjainkuppeineen sai siis seuraa uudesta talosta.

Keltainen pyörä mukitalon edessä on pizzaleikkuri Kööpenhaminan Tivolista.

Kevään vihreän kaipuuseen löytyi kuin tilauksesta peikonlehden lehteä muistuttavat keramiikkavadit. Kaunista väriä, muotoa ja ilmettä. Näihin olen niin tykästynyt, että voisin vaan tuijotella ja ihastella. Loistavat kasvit, jotka eivät koskaan kuihdu.

Pieni annos vihreää vihreällä tehostaa vaikutelmaa.

Kirpparilta löysin vihdoin Iittalan viinapossun. Tuon (hiljaisessa etsinnässä pidempään olleen) söpön lasipullon, jonka valmistus ajoittui 1980-1990 -lukujen taitteeseen (design Valto Kokko). Meillä pullo ei tule nestemäiseen käyttöön, vaan siitä tulee karkkipurkki.

Oli hauska huomata, miten kirppismyyjä peitti possussa olleen kaiverruksen hintalapulla. Ei hätää, halusin sen silti. Kaunis on kaiverruskin ja tiedän, että kaarevaan pintaan on vaikea kaivertaa.

Vuosia sitten ostin joulumyyjäisistä lasimunan, joka on toiminut kotona myös karkkipurkkikäytössä. Muistan, kuinka ahdistuneena jouluna paikalla ollut kaivertaja koki lasimunaan kaivertamisen. Ensimmäinen meni täysin pilalle. Niin meni toinenkin ja kolmannen kohdalla päädyttiin yhteistuumin jättämään kaiverrukset sikseen. Uuden lasiaarteen takapuolessa on sen sijaan kaarevalle pinnalle saatu onnistunut kaiverrusjälki.

Viinapossun takapuolessa kaiverruksena "PK 1988".

Näistä tulee kaunis pari karkkien säilytykseen - possu ja muna.

Lopuksi - tämän ohjeen koitan aina pitää mielessä:

Kiinnostava koti tarjoaa joka päivä elämyksiä asukkailleen.

Kodissa pitää viihtyä ja mikä sen mukavampaa,

kun pienetkin asiat ovat toimivia.

- Mitä mukavaa kevätuutta sinä olet löytänyt kotiin?

Kirpakkana pakkaspäivänä oli mukava koota poppoo, pakkautua autoon ja suunnata toiselle paikkakunnalle. Tällä kertaa matkasimme Harjavaltaan katsomaan "Rakas kutsusin meil 100 viarast - Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekoille" -näyttelyä. Näyttelyä, jossa oli upea kokoelma runoilijana/kirjailijana tunnetun Heli Laaksosen taidetta. Aiheet on poimittu ympärillämme vallitsevasta maailmanmenosta ja elämästä, jota värittää hauskasti sanamaijan oivaltavat ja elämänläheiset tarinat. Silmiä hivelevän kauniit teokset saavat ihastelemaan, kuinka paljon osaamista yhdessä ihmisessä onkaan.

Rakas kutsusin meil 100 viarast - Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekoille -näyttely Emil Cedercreutzin museossa, Harjavallassa 24.10.2017 - 28.2.2018.

Kun maalaaminen on lähellä sydäntä

Olen seurannut Heli Laaksosen uraa vuosia. Helin ensimmäinen, vuonna 2000 ilmestynyt, runoteos Pulu uis teki vaikutuksen. Seuraava valloittaja oli Helin ja virolaisen Jan Rahmanin kirja Maapuupäiv. Siitä ovat tykästykset jatkuneet kirja kirjalta.

Lounais-Suomen murteilla kirjoitetusta runoudestaan ja muusta kirjallisesta tuotannostaan tunnetun Helin ura on saanut uusia ulottuvuuksia mm. runokiertueista, Helil kyläs -TV-sarjasta ja kuvitustyöstä (muistatko Lähtisiks föli -kirjan?).

Maalaaminen on lähellä Helin sydäntä ja näyttely tarjoaa kiinnostavan otteen siitä, kuinka pensselin jälki jää eri tekniikoin monille materiaaleille - lautoihin, parkkikiekoille, linnunpönttöihin, vanhoihin oviin tai huonekalujen osiin. Kierrätys on vahvasti mukana materiaalivalinnoissa.

Näyttelytilaan mahtuu monta teosta, joista katseen vangitsee iloisen väriset talot ja niiden yllä roikkuva suuri "Hermoheikon tuulikello". Tuulikellossa ei kilise eikä kolise, sillä riippuvat osat ovat villalankapalloja. Menimme tutustumaan näyttelyyn viimeisenä päivänä ja silloin teoksien vierellä oli jo lukuisia sydäntarroja. Tarra kertoi, että teos on myyty. Niin oli tuulikellokin.

"Teos Muuttoliike
koostuu sadasta osasta"

Näyttelyn salin keskellä on teos Muuttoliike, jonka kuvaa ihmisen oikeutta valita asuinpaikkansa.

Hyvästi laihdutuskuurit - Ei murhetta painosta

Meitä kohtasi mitä parahin onni, kun saimme Helin esittelemään ja kertomaan teostensa taustaa. Tarinan matkassa eläydyimme tilanteisiin kuin ne olisivat olleet omakohtaisia kokemuksinamme. Voi niitä hulvattomia nauruja. Nauru pidentää ikää.

Näyttelyn avajaisiksi väki pääsi "punnitukseen", muttei mihin tahansa punnitukseen. Vaaka oli kuin vaaleanpunainen hattara tai valkoinen unelma, joka kertoo painon kauniita kuvina.
- Miltä tuntuu painaa kuin ruusunnuppu?
- Entä tiesitkö olevasi terälehti?

Näyttelyn viimeisenä päivänä vaaka sai uuden omistajan. Se tulee olemaan Taijan kotona.

Taulusta löytyy palanen taiteilijan mekosta.

Seinällä oli esillä Varman pääl -parkkikiekkosarja.

"Vegaani onkii" -teos on maalattu kodista irroitetulle ovelle.

- Tätä ei saa kukka ostaa tai sit meil ei ol ovee, huikkaa Heli.

Lupa istua - Istu vaa!

Runkosarja eli jos puut puhuis, olisko meil aikka kuunnel?

Heli kuvasi kookasta teosta meille innokkaille taiteen ystäville. Eläinhahmot ja luonto. Kuka teki ja mitä teki. Mutta kuka valehteli. Kun katsot teosta oikein tarkkaan, voit huomata leppäkertun.

- "Ja leppäkerttu valhetteli suut-silmät täytte!"

- Ko ei vaan kimalainen sais tätä ikinä kuulla.

Ihan vaan mainittakoot, että tässä teoksessa luontokin on tehnyt omaa taidettaan, sillä vasemmalla näkyvä puunrunko on sitä aitoa puuta itseään, eikä siihen ole pensseli suuria vetoja tehnyt, mutta pystytkö löytämään rungosta tuon kimalaisen?

"Meille muutti Pulu passis
ja kaksi taloa"

Ihana kokoelma nimeltä Murheenkryynit.

Murheenkryynit sarja mustalla taustalla. Työt on tehty tuhopoltetun talon jäljelle jääneistä rakenteista akryyliväreillä. Mukana salaperäinen luu, jonka alkuperä ei ole täysin selvillä.

Vas. Saak tulla, vaikkei kutsuttu?, ylhäällä keskellä Pulu passis, alapuolella Pois päiväjärjestyksest ja oikealla Horsmanaulakko.

- Arvoitus ei ole selvinnyt, mikä luu on teoksessa...

- Ihana Pulu passis on nyt meillä kotona. Pulu-teos oli vielä vapaa ja se sai minun sydämeni, sillä mieleen tulvahti meidän kotipihan ihanaiset metsäkyyhkyt.

- Tuli tunne kuin olisin ollut Muumimamman hillokellarissa. Onnellinen voi olla hän, jonka kotiin tämä purkkirivi päätyy.

Laatikon laudoista syntyneet kapeat maalaukset olivat kaikki puhuttelevia omalla tavallaan. Alimmaisen purkit säväytti heti; kehumissi, moittimissi, katumissi, töppäyksi, suvivirs, kertotaulu, erhetyksi ja iloi.

Osuva nimi teokselle: Pala kurkus (akryyliväreillä puulle). Oli erityisen jännä kuulla, että tämän taideteoksen halusi itselleen nuori murrosikäinen poika.

- Heli esittelee elävästi teosta Kasvukeskus.

Kun muutetaan kasvukeskuksiin saatetaan asua teoksen mukaan, tiiviisti. Tätä miettiessä on helppo ymmärtää, miksi maaseudulla on etunsa. Ihminen helposti rakastaa kotipaikkaansa.

- Tässä ihasteltiin tätä hulppeaa Muuttoliikettä. Ainutlaatuisen hienoja tarinoita teosten taustalla. Heli kertoo, Tea kuuntelee ja Taija kuvaa.

Muuttoliike sisältää 100 osaa, joista kaksi muutti meille.

Alimmainen talo sai kodin Tean luota.

Ihanan raikkaat sävyt elävöittivät puuhevosia. Oma suosikkini oli ehdottomasti Puuhevonen, jonka kyljissä komeili kesäkoivut.

On aika laittaa talot kärryyn ja purkaa näyttely.

Harjavallan näyttely on päättynyt, mutta on sanomattakin selvää, että näyttely on ollut suosittu ja lisää toivotaan. Upeat teokset ovat ihastuttaneet ja löytäneet uusia koteja. Toivotamme siis lisää luovuuden valloittavia hetkiä ja ehkä ensimmäinen näyttely saa jatkoa?

Me odotamme.

Olemme niin hyvissä fiiliksissä päivän jälkeen. Mielessä pyörii teosten nauruhermoja kutkuttavia nimiä, miten Heli keksiikin(!):

- Pyhä

- Murheenkryynit

- Kintukotomaa

- Meijä lentävät veljekset

- Runkosarja

- Miälen syövereis

- Uutismaalauksi

- Rakas mää kutsusin meil 100 viarast

- Vegaani onkii

- Saak tulla, vaikkei kutsuttu

- Cheekinkukko (joka sai ideansa artisti Cheekin lopetettamisuutisesta)

- Robin lähtee keikkatauolle

- En vaan saanut suutani auk

- Viimeinen aamiainen ja yhdeksän haikeaa hetkeä

- Kottaraisen mummola

Nämä nimet tarjoavat avaimia oviin, joista pääsee tutustumaan taiteilijan omaan maailmaan ja ajattelutapaan.

Museossa oli samanaikaisesti muitakin näyttelyitä:

Ehtisimme kurkata naapurihuoneessa olevat huiman korkeat sinisävyiset presidenttien kuvat. Design Simo Riikonen – Autotaidemaalarin uran viisi vuosikymmentä. Suomen presidenttien joukosta nappasin kuvan Kekkosesta.

Tutustuminen Emil Cedercreutzin museoon

*** Emil Cedercreutz - kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija (1879-1949)
*** Museo on Emilin elämäntyöhön perustuva ainutlaatuinen museo Harjavallassa

Helin näyttelyn ohella tutustuimme Emil Cedercreutzin museossa yhteen perusnäyttelyyn, taiteilijakoti Harjulaan.

Vuonna 1914 valmistunut taiteilijakoti on sisustettu Cedercreutzin kotimaasta ja ulkomailta hankitulla esineistöllä. Alla vielä muutama makupala taiteilijakodista.

Taiteilijakodissa on näyttävä Emilin suunnittelema työpöytä kulmassa. Lattiassa mm. muhkea jääkarhun talja. Muistan nähneeni jääkarhun taljan vuosia sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä ja se maksoi silloin 25 000 mk.

Huoneet ovat niin täynnä taidetta, ettei katse pysty helposti erottamaan kaikkea, mitä seinät sisälleen kätkevät. Runsautta on kaikkialla.

Taiteilijakodin vihreä katto on erikoinen kaikella tapaa. Pihamaalla avautuva veistospuisto on ehdottomasti nähtävä kesällä. Näin talvella lumi peittää alleen liikaa. Eikä edes läheinen Kokemäenjoki pääse näyttämään koko komeuttaan.

- Kiinnostuitko?

Emil Cedercreutzin museo - Museotie 1, Harjavalta

Heli Laaksosen näyttelyaika on päättynyt, mutta Heliä pääset näkemään ja kuulemaan muuallakin. Seuraa keikat-sivua.

Helmikuiselta Rakas, kutsusin meil 100 viarast - Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekolle -taidenäyttelystä, jäi matkaan ihana Pulu passis -teos. Se oli osa Murheenkryynit-sarjaa. Ja kuten aina, teos muuttaa muotoaan ja ilmettään kun se poimitaan pois ryhmästään. Nyt jäi pulu yksin, mutta ei haittaa. Päätin mukailla sille mahdollisimman sopivan tilan ympärille ja jäljittelin jopa taidenäyttelyn taustaväriä kotiin.

Pulu passis saa uudet kehykset

Emil Cedercreutzin museo tapahtumajuliste Heli taidenäyttelystä koostui Muuttoliike-teoksen osista ja julisteen päällä Pulu passis sellaisena kuin se kotiin tuli.

Kaipasin heti pululle omaa tilaa, sitä suoja-aluetta, joka erottaa teoksen omaksi vahvaksi itsekseen.

Koska aihe on maalattu palaneen talon savuttuneista ja hiiltyneistä laudoista halusin sille seuraksi jotain kierrätettyä. Löysin Ekotorilta parilla eurolla kehykset, jotka näin sieluni silmin sopivaksi tarkoitukseen.

Kehyksen vihreä väri ei sopinut mitenkään ajatukseen, joten maalasin kehyksen matta mustaksi. Poistin siitä vanhasta valokuvasta jääneen paspartuurin sekä lasin.

Tein taustalevyyn piikillä ja ruuvilla pienen läpiviennin. Maalasin kaiken mustalla yli. Kuivaan taustalevyyn kiinnitin pulun tiukasti, ettei se pääse heilumaan. Lopuksi asetin kehyksen paikalleen. Ja siinäpä se oma tila sitten oli. Omanlainen loppusilaus ennen esiinpanoa.

Kehys antaa mahdollisuuden pitää pulua joko pöydällä tai seinällä.

Pulu passis on nyt kehystetty.

Tässä vielä muistin virkistykseksi, miltä näytti taidenäyttelyn asetelma.

Ihana kokoelma nimeltä Murheenkryynit.

- Mahtavaa. Helin taide kotona lisääntyy!

Onnittelukortteja tarvitaan aika ajoin ja yht'äkkiä havahduin, etten ole aikoihin tehnyt mitään omatekoisia kortteja. Minulla on jo vuosia ollut tapana mieluummin tehdä itse kuin ostaa kortit valmiina. Ja kun tarve iskee, ammottaakin korttivarasto tyhjyyttään. Mutta nytpä tuli oiva hetki ottaa esiin sakset, liima, tussit, rautalanka ja pahvit.

"Ihan pihalla

- ihanaa"

Sain askartelutarvikkeita ja lehtiä

Voitin jokin aika sitten pussukan erilaisia askartelumateriaaleja Tuijan arkielämää -blogin järjestämästä kilpailusta. Pussukassa oli sopivasti blingiä, erilaisia nauhoja, pieniä esineitä ja kauniita helmen puolikkaita. Ne jäivät vain odottamaan sopivaa hetkeä, jolloin iskee kunnon askarteluvimma.

Naapurin kanssa luetaan kilpaa erilaisia sisustuslehtiä ja vaihdellaan niitä. Kuin tilauksesta sain häneltä viikonloppuna ison kassillisen luettuja lehtiä. Tässä olikin jo selvä vinkki ilmoilla - nyt on aika!

Kaikkea kasassa - oli aika ryhtyä askartelemaan. Aiemmin ostamani A6-kokoiset valkoiset pahvit odottivat nyt uutta ilmettä.

Tässä muutamia valmiita kortteja.

En ole koskaan ollut kunnollinen skräppääjä, mutta jotain sen suuntaista kai jäljittelen useinmiten. Otin muutaman luetun lehden ja lähdin etsimään sopivia kuvia, joihin istuisi hyvin metalliset kukat, perhonen, sakset, henkari, avaimet, rusetit, koristenauhat ja helmen puolikkaat.

Pöytä on katettu! Kaikki alkaa olla valmiina askarteluun.

Vanhoista sisustuslehdistä löytyi juuri sopivia kuvia, joista pääsin ideoissa eteenpäin. Ja löytyi sieltä suhteellisen kivoja sanojakin, sillä olin päättänyt, että kaikki pitää löytyä näistä lehdistä, jotka pöytään ladoin.

"Arjen ilo ja
inspiraatio"

Ihana naulakko ja miten hyvin nuo pienet avaimet sopikaan tähän kuvaan.

Arjen ilo ja inspiraatio, Juhlista parhaat...kyllä niitä sanojakin alkoi löytyä.

Tässä avaimet vähän lähempää.

Tähän narukuvaan tuli sakset kuin tilauksesta.

Pelargonit saivat seuraa värikkäistä helmistä.

Tässä kaikki oli vielä niin hakusessa...

"Häivähdys

mummolaa"

Nyt on jonkinmoinen läjä kortteja valmiina. Kyllä näistä aina johonkin joku sopii.

"Kotoilu
kannattaa aina"

- Oletko sinä kokeillut skräppäystä?

Sain jokin aika sitten Saaristopuutarha-blogilta Huhtikuun tärkeät kevään merkit -haasteen. Siirsin vastausta tarkoituksella pidemmälle, sillä haasteessa pitää listata viisi tärkeintä kevään merkkiä ja koin pystyväni vastaamaan vasta lähempänä huhtikuuta. Tunne listaukseen alkaa olla nyt helpompi ja mielessä pyörii helposti niitä asioita, jotka koskettavat sielua voimakkaimmin.

Käynnissä on maaliskuu, kevätkuukausi, joka kuitenkin tuntuu täydeltä talvelta. Aamulla maa loistaa valkoisena ja mittari näytti yli -13 astetta pakkasta. Se ei ole ihan toivottua kevättä, kun ottaa huomioon, että ollaan jo pitkällä maaliskuuta. Mutta eihän kylmyys voi enää kauaa kestää. Sydämessä on kevät!

Viisi tärkeintä kevään merkkiä

1. Risurakkaus roihahtaa

Kevään puuhiin kuuluu omenapuiden leikkaus. Syntyneestä jätteestä on tehty mm. herkkukasoja rusakoille, mutta myös risuperhosia. Tässä ne lentelee varaston seinälle - omenaperhoset. Perhosten siipiin on pyöritelty kultalankaa.

Jokainen meistä on oma persoonallinen yksilö, mutta porukassa näytämme samanlaisilta.

Kevään ehdoton rakkaus on risulintu. Risulintuja tehdään silloin, kun ilma on jo niin lämmennyt, ettei tarvita hanskoja. Tämä lintu syntyy parhaiten ilman käsineitä ja reiluin ottein. Maitotonkan päällä tämä askartelun helmi on kuin kotipesällään.

Risulinnut syntyvät yksinkertaisista asioista; Terrakottainen pallo on linnun sielu. Sielu rakentuu linnuksi risujen ja lautalangan avulla. Pian alkaa olla aika, jolloin parvi lintuja pörhältää taas pihaan. Nämä eivät ole muuttolintuja, vaan talvehtivat pihalla läpi vuoden. Säät kuluttavat hentoja koivunoksia, joten parvi pitää rakentaa uudelleen lähes joka kevät. Risurakkauteen kerran syttynyt ei voi siitä koskaan toipua.

2. Piha ja puutarha ovat jutuissa useimmin toistuvat sanat

Sanavarastoni alkaa noudattaa tiettyä kaavaa, joissa piha ja puutarha ovat lauseissa joka ainut päivä. Rakastan kevään merkkien seuraamista niin paljon, että hehkutan aina sitä, kuinka uudistavaa kuukautta eletään. Sitä ihanaa kasvun ihmettä voi aistia kaikkialla. Talvi on hellittänyt otteensa ja ilma lämpenee selvästi.

Piha ja puutarhamessut on tärkeä kevään merkki. Messut tarjoaa tilaisuuden muutamassa päivässä aistia värejä, tuoksuja, makuja ja ideoita koko kesäksi. Tämä on kevään avaaja, todellinen risteys, josta tietää; nyt on aika valita suunta.

Ihana kaapelikelasta tehty hevonen Turun Piha & Puutarha -messuilla.

Ostan kukkakimppuja ja -nippuja enemmän kuin minään muuna kuukautena.

Askartelen kevään ensimmäisistä kukista kaikenlaista. Tässä narsissit seinällä.

Selvää kevättä on ilmassa, kun pyörin joka kauppareissu katsellen siemenhyllyjä. Tämä vaan tuntuu niin tärkeältä. Löydän aina uutta, mutta usein valitsen ne vanhat hyvät vaihtoehdot. Päivänsini on yksi kauneimmista itse kasvattamistani kukista.

Joka kevät haen maljakkoon vaahteran oksia, sillä on varsin kaunista katseltavaa, kun ryppyinen vaahteranlehti levittää lehtensä auki, kuin lepakko siipensä. Tätä hetkeä en halua ohittaa yhtenäkään keväänä.

Varma ja tärkeä kevään merkki on maasta puskeva uusi vihreä. Tässä omaa mattoaan kutoo idänsinililja ja porukassa seistä pojottavat pikkuruiset liljat. Joka aamu pitää käydä pihalla tarkastamassa, mitä uutta mullasta on noussut pintaan.

3. Pihasta tulee olohuoneen jatke

Monta kuukautta on asuttu pääosin sisällä. Nyt on aika heittää ovi sepposen selälleen ja muuttaa ulos. Kevään odotettua merkkiä edustaa se aika, jolloin ulkona vietetään useampi tunti kuin sisällä. Keväällä on tärkeä rakentaa pihasta elämää tulviva keidas, jossa kaikkien on mukava olla.

Lasten leikeistä tuttuja autoja voi lainata myös muihin tehtäviin. Näillä on mitä ihaninta kuljettaa täysiä kuormia kevätkukkia. Ja kulkeehan ne kukkakorit mukavasti pyöränkin tarakalla.

Lumet on sulaneet, muovieläimet ryömivät talviuniltaan.

4. Joka päivä ulkona syömässä

Ravintolassa syöminen on mukavaa. Kevät avaa ovet omaan ulkoilmaravintolaan, jossa voi syödä ja juoda vaikka joka päivä.

Ulkona ruoka maistuu erilaiselta ja kaikki elämiset äänet tulevat kivana bonuksena. Keväällä joutuu vielä odottamaan omaa marjasatoa, mutta kaupasta ostetut lievittävät kesän janoa. Vaikka aina on sanottu, ettei ruualla saa leikkiä, niin kyllä se kevät pistää leikkimään. Kuinka herkullista onkaan se "silmänruoka"-lajike!

- Saisiko olla yksi kaulakoru aamiaiseksi?

Raikkaat juomat voi tarjolla ulkoterassilla suuremmallekin porukalle. Eikä juhlahumuakaan pidä mennä jonottamaan kauas.

5. Innostus ja inspiraatio saa aivan uudet mittasuhteet

Olen kuukausien ajan kerännyt inspiroivia lehtiä. Keväällä luen niitä suorastaan ahmien. Uusia ideoita, uusia tekniikoita...inspiraatio on heräilemässä yhteen jos toiseen suuntaan.

Keveitä matkatuliaisia. Lehdet ei paina paljon, mutta tarjoavat helposti mielenkiintoisia juttuja, joita luetaan yhden jos toisenkin kerran.

Varastot pursuilevat erilaisia kerättyjä ja säästettyjä materiaaleja. Matonkuteista voi pyöräyttää vaikka kesän viinipullolle kaulurin.

Vanhat kupit ja lautaset voi hyödyntää vaikka näin. Kevät ja kesä on kuitenkin yhtälailla kynttilöiden aikaa.

Ja keväällä iskee aina se suunnaton into rakentaa jotain pientä tai suurta. Ihanaa materiaalia edustaa mm. puiset viinilaatikot. Näistä syntyi pikkukaapit.

Tätä kirjoittaessani käyn kurkkaamassa lämpömittaria ja huomaan, että talvi koittaa edelleen pitää pintansa, mutta aurinko paistaa kirkkaasti.

Haastan mukaan pohtimaan näitä kevään tärkeitä juttuja seuraavat blogit:

- Tuijan arkielämää, korttien tekoa ja käsitöitä

- Kivisen Vilman piha

- Viherrin

HAASTEEN SÄÄNNÖT

1. Tee postaus ja kerro, mistä haasteen sait.

2. Kerro huhtikuusi 5 tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla voi olla kevät jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaan haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Kesäaika ja pääsiäinen lähestyvät lupaavasti. Oli aika aloittaa pääsiäisen askartelut. Tänä vuonna tuntuu, että pupu on ohittanut tipun, joten siitähän piti lähteä keksimään jokin "tämän vuoden juttu". Ja äkkiähän se idea syntyi ja siinä ohessa muutama kuvaustaustakin.

- Kuvaa tai piirrä pupun korvat.
- Tulosta ja leikkaa kuvaamasi korvat tai piirrä useita samoja.
Tee, mikä omalta tuntuu.

Pehmopelun korvat sopivat hyvin pääsiäismunapupulle. Munan maalauksessa selviää vähällä, kun kasvojen maalaus riittää.

Täällä me pötkötellään - pääsiäispöydän demo-versiot = keitetyt kanamunat!

Tähän pääsiäisrumban käynnistykseen sain vihdoin aikaiseksi tehdä muutaman kuvaustaustankin valmiiksi.

Ostin muutama päivä sitten pienen apupöydän ja sehän tuli tietysti isossa pahvilaatikossa. Aina pohdin näiden pahvien keskellä, eikö niitä voisi jotenkin hyödyntää, ettei tarvitsisi heti viedä pahvinkeräykseen(?). Tällä kertaa leikkasin laatikon pahvilevyiksi, jotka päällystin erilaisin teipein ja sain helposti muutaman kuvaustaustan, joista yhtä sovittelin näihin pupukuvauksiinkin.

Tällaiset kolme taustaa syntyi roskapahveista.

Tässä testissä muutama keitetty muna ja kasa leikattuja pupun korvia. Eikä tarvita kuin liimaa ja sillä korvat kiinni kuoren pintaan.

Paperiliimalla korvat tarttuivat hyvin munankuoren pintaan.

Tässä ihanan pehmeän Balmuir-huivin päällä pupumunat köllöttelevät valmiina kattaukseen.

Takana liitutauluteipillä tehty kuvaustausta.

Liimauskohta näyttää takaa tältä.

Nyt on aika todeta, että tämä idea kelpaa minulle ensi viikon pääsiäisen kattaukseen. Saapa nähdä, mitä muu perhe tykkää. Mitä arvelet, onko idea hitti vai huti?

Kevättä on odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta some on tulvinut viime päivinä kovinkin talvisia kuvia. Huhtikuussa on kuitenkin aika antautua kevään vietäväksi, sillä Turun messukeskuksen valtaa jälleen odotettu Piha & Puutarha- sekä Mökki & Meri -messutapahtuma.

Samalla lipulla kahdet messut!

ARVONTA: Haluatko päästä Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messuille?

Nyt on tilaisuus päästä hakemaan inspiraatiota kesään! Turun messukeskuksessa odottaa 6.-8. huhtikuuta satumaisen hurmaava tuoksumaailma, valloittava väriloisto, hienot maut - kesä.

Elämyksellisillä messuilla laitetaan tänä vuonna kuntoon parvekkeet, pihat ja terassit. Luvassa paljon vinkkejä ja hyviä ostoksia.

Samaan aikaan Piha & Puutarha -messujen kanssa on Mökki & Meri -kokonaisuus. Esille tulee mm. laiturit, saunat ja muut vapaa-ajan asumisen tuotteet ja palvelut.

Kiinnostuitko? Ota osaa arvontaan!

Järjestän nyt blogin sivuilla ensimmäistä kertaa arvonnan. Huhtikuussa teen yhteistyötä Turun messukeskuksen kanssa ja yhteistyön merkeissä sain arvottavaksi Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messulippuja. Kaikkiaan arvon kolme messulippupakettia (= lippupaketti sisältää kaksi messulippua).

Arvonnan säännöt

Tähän arvontaan voi osallistua kuka tahansa eli ei siis tarvitse olla blogini kirjautunut lukija - Ilolla kuitenkin otan sinut lukijakseni, Facebookissa tykkääjäksi ja Instassa (oliaika_blogi) seuraajaksi.

Kommentoi tätä postausta ja kerro, mitä odotat messuilta eniten.

Huom! Kommentissa tulee olla mukana sähköpostiosoite, jotta saan nopeasti yhteyden voittajiin ja liput ajoissa postiin.

Voit osallistua arvontaan joko täällä blogissa tai Facebookin puolella. Arvonta päättyy sunnuntaina 1.4.2018 klo 18. Liput lähetetään vain Suomeen.

Onnea arvontaan! Ilmassa tuoksuu jo perunanarsissi...

P.S Katso messutunnelmia vuodelta 2017 tästä

2016 poimintaa täällä ja 2015 vuoteen voit kurkata tästä.

Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messulippujen arvonta on suoritettu.

Voittajiksi tulivat Oli aika -Facebookin puolelta Inga Haaristo os. Wirén ja blogin www-sivujen puolelta Kristiina / Kauniimpaa kuin koskaan sekä Virpi / Villiviinin viemää. Otan voittajiin yhteyttä henkilökohtaisesti.

Sydämelliset onnittelut voittajille!

Tervetuloa hakemaan inspiraatiota kesään - Messut 6.-8.4. Turun Messukeskuksessa!

___________

- Messuilla mukana myös bloggaajia: Neljä bloggaajaa on valittu Turun Messukeskuksen Piha & Puutarhamessuille esittelemään Kekkilän, Kauppapuutarhaliiton ja Flörin tuotteilla, mitä kaikkea inspiroivaa syntyykään trendikkäisiin viljelylaatikoihin!

Tämä on niin jännittävää ja mielenkiintoista. Sydän pakahtuu hienosta tilaisuudesta ja kevään huikeasta avauksesta

Mukana ovat blogit:

http://oliaika.blogspot.fi/

http://villapuomi.blogspot.fi/

http://www.sohvilablogi.com

https://tomaattiritu.blogspot.fi/

Kokosin alle kuvia viime vuosien messuilta. Katso, ihastu ja tule aistimaan tämän vuoden ihanuuksia paikan päälle!

P.S Katso messutunnelmia vuodelta 2017 tästä

2016 poimintaa täällä ja 2015 vuoteen voit kurkata tästä.

Terveiset kotipihan puuhista!

Pääsiäisenä olen ehtinyt iloita lumen sulamisesta, paistatellut päivää, uudistanut autotallin ilmettä, askarrellut puiden leikkaamisesta jääneestä oksakasasta kasvitukia ja ensimmäinen risulintukin on syntynyt. Huomaan, kuinka auringonpaiste antaa valtavasti tarmoa puuhailuun ja intoa suunnitella kaikenlaista. Tänään onkin sitten pyrytellyt jo lunta...

Piha & Puutarha ja Mökki & Meri -messut alkavat
- mukana bloggaajia

Tällä viikolla, 6.-8. huhtikuuta, Turussa järjestetään Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messut. Erityisen ilahtunut olen siitä, että minulle avautui tilaisuus päästä mukaan messutunnelmiin rakentamaan pientä miniterassia / -parveketta.

Alkaa olla aika keräillä tarvittavia tavaroita kasaan. Messurakennus alkaa pian.

Turun Messukeskus valitsi tehtävään neljä bloggaajaa - Titta / Oli aika -blogi, Hanna / Villa Puomi -blogi, Anna-Sofia / Sohvila-blogi ja Ritva / Tomaattihurahdus-blogi.

Lähtöajatuksena on, että saamme käyttöömme A-hallista 2 x 1 metrin kokoisen alueen, jonne suunnitellaan parveke- / terassi-istutuksia ja kivaa yleisilmettä Kekkilän upeilla uutuustuotteilla. Terassitilassamme on lattia ja takaseinä, sivut ovat avoimia.

Miniterassit / -parvekkeet valmistuvat Messukeskuksen pajalla.

Jos olet kiinnostunut uutuuksista ja kaipaat vaihtelua omalle terassille tai parvekkeelle kannattaa kurkata tuotteita verkkokaupasta jo nyt - Kekkilän uutuudet ovat esillä www-sivuilla.

Nämä tyylikkäät viherkalusteet käyvät niin ulos kuin sisälle ja sopivat hyvin suomalaiseen makuun. Ja mikä parasta viherlaatikko, viherhylly ja viherporras sopivat loistavasti pieneenkin tilaan. Erilaiset vihertuet mahdollistavat kasvien kurkottelun korkeuksiin. Lamppu on hienostuneen siro, jonka vankka betonijalka pitää tarvittaessa jykevästi paikoillaan.

Kekkilän uutuustuotteisiin ei voi olla rakastumatta. (Tuotekuvat: Kekkilä)

Yhteistyökumppanimme messuilla

Yhteistyökumppaneina meillä on siis Kekkilä, Flör-kukka & puutarha ja Kauppapuutarhaliiton Varsinais-Suomen piiri. Kekkilästä tulee tuotteita uudesta kasvatusmallistosta, Flöristä kukkia, Kauppapuutarhaliitolta vihanneksia ja kukkia.

Flörin sitruksiin lumoutuu hetkessä. Ajatuskin lämmittää tämän päivän lumisateen jälkeen.

Sitruunan kukkien tuoksu on hienostunutta. Luonnon oma parfyymi.

Kauppapuutarhaliiton herkullisen tuoreet vihreät.

Matkalla kohti keväisiä puutarhaunelmia

Tämä on hieno tilaisuus, josta olen salaa unelmoinut, mutten uskonut sen muuttuvan todeksi. Sitä se nyt kuitenkin on. Ihanaa!

Puuväreillä on syntynyt luonnoksia.

Päässä sinkoilee monia ajatuksia ja välillä huomaan niitä olevan aivan liikaa. Pitää vaan poimia ne, jotka rimmaavat nyt parhaiten yhteen ja luoda niistä ehyt kokonaisuus. Oman katseeni on vanginnut Kekkilän ihanat viherlaatikot. Näitä sisä- ja ulkokäyttöisiä laatikoita voidaan käyttää myös tavaran säilyttämiseen.

Olen valinnut näkökulman, joka olisi lapselle mieluinen. Käytännössä se tarkoittaa maistuvia ja tuoksuvia kasveja, joita rytmittää iloiset värit, muistot ja tee se itse -puuhat. Ujutan mukaan jotain matkoilta tuotua ja hyppysellisen yllätyksellisyyttä. Terassillani hehkuvat sitrukset ja yrtit. Ehkä kurkistellaan jo kohti äitienpäivää.

Äitienpäivä lähestyy...

Uskon, että messuosastolla pääsee esiin blogini ajatusmaailma "tuunataan, sisustellaan, askarrellaan, kasvatetaan, valokuvataan ja herätellään luomisvirettä".

Rakastun helposti väreihin, muotokieleen ja erilaisiin materiaaleihin. Etsin mieluusti ideoita meiltä ja maailmalta. Uteliaisuus herää aina uutuuksiin, mutta kunnioitan suuresti myös vanhaa. Palkitsevaa on keksiä tavaroille jokin muu käyttö kuin se, johon ne on luotu.

Me bloggaajat toivotamme Teidät kaikki tervetulleiksi osastollemme A11 - Toivottavasti saatte kivoja vinkkejä omiin koteihinne. Nähdään messuilla!

Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messut Turun Messukeskuksessa 6.-8.4.2018

Vih-doin-kin jääkakkujen aika!

Kohti kasvun ihmettä

Terveisiä 1980-luvulta; Muistatko Octimen?

Miten sain pallot haltuun?

Näin syntyy jääruusuja omenapuuhun

Kynttilänjalka ostaen tai itse tehden

Erilaista sisustusta ja tunnelmaa aistimassa

Kevään sisustuksen kiinnostavimmat trendipoiminnat

Mallinukke saa uuden värin ja toimii lampunjalkana

Tapetti omista kuvista?

Esillepanolla on suuri merkitys

Miten muistilaput ja tiskirätti löysivät paikkansa

Rakas, kutsusin meil 100 viarast!

Heli Laaksosen pulu sai kehykset

Kilpailun voitto + vanhat lehdet = DIY-kortit

Mikä huhtikuussa koskettaa sielua voimakkaimmin?

Miten syntyy korvallinen kananmuna?

ARVONTA: Haluatko päästä Piha & Puutarha -messuille?

Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messulippujen voittajat ovat selvillä!

OLI AIKA mukana Piha & Puutarha -messuilla