Oli aika

Tänään on Turun Messukeskuksessa viimeinen Piha & Puutarha -messujen rakennuspäivä, sillä 6.-8. huhtikuuta aukeaa messuportit Piha & Puutarha / Mökki & Meri -tapahtumalle. Meidän bloggaajien puuhailu on ollut niin ihanaa, että voisin ehkä siirtää tänne sänkynikin. Niin huikea tunnelma on ollut ympärillä kaiken aikaa. Kukkia ja erilaista tavaraa tulee sisään autolasteittain, ihmiset ahkeroivat ja tulosta syntyy. Enää muutama tunti ja messut aukeavat suurelle yleisölle.

Turun Messukeskus valitsi tehtävään neljä bloggaajaa - Titta / Oli aika -blogi, Hanna / Villa Puomi -blogi, Anna-Sofia / Sohvila-blogi ja Ritva / Tomaattihurahdus-blogi.

Saimme käyttöömme A-hallista 2 x 1 metrin kokoisen alueen, jonne suunniteltiin parveke- / terassialue. Viherkalusteina meillä oli käytössä Kekkilän upeita uutuustuotteita.

Messuosastomme rakentuu

Kurkkaa jo nyt, miten rakensimme teille neljä hyvin erilaista tilaa. Jokaisella bloggaajalla on oma suunnitelma ja samasta tilasta irtoaa erilaiset näkemykset.

Laitan tähän ylimmäksi kuvan valmiista lopputuloksesta. Tässä on jotain suurta ja jotain pientä sulassa sovussa. Musta ja vihreä ovat kaudet värit pukeutumista myöden.

Miniterassit / -parvekkeet rakennettiin Messukeskuksen verstaalla ja tässä on nyt lähtöasetelma. Tästä se kaikki alkoi.

Ensitöiksi koottiin Kekkilän viherlaatikot. Saatiin samalla bloggaajien miesväkeä mielipuuhiinsa.

Seinän keskipiste on löytynyt ja siihen asettuu hollantilaisten puukenkien teos. Upeat sitrukset puolestaan tuovat sopivaa tehovärien vaikutelmaa Kekkilän viherlaatikkoon.

Oikeat työkalut ja tarvikkeet ovat tekemisen A ja O.

Vilinää ja vilskettä. Pussia ja laatikkoa. Koko poppoo työn touhussa.

Kauppapuutarhaliiton Varsinais-Suomen piiriltä tuli puukenkiin sujahtaneet söpöt helmililjat sekä alakuvan soittimesta ulos törähtelevät tetenarsissit.

Blogin ajatusmaailma tulee esiin juuri tässä - esineille voi aina keksiä muutakin käyttöä kuin sen, joka niille on tarkoitettu. Soitin sopii hyvin kukkien esillepanoon ja näin maalattuna se on suorastaan sävy sävyyn kokonaisuuden kanssa.

Vasemmalla näkyy vanha musta kauppakori. Se ei enää palvellut tarkoituksessa, johon kori oli hankittu, joten oli aika keksiä sille muuta käyttöä.

Vuorasin korin mustalla jätesäkillä ja harsin sen kiinni (vahvistin rautalangoilla) korin yläreunaan. Näin kori kestää hyvin yrttien ruukkuna. Ja mikä parasta, sitä on helppo siirrellä kantokahvojen ansiosta aina sopivaan paikkaan.

Mummolan räsymatot saavat mattaisimmankin mustan hehkumaan ja tehostumaan. Räsyrakkaus on aina sopivasti kytevä tunne sydämessä!

Viikonloppu tähtenä!

Seinällä on annettu joulukoristeille jatkoaikaa. Alun perin kultaisina ostetut kynttilänjalkatähdet saivat pintaansa mattamustan maalin ja niistä tulikin sopivasti ympärivuotiset koriste-esineet. Puiset maatuskat ja keltaiset tetenarsissit toimivat taas värittäjinä.

Äitienpäivän lähestyessä askartelimme pieniä kukkapurkkeja lapsen kanssa. Alusina tuoksukynttilöistä jääneet kynttiläpurkkien kannet.

Äiti. Mummi. Mamma. Jokaiselle omansa.

Muutaman tunnin jälkeen on valmiina miniparveke. Kuten jo edellisessä postauksessani vinkkasin, valitsin näkökulman, joka olisi lapselle mieluinen. Se tarkoitti maistuvia ja tuoksuvia kasveja, joita rytmittää iloiset värit, muistot ja tee se itse -puuhat. Ujutin mukaan jotain matkoilta tuotua ja hyppysellisen yllätyksellisyyttä. Terassillani hehkuvat sekä sitrukset etä yrtit ja kurkistellaan jo kohti äitienpäivää. Uskon, että parvekkeella pääsee esiin blogini ajatusmaailma "tuunataan, sisustellaan, askarrellaan, kasvatetaan, valokuvataan ja herätellään luomisvirettä".

Ylä- ja alakuvassa edustettuna Anna-Sofia / Sohvila-blogi.

Anna-Sofian stailauksessa on kalusteina Kekkilän viherporras ja viherhylly. Aina yhtä rakkaat terrakottaruukut ja yrtteineen. Tästä saakin näppärästi napsittua yrttejä ruuanlaittoon. Kätevä kotona siis. Huikean muhkeat hortensiat.

Alakuvassa esillä Ritva / Tomaattihurahdus-blogi. Seinällä kiinnostavat julisteet lajikkeista, joita Ritva on itse viljellyt. En olisi uskonut, kuinka paljon erilaisia onkaan ja kuinka monet kasvavat Suomessa ihan taivasalla. Tomaattihuoneen laidalla yksi lajike kurkottelee jo yli seinänkin. Tällä on niin mittaa kuin näköä. Arvatkaa vaan, kuinka aromikas tuoksu leijui ilmassa, kun tomaatin lehtiä koski.

Ritva tietää tomaateista paljon, joten jos olet aiheesta kiinnostunut, poikkea jututtamaan Ritvaa. Meillä alkoi jo kiinnostava jutustelu Alaskassa viljeltävistä lajikkeista. Alaska kiinnosti jo siitäkin syystä, että mieheni on ollut siellä töissä, eikä Alaskasta niin kovin usein tule ihmisten kanssa juttua.

Lumouduin täysin Ritvan tomaattijulisteista. Ne ovat aidot taulut, joilla on oma kasvutarinansa.

Yläkuvassa ollaan Hanna / Villa Puomi -blogin tyylikkäästi stailatussa kesätilassa. Hannalla on hyvä maku löytää aina yhteen sopivat esineet ja taikoa ajankohtainen kokonaisuus.

Tässäkin kuvassa on paljon sellaista, jonka ottaisin omaan kotiin. Tulee kieltämättä hinku alkaa istutella näitä tomaattejakin, sillä näyttävä on etualan korissa komeileva yksilö.

Huomaa myös ihana linnunpönttö. Modernia luukkia siivekkäille.

Omalle tontille värkkäsin aamukahvilla erilaisia nimilappuja.

Kuvan vasemmassa ylälaidassa Tarjan Taidetuvan pupu leikkisästi "kuivumassa". Kekkilän vihertuki pyykkinaruna, sillä viherlaatikkoon istutettu paprika ei vielä ole kasvanut korkeaksi. Etualalla risupuu ja risulintu. Puu on tehty niputtamalla kirsikkapuun leikatuista oksista ja lintu syntyi koivunoksista.

Kuvan keskellä vanhat saappaat, jotka toimivat hyvin ruukkuina mansikkakaktuksille.

Etualalla vanhasta pikkupyörästä tuunattu pöytä. Ohjaustangon tilalle on laitettu peltinen tarjotin.

Pyörän alla pikkuruisia helmililjakahvikuppeja. Niin söpöjä.

Kasvimaalla puput ovat piiloutuneet yrttien sekaan.

Tällä parvekkeella asuu äiti, isä ja lapsi. Jokaisella on oma puuhansa parvekkeella elelemisessä. Koira voi tassutella räsymatolle ja vetää päikkärit. Kaikki on valmista.

Ritva laittaa paikoilleen viimeiset nimilaput.

Alakuvassa Hannan pienet työkalut ovat valmiina. Tule jo kevät!

Yhteistyökumppanimme messuilla

Yhteistyökumppaneina meillä on siis Kekkilä, Flör-kukka & puutarha ja Kauppapuutarhaliiton Varsinais-Suomen piiri. Kekkilästä tulee tuotteita uudesta kasvatusmallistosta, Flöristä kukkia, Kauppapuutarhaliitolta vihanneksia ja kukkia.

Kekkilän uutuudet ovat esillä www-sivuilla.

- Tämä on ollut kesälomani kaksi päivää unohtumaton kokemus. Kiitos siitä Turun Messukeskukselle! Messujen merkeissä jatketaan!

Me bloggaajat toivotamme Teidät kaikki tervetulleiksi osastollemme A11 - Toivottavasti saatte kivoja vinkkejä omiin koteihinne. Nähdään messuilla!

Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messut Turun Messukeskuksessa 6.-8.4.2018

Viime viikonloppuna, 6.-8. huhtikuuta, Turussa järjestettiin Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messut. Oli suuri kunnia päästä mukaan rakentamaan pientä miniterassia / -parveketta messuille.

Nyt onkin aika lausua sydämelliset kiitokset Turun Messukeskukselle ja Tiinalle!
Takana on elämäni kukkaisimmat viisi päivää. Nämä kokemukset jäävät sydämeen ja niistä syntyy arvokkaat muistot, jotka säilyvät läpi vuosien.

Kiitos blogisiskot Hanna / Villa Puomi -blogi, Anna-Sofia / Sohvila-blogi ja Ritva / Tomaattihurahdus-blogi. Meillä oli vallan mainiot päivät kevään lumoissa.

Kiitos Kekkilä!
Uudet viherkalusteet nauttivat suurta suosiota niin meissä bloggaajissa kuin yleisössä.

Kiitos Kauppapuutarhaliitto!
Ihanan maistuvat ja tuoksuvat kasvit antoivat tuntuvan lupauksen keväästä.

Kiitos Flör!
Sitrukset ovat niin parhaita. Ja voi tuota luonnon omaa parfyymiä (=sitruspuun kukkien tuoksu).

Kiitos messuvieraat!
Oli mukava kuulla, mikä oli osastollani eniten teidän mieleenne.

Muutaman kuvan verran paluu messutunnelmiin

Kun sain kuulla tulleeni valituksi messurakenteluun aloin välittömästi luonnostella, miltä oma osasto ja sen yksityiskohdat voisivat näyttää. Alla muutamia kuvia alkusuunnitelmista ja siitä, miten idea lopulta toteutui.

Mustaan kehykseen sovitin kolme paria hollantilaisia puukenkiä. Ensin piti tehdä "Robinit" ja laittaa eri kengät pareiksi, mutta ei sittenkään.

Kekkilän viherlaatikkoon tuli "kasvimaa", jossa puput pitivät majaa. Suurin huomio annettiin paprikalle ja etualalle matalat yrtit.

Kekkilän toiseen viherlaatikkoon oli suunnitelmissa istuttaa kaksi sitruspuuta ja peittää pinta meriheinällä. Näin heinälle jäi sopivasti tilaa asettella isoja muovieläimiä.

Pieni kooste ottamistani kuvista messujen A-hallissa

Aina iloa silmälle on ryhmä erilaisia maljakoita suurena ryhmänä. Tämä on oiva tapa esim. hyödyntää kodin eripariset lasit ja pullot.

Enkeli vei huomion varmaan siksi, että omalla kotipihalla enkeleitä on ympäri vuoden missä tahansa. Enkeleitä on kätketty omenapuun oksille, joku roikkuu varaston katosta, yksi makoilee matalien havujen alla...mutta muutama on rakennettu talon seinien sisään. Isäni oli sitä mieltä, että talossa pitää olla suojelusenkeli ja niitähän on.

Kirjat ovat aina suosikkejani. Kotona niistä on tehty mm. kukkaruukku.

Saappaat sopii puutarhaan vaikka vain somisteiksi. Mutta onhan niille monta muutakin käyttöä, kuten vaikka tämä.

Pikkupöydät ovat todella ihania. Tässä erityisen kiehtovat jalat.

Tietty vähäeleisyys on moni-ilmeistä.

Amppelit jaksaa jatkaa suosikkilistallani yhä edelleen.Tällä tekniikalla voisi tehdä pulloista ryhmän.

Syksyllä olen hyödyntänyt omenasatoa tekemällä erilaisia asetelmia ja koristeita pihaan. Tässä taas lisäideaa.

Tämä volkkari saa sympatiat puolelleen. Olin itsekin kysymässä tuollaista runkoa pihallemme kukkia varten. Mutta - kukahan onnistui toppuuttamaan?

Mehitähdet, sammaleet yms. muodostavat yhdessä vaikka mitä. Tämä kilpikonna on hauskasti konnan näköinen.

- Pitäisiköhän laittaa jo sipulit lasiin?

A-hallin suurelta istutusalueelta löytyi istutettuna myös voikukkia. Bongasitko?

Kiva taulu täynnä kaikenlaista. Viime vuonna ripustelin kotipihan narulle laminoituja mustavalkokuvia.

Flörin osastolla oli paljon kauniisti istutettuja kasveja. Kotiin lähti heiltä todellinen koru, japaninvaahtera.

Hauskaista pyykkitelineen uusiokäyttöä.

Viroksi lepatriinu.

Leppäkerttu. Ihan suosikkini.

Puuhapisteeni täyttyy muistoista. Hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa kohti aurinkoista kevättä, sillä juuri nyt ulkona sataa ja sade huuhtoo pois viimeisetkin lumikasat!

Olen taas tänä keväänä saanut huomata, kuinka minussa roihuaa kummallinen kipporakkaus. Periaatteessa koitan vahvasti pitää huolta tavaran kierrätyksestä, mutta huomaan samalla, kuinka säästän esimerkiksi erilaisia lasiastioita, joita tulee ruuan mukana tai muuten vaan siunaantuu varaston uumeniin. Yritän vahvasti kontrolloida kokoelmaa ja heittää aika ajoin jotain pois, mutta kuinka riemukasta onkaan mennä hakemaan jotain kippoa ja löytää varastosta juuri se, jota milloinkin tarvitsen. Siitä tänäänkin on kyse. Kun kippo ja kippo kohtaavat syntyy sopivasti keväinen asetelma pöytään juuri tämän päivän antimista.

Ekotori löytö sai seuraa

Huhtikuussa olen taas tehnyt ihania kippolöytöjä ja tässä niistä yksi.

Ekotorin pöydällä hinnattomana ollut keramiikkamalja sai kassalla kylkeensä 2 euroa hintalapun ja sillähän oli suorastaan pakko ostaa.

Keraaminen kippo oli niin erikoinen, etten muista ikinä ennen nähneeni tuollaista littuskaista esinettä. Mietin hetken, mihin käyttöön se sopisi, kunnes nopeasti syntyi käyttöidea ja tiesin, ettei lasiastioiden varasto petä - taaskaan.

Alla ensimmäisessä kuvassa lopputulos, millainen löydöstä tuli. Ja vielä alempana, miten se toteutui.

Valmis asetelma näyttää sopivan tehokkaalta.

Kukka-asetelma syntyy keramiikkakulhoon

Oletko katsonut omia tavarakätköjäsi, ehkä sielläkin lymyää jokin esine, joka ei ole ollut aikoihin käytössä tai muutenkaan suosikkilistasi kärjessä. Ehkä vanhassa voi kuitenkin olla kätkettynä kauneus, joka pitää vain huomata uudelleen. Jollet ole vielä ehtinyt heittää pois tai kärrätä kirppiskuormaan kaikkia tällaisia esineitä, kaiva ne esiin. Pyöritä kädessäsi ja katso aivan uusin silmin.

Minun pieni kauneusihmeeni on ruskeahko, noin 13 cm halkaisijaltaan oleva keramiikkainen esine, joka ei ehkä kaikkien silmissä herätä suurta ihailua, mutta minä bongasin tästä todellisen kauneuden.

Tulitikkuaski vierellä kuvaa, ettei esine ole kovinkaan korkea.

Pohjassa vaikuttaisi lukevan "Made in Holland"

Mikä parasta keramiikkaesineen koloon löytyi lasikuppivarastosta juuri oikean kokoinen osa. En nimittäin uskalla aina laittaa vettä sisään tuosta vaan. Kokemus on jättänyt jälkeensä monia pilattuja lipastoja ja hyllyjä.

Pieni lasikippo sai sisälleen sopivan palan oasis-sientä. Oasista on helppo leikata veitsellä ja sillä saa kukat pysymään halutussa asennossa helposti. Oasista pyrin pitämään aina varastossa.

Kun oasis-pala oli sopivasti paikalla laitoin vettä kupin täyteen.

Sieneen on helppo asetella kasvit ja ne pysyy hyvin paikoillaan.

Kasveiksi valitsin juuri lehteen päässyttä mustaviinimarjaa, rosmariinia, murattia ja keltaista krysanteemia.

Tästä tuli hetkessä aivan ihana asetelma. Ei tarvinnut suurempia kikkoja, eikä kalliita sijoituksia. Vanhoissa asioissa piilee kätketty kauneus, joka pitää tuoda esiin.

Mielenkiintoista olisi tietää, mistä tämä jännän mallinen astia alunperin on kotoisin ja onko tähän sarjaan kuuluvia esineitä muitakin. Tiedätkö sinä? Tunnistatko tämän tekijän? Onkohan valmistusmaa oikeasti Hollanti? Heräsi halu tietää.

Tässä odotellessani pääsyä pihatöihin ajattelin tehdä yhden nopean kokeilun. Joka lähti tästä;
- Nippu vanhoja sarjakuvalehtiä oli päätymässä kirpparikasaan. Otinkin ne talteen, sillä ajattelin tehdä kokeilunomaisesti demoversion, kuinka onnistuisi lehdistä kukkaruukku.

Kukkaruukusta ei tullut ihan täydellinen, mutta noin summamutikassa heitettynä testinä se oli ns. kehityskelpoinen. Alla kuva yrityksestä valmiina.

Näin syntyi ensimmäinen sarjakuvaruukku

- Yhden ruukun työstöön otin käyttöön kolme aukeamaa.
- Repäsin lehdestä keskiaukeamat irti ja päällystin ne molemmin puolin kontaktimuovilla.
- Kaksi arkkia ompelin lyhyeltä sivulta yhteen.

- Ruukun pohja syntyi yhdestä keskiaukeamasta.
- Ruokalautasen avulla piirtelin pyöreän muodon.

- Ompelukone laulamaan. Ensin kaksi arkkia lyhyeltä sivulta yhteen.
- Seuraavaksi, lautasen avulla leikatun, pyöreän palan ompelu kiinni ruukun pohjaksi.

- Jotenkin pinta ei miellyttänyt ja päätin rypistää koko syntyneen kukkaruukun tiukaksi ryppykasaksi.

- Availin ryppykasaa ja hain ruukulle muotoa mm. taitellen yläreunaa siistimmäksi.

- Sinne se sujahti viherkasvi.

Mitäs sanot, onko kehityskelpoinen idea?

Tämä eka ei ehkä ihan mennyt kuten Strömsössä, mutta eihän käytössä ollut kunnon kaavaakaan, eikä edes tarkkaa ajatusta, minkä kokoisen lopputuloksen olisin halunnut. Joku tässä kuitenkin tuntui toimivalta. Ehkä tästä tulisi näyttävä myös piirustuksia hyödyntämällä tai vaikka millä kauniilla lehdistä leikatuilla kuvilla. Kontaktimuovin käyttö tekee ruukusta vedenkin kestävän.

Oletko sinä kokeillut tällaista?

Tänään sunnuntaina ilma on ollut viileä ja vähän harmaakin, joten jo se antaa hyvän syyn jättää piha- ja puutarhahommat myöhemmäksi. Mutta vielä suuremman syyn antoi kirjanjulkaisutilaisuus Turun Flörissä!

Oloni ei ollut mitä parhain, mutta ajattelin selättää orastavan flunssan hyppäämällä pyörän selkään ja lähteä fillaroiden julkkaritilaisuuteen. Päätin mennä tuntemattomia oikopolkuja ja sehän tekikin sitten pikkujipon. Se luultu "oikotie" olikin perä perää erilaisia rintamamiestaloja ja pikkukatuja. No, mutta jonkinmoisen mutkan kautta päädyin lopulta Flöriin. Onneksi olin lähtenyt matkaan ajoissa, joten ensimmäinen julkkariveto oli vasta edessä, vai oliko?

Kun Musti muni mummon -kirjan Turun julkaisutilaisuus

Turun Kaurakadulla, Flörin myymälässä järjestettiin su 22.4.2018 Kun Musti muni mummon -kirjan julkaisutilaisuus. Samalla se oli varaslähtö Kirjan ja Ruusun päivään.

Olin varannut aikaa leppoisaan pyöräilyyn reilusti, mutta Heli oli aloittanut jutustelun paikalle saapuneen väen kanssa jo ennen ensimmäistä virallista pulinahetkeä. Jäin heti kuulostelemaan.

Kun Musti muni mummon -kirja (WSOY) on alkuperäiseltä nimeltään Karneval ja kartulisalat, sillä sen on kirjoittanut virolainen Andrus Kivirähk. Andrusin lyhyet ja hullunhauskat tarinat on suomentanut Heli Laaksonen. Ja siis todella suomentanut. Kirjassa ei varsinaisesti ole tätä Helin tuttua murretta. Kirja on suomeksi saanut myös aivan uuden nimen.

Tänään saimme pieniä maistiaisia kirjauutuudesta ja samalla hyviä poimintoja Helin omista kirjoista. Helin tarinointia kuuntelisi mieluusti pidempäänkin, sillä kun vauhtiin päästään alkaa monella kuulijalla selvästi putkahdella mieleen omia muistoja.

Heli antoi yleisölle kotitehtävän

Kukkakaupassa kun oltiin, Heli antoi yleisölle kotitehtävän muistella ensimmäistä kukkamuistoaan. Yleisöä tarkkaillessa huomasin helposti, kuinka joidenkin katse suuntasi kattoon ja jonnekin kaukaisuuteen. Selvästi yritettiin muistella, mikä se ensimmäinen kukkamuisto omalla kohdalla olikaan.

Itsekin koitin kovasti pinnistellä, mutta huomasin, kuinka vaikeaa on muistaa se ensimmäinen. Hämärä mielikuva on kuitenkin sen suuntainen, että ne liittyy kevään ensimmäisiin kukkiin ja voikukkakin siellä vilahtelee. Keräsin kimpun voikukkia, enkä voinut ymmärtää, miksi äiti ei ollut kovin innokas laittamaan niitä maljakkoon. Kauniita kukkia.

Voikukkiin liittyy myöhemmin sekin kiva muisto, että juuri voikukilla tein ja opin elämäni ensimmäiset seppeleet. Se tekniikan oivaltaminen oli kova juttu.

Kirjanjulkkari tarjosi hienoja hetkiä

Odotan niin innolla saavani tuon uutuuskirjan omalle yöpöydälle. Haluan lukea sen jokaisen tarinan ajatuksella ja jonain päivänä ostan tuon vironkielisenkin version. Tallinassa käydessäni oma suosikkikirjakauppa on Apollo. Sen valikoimista löytyy mm. Karneval ja kartulisalat.

Kirjassa kutkuttavan ihanaa oli tyyny-aihe.

- Oletko koskaan kuullut tyynystä, josta tuli matikkanero, kun eräs Oskari laittoi matematiikankirjan yöksi tyynyn alle?

Jos siis laitan kirjan tyynyn alle yöksi, niin tieto siirtyisi kirjasta päähän. Vai jääkö se tyynyyn. Siinä kokeilemisen arvoisen asia. Ehkä ensi yönä.

Flörin floristi Annina toivottaa yleisön ja Helin tervetulleeksi.

Uutuuskirja Kun Musti muni mummon on selvästi yleisön mieleen ja sitä ostetaan niin itselle kuin lahjaksikin. Kyllä kirjassa on vahvaa imua.

Kirjajulkkareissa on oheisohjelmaa ja Helin pulinatuokioiden välillä Flörin floristi Annina vinkkaa meille muutamia juttuja, jotta pääsemme seppeleenteossa eteenpäin.

Oma värivalintani on voimakkaan vastavärinen; punaista ja vihreää. Näillä syntyy vahva vaikutelma ja pienet ruusut ovat todella söpöjä hortensian lomassa. Seppeleeseen tulee tällä kertaa myös häntä, jossa roikkuu ruusunnuppuja.

Tämä oli yllättävän nopea ja helppo tehdä. Tässä onnistuu ilman suuria ponnistuksia.

Oma seppeleeni valmiina. Näen sen jo nyt kotona mallinuken päässä. Uskon sen sopivan täydellisesti.

Ja kirjapulinat jatkuvat. Kaikkiaan pulinatuokioita on kolme, joten yleisö vaihtuu, mutta jutuissa on pyritty säilyttämään sama kerronnallinen sisältö.

Kukkakuorma saapuu kotiin

Mahtavasta kirjajulkkarista jää kuin jääkin kotiinviemisiä. Puutarhan puolelta kukkia, mutta myös muutamia juttuja, jotka jäivät mieleen Turun Piha & Puutarha -messuilta.

Tältä se seppele nyt sitten näyttää kotona mallinukella. Ei hullumpi tähän odottavan aikaan. Pihalla kun ei kukat vielä kuki.

Turun Piha & Puutarha -messuilla ihastuin bloggaajien osastolla Villa Puomin Hannan koulintasettityökaluihin ja sain itselleni hyllystä viimeisen paketin. Juuri nyt samettikukat ja paprika kaipaavat koulintaa.

Erilaisia naruja tarvitaan aina ja tämä kerä oli niin suloinen, ettei voinut jättää ottamatta. Se voisi olla koriste ihan näin vain.

Apilat ovat nousseet suosikkikasveiksi ja niistä löytyi ostoskoriin kaksi kaunista ja erilaista. Vaikkei olisi yhtään neljälehtistä, ei haittaa. Nämä ovat kesän sulostuttajia niin sisällä kuin ulkona. Näitä on hauska seurata, kun illalla vetävät lehtensä suppuun ja taas aamulla aukeavat täyteen lehteen.

- Oletko sinä kokeillut apilaa?

Elämme aikaa, jolloin kuulee ihmisten päivittelevän kiirettä. Kaikkea pitää tehdä, kaikkialla pitää olla, ei ehdi sitä eikä tätä. Sellaisena hetkenä on syytä puhaltaa peli hetkeksi poikki ja osattava chillata oikein. Ikään katsomatta on vaan välillä syytä pysähtyä, rentoutua ja nauttia hetkestä. Mikäpä sopisikaan yllä kuvailtuun saumaan paremmin kuin hyvä kirja.

Kuka mahtaa kuoriutua tästä munasta?

Hetki sitten toivoin yöpöydälleni uutta lukemista ja sehän löytyi lupsakasta Kun Musti muni mummon -kirjasta. Blogiyhteistyön merkeissä sain WSOY:ltä upouuden kirjan luettavaksi. Tässä kirjassa on mukavia, lyhyitä tarinoita, joita kuka tahansa ehtii lukea - vaikka yhden kerrallaan.

Värikäs lukulahjakortti voi toimia myös kirjanmerkkinä!

Kun Musti muni mummon -kirjan tekijät

Huhtikuussa julkaistu Kun Musti muni mummon -kirja on virolaisen Andrus Kivirähkin alkuperäisteos (Karneval ja kartulisalat) jonka on suomentanut sanamaija Heli Laaksonen ja kirjan kuvituksesta vastaa Christer Nuutinen.

Kirja on järjestyksessään jo toinen Heli Laaksosen suomennos Kivirähkin tuotannosta (edellinen on parin vuoden takaa Koiranne alkaa kohta kukkia).

Andrus Kivirähk on monelle suomalaiselle luultavasti tuntematon nimi, mutta Virossa hyvinkin tunnettu ja suosittu. Omalla kohdallani rakkaus Kivirähkin tuotantoon syntyi ensimmäistä kertaa Leiutajateküla Lotten myötä. Samanniminen lastenleffa siivitti ensiaskeleita vironkielen opinnoissa ja yhä vielä katson mieluusti tätä elokuvaa. (Suom. Keksijäkylän Lotassa tarina keskittyy meren rannalla asustelevaan yhdyskuntaan, jonka jäsenet ovat koiria, kissoja, porsaita, karhuja ja jäniksiä, joilla on yhteinen harrastus keksiä mitä erikoisempia vekottimia).

Heli Laaksonen on mitä parhain tulkki kääntämään tarinaa juuri oikeanlaisena virosta suomen kielelle. Aikanaan Turun yliopiston viron kielen kurssilta roihahtanut rakkaus naapurimaan kieleen on viitoittanut vahvasti sanamaijan tietä. Opinnot Tarton yliopistossa ja elämä Virossa antoi uusia mahdollisuuksia ja ilman niitä polkuja ei ehkä koskaan olisi syntynyt näin herkullisia yhteistyön tuloksia, joista nyt saamme nauttia.

Heli ihastui aikanaan lounaismurteen ja viron kielen yhtäläisyyksiin. Ja onhan kielissä todellakin jotain samaa (joskin myös paljon riskisanoja).

- Koer istub aknal on yksi hyvä esimerkkilause, josta saa selkoa molemmat.

Kirjan suomennos ei kuitenkaan ole käännetty lounaismurteelle vaan suomeksi. Helin kielitaju ja sanankäyttö on ihailtavaa. Käännös huomioi oivallisesti suomalaislukijan.

Helin omat www-sivut tästä.

Christer Nuutinen toimi kirjan kuvittajana. Kirjan sivuilla värikkäät ja vitsikkään hauskat kuvat toimivat loistavasti tarinoiden herkullisimmilla hetkillä. Nuutisen kuvat saavat yksinkertaisesti valtavan hyvälle tuulelle. Kuvat kulkevatkin aivan täydellisesti käsi kädessä tekstin kanssa.

Hauska kevätuutuus Kun Musti muni mummon

Heli kävi kirjan tiimoilla kouluvierailulla Kiuruvedellä ja sai testata tarinoita alakoululaisiin - mm. kirjan nimitarina upposi tähän nuoreen diginatiiviporukkaan niin hyvin, että siitä syntyi välittömästi leikki välitunnille.

Heli Laaksonen;

- Ylä-Savo, Kiuruvesi, Luupuveden koulu. Oi noit naurusuissi oppilai koko kropallas riamuittemas kirjahetkest. Luin heil Kun Musti muni mummon -käsikirjoituksest herkkukohti, osa heist kiäritteli lattial, ko huumorikohtaus iski. Ain ko voitte: lukeka mukulil kirjoi - ilo tarttu lukijast kuulija.

Minä sain ensimmäisiä maistiaisia uutuuskirjasta Turun Flörissä järjestetyssä kirjajulkkaritapahtumassa. Mutta nyt kädessäni on kokonainen kirja, joten pääsen itse lukemaan ja testaamaan, mikä on oma suosikkitarina.

Kun selaan kirjassa esiintyvien lyhyiden tarinoiden nimiä, voin vaan todeta, että mielikuvitus ja hyväntuulinen vauhdikkuus on ollut läsnä kirjaa tehdessä. Alla tarinoiden nimet ja lyhyet omat kommentit jokaisesta. Ei kuitenkaan liian juonta paljastavat.

Musti alkaa näyttelijäksi
- Olen pienenä kuullut tarinan Punahilkasta ehkä useammin kuin mitään muuta satua. Tämä lienee Punahilkasta yllättävin kaikilta käänteiltään :D

Apinan häntä
- Opettaa, miten koulu voi muuttaa koko elämän. Eikä sitä aina todellakaan voi arvata, kuka koulun penkille haikailee.

Aaro pelastaa merihätään joutuneen
- Oi, tämä on mun lemppari. Olen aina rakastanut pullopostitarinoita <3

Reilu imuri
- Tarina kertoo, miten norsun kärsä on syntynyt. Enpä olisi keksinyt tuota...

Salaperäinen muukalainen
- "Ettekö tiedä, kuka minä olen?" -kysymys on kuultu useinkin, mutta eipä ennen tältä muukalaiselta.

Viisas tyyny
- Tämä on niin ihana tarina, että tähän haluan uskoa: Laita kirja tyynyn alle ja yön aikana kirjan tieto siirtyy nukkujan päähän.

Paksu pyyhekumi
- Hauska teoria siitä, miksi pyyhekumi lihoo.

Aada ja pallo
- Yllättävä tarina, miten jalkapallo hylkää kuuluisan jalkapallotähden.

Herkkusuu tietokone
- Oho. Minäkin olen tiputtanut joskus hilloa tietokoneelle. Enpä arvannut, mitä se voi tehdä.

Runo
- Runon kirjoitus voi olla yllättävän haastava tehtävä.

Pikkutäti ja sireenipensas
- Kirjan ainoa murrehahmo on tämän tarinan päähenkilö. Arvaatko jo, mitä murretta hän puhuu?

Nappi joka kadotti pojan
- "Apua, minä kadotin pojan!". Tarinan yllättävä alkulause. Voihan sitä kyllä aian näinkinpäin ajatella.

Grillimakkara ja piparkakut
- Maailmaa voi seurata uunin ikkunasta ja lopulta päätyy yllätysvieraaksi.

Joulupukki ja nukkumatti
- Tarina siitä, kuinka tehtävät vaihtuvat.

Tässä lienee melko monta poikansa kadottanutta nappia...

Kun Musti muni mummon -kirjaa suosittelen erityisesti ääneen lukuun. Tämä kirja toimii loistavasti iltasatuna, automatkoilla tai jospa kävisitkin lukemassa kirjaa omille isovanhemmillesi ääneen?! Ääneen lukeminen rentouttaa. Se on ihanaa yhteistä aikaa. Juuri sitä, joka on tärkeää meille kaikille.

Mukavia lukuhetkiä kaikenikäisille!

- Mikä on sinun suosikkitarinasi?

Blogiyhteistyö WSOY:n kanssa.

Heti aluksi - asetin huhtikuun alkupuolella tavoitteen, että saisin Oli aika -sivujen latausten määrän lukuun 200 000. Nyt huomaan kuin varkain on tuo lukema ylittynyt reilusti. Kiitos, että kylästelet sivuilla ja erityinen kiitos kaikille niille, jotka jättävät kommenttiakin.

Vapunpäivä. Se on sitten toukokuu alkanut ja mikä parhainta; pihalta on sulanut joka ainut lumikasa. Vapun vesisade huuhtelee jo osan kevätpölyistä pois. Kevät on todellakin puhkeamassa kukkaan ja lumen alta paljastuu yhtä sun toista. Vaikkei lämpötilat olekaan vielä erityisen lämpimiä, on silti hankittu jo keväisiä juttuja, siivottu, siivottu ja siivottu.

Luumu- ja kirsikkapuut on leikattu ja uusi luumupuu ostettu ja istutettukin. Tuttua pihastelua joka ainut vuosi. Vapaa-ajasta kuluu aina melkoinen tovi, jotta saadaan kaikki peruskuntoon talven jäljiltä.

Mikä on kevään trendiväri?

Huhtikuun alun Piha & Puutarha -messuilla Turussa pääsimme, neljä bloggaajaa, mukaan ihaniin messutunnelmiin. Sieltä jäi paljon kivoja ideoita muistoksi ja niistä monia toteutellaan jo tänä kesänä.

Joka vuosi suunnittelen uutta teemaväriä pihan kausikukille. Joskus se teemotus onnistuu ja joskus ei kuitenkaan pysytä värilinjauksessa. Tänä vuonna päätin pysyä.

Piha & Puutarha -messuilla olin kuuntelemaassa arboristi-puutarhuri Minna Toivasen esitelmää, jossa pääpaino oli kasvupareissa, mutta sivuttiin myös trendiväriä. Kauden trendiväri olisi kuulemma lila, joten aloin heti miettiä, miten olisi violetti, lila, purppura, fuksia...erilaista vihreää ja valkoista. En ole erityisen trendihakuinen tai muotivirtauksia seuraava, mieluummin utelias uutuuksille. Ja toisaalta, kun on perustykästyksiltään keltainen, niin sehän edustaa lilan kanssa hyvää vastavärien voimaa.

Ainakin lilassa on helpompaa pitäytyä, sillä lilan sävymaailman kukkia on paljon. Tänä vuonna luultavasti laventelikin on ostoslistani kärjessä. Toki laventeli on lumonnut aina. Laventeli on hyvä kasvupari chilille, sillä laventeli torjuu kirvat. Tomaattiakin tekisi taas kovasti mieli kokeilla ja sen kasvupariksi sopii kuulemma hyvin persilja, joten herkkuja molemmat. Kaikki kasvuparien opit onkin hyvä tietää, kun istutuksia suunnittelee.

Hauskasti trendivärinen löytö paljastuu lumen alta: Nerf-kudit saattoi mennä viime kesänä hukkaan, mutta nyt näitä leikkien jälkiä paljastuu sieltä täältä.

Kevään ensimmäiset orvokit

Kun säät ovat sallineet on käyty jo ensimmäisillä orvokkiostoksilla. Ja kuten tuossa edellä pähkäilin; trendiväriset orvokit ne mukaan lähti. Lilan sävymaailmassa on sopivasti pientä erilaisuutta ja sehän elävöittää istutuksia. Ihan parasta ilmeen antajaa on kuivattu meriheinä. Kun kesäkukat ovat vielä pieniä ja suhteellisen vaatimattoman näköisiä, on meriheinästä apua. Heinä antaa kaivattu runsautta ja peittää mullan kauniisti. Tänä vuonna ostinkin heinää ison jätesäkillisen, ettei pidä pienestä määrästä koittaa venuttaa moneen ruukkuun.

Vappuaaton auringossa kylpi siis ensimmäiset orvokkiistutukset ja kylpytynnyrikin viriteltiin jo kesäkuntoon. Aattona on pulahdettu lämpimään kylpyyn.

Orvokit ovat vaan niin valloittavia. Eipä taida olla ikinä jäänyt niiden ostot väliin.

Kirppikselä löysin komean rottinkikorin. Se maksoi vain viisi euroa ja olin varma, että suuren kokonsa vuoksi se olikin myyntiin päätynyt. Kori on halkaisijaltaan liki 60 cm ja vuorasin sen isolla jätesäkillä ennen orvokkien istutusta. Väliin riittävästi kasvutilaa ja pian tästä voikin puhjeta aikamoisen kaunis kukkatarjotin.

Värikäs pihastelija ja kukkaistelija kulkee tänä suvena trendivärisissä saappaissa. Lilaa sen nyt olla pitää.

Pientä ruusuromantiikkaa pihassa; Ilmaiseksi saaduissa ruusukupeissa on koiralle aina tarjolla raikasta vettä.

Vapunpäivänä juuri istutetut orvokit saavat päälleen ensimmäisen sateen. Kukkaruukkujen somisteina on meriheinän lisäksi pestyjä munankuoria.

Kukkamaalla pilkistelee jo kevään ensimmäisiä kukkia.

Pihalla kevään ensimmäisiä kukkia ovat mm. idänsinililja, sinilila kevätkurjenmiekka sekä pystykiurunkannus. Hieman hyasinttia muistuttava kiurunkannus työntyy ensimmäisten joukossa paljaasta maasta. Sen siemenet leviävät muurahaisten kuljettamina, joten jäänpä odottamaan, että nämä muodostavat joskus kauniin kiurunkannusmaton! Isänsinililja on jo tehnyt hyviä alkuja näille mattomaisille kasvuplänteille.

Viime vuoden puolella istutin nukkatyräkkiä siemenestä. Nyt oli jo aika vaihtaa nuo esikasvatuksessa käytetyt muovimukit kunnon ruukkuihin. Kun sisustuksen trendiväriksi on tälle vuodelle valittu ruukku (N405) on terrakottaruukut sopiva valinta tyräkeille. En olekaan vuosiin käyttänyt tätä hyvinkin perinteistä ruukkua, joten sopii taas vaihteeksi nämä. Ja kuten kuvatkin kertoo olen sisäkukkiinkin ujutellut mullan peitteeksi kuivattua meriheinää.

Kesäkukkia, ruukkukukkia, leikkokukkia...seinällä roikkuvat sukset ovat saaneet pulloonsa krysanteemin.

Alakuvan valkoiset helmililjat ovat yhä kauniita. Ne ovat muistoja huhtikuun alun Piha ja Puutarha -messuilta Turun Messukeskuksesta. Helmililja kestää hyvin oikukkaita ja vaihtelevia kevätsäitä.

Lumen alta kivien seasta on paljastuneet myös betonisydämet. Erilaiset maksaruohot antavat jo väriä. Mutta käykö kenellekään näin: Istutat syksyllä ison kasan lumikellon sipuleita ja keväällä maasta nousee vain yksi kukka!

Pieniä hankintoja pihaan

Kukkien ohella ostoskoriin jää puutarhakäynneillä yhtä sun toista. Joskus olen taatusti sanonut, etten hanki puutarhatonttuja, mutta luultavasti mm. elokuva Amelie muutti ajatukset puutarhatontuista. Nämä herättävät taatusti monia tunteita, ällötyksiä ja ihastuksia. Jos et voi sietää puutarhatonttuja, katso tuo leffa. Ehkä se muuttaa sinunkin ajatustapaasi :)

Meidän perheen uusin tonttu on tämä pieni pyllistelijä.

Aivan huippuihana uutuus pihaan on alakuvan hyönteishotelli. Tämä mielenkiintoinen talo päätyi meille Flöristä luumupuuostoksen myötä. Olen vähintäänkin utelias seuraamaan ja tietämään, kuinka hotelli toimii. Sen pitäisi houkutella pihaan ja puutarhaan hyödyllisiä vieraita. Nämä erilaiset pörrinkäiset ovat hyötyhyönteisiä esim. ullakoilla majaa pitäisivät leppäkertut ja alapuolella harsokorennot. Molemmat mm. popsivat ruusuissa viihtyviä kirvoja. Sijoitin hotellin lähellä uusia ruusuja, joten saapahan katsoa, kuinka käy.

Sinivuokko kukkii yhä

Istutin vuosia sitten pienen kuusen, joka on nyt vallannut jo melkoisesti alaa. Se on mm. syönyt alleen komean sinivuokkokasvuston. Kun oikein tarkkana tiirailee, osuu toukokuun ensimmäisenä päivänä sateen raikastamat muutamat kukat vielä silmään. Siellä se sinnittelee, vaikka kasvutila onkin käynyt pieneksi.

Toisaalla valkovuokko kilpailee kasvualasta kotkansiipisaniaisen kanssa yhteisessä maapläntissä.

Ihanaa kevättä - kaunista toukokuuta!

- Mikä on sinun pihassasi / puutarhassasi parasta keväisin?

Aurinko on paistanut tänään luultavasti kuumemmin kuin kertaakaan ennen tänä keväänä. Eikä tuule. Ihan mahtavaa. Sekös houkutti virittelemään kukkaruukkuja ja muita istutuspaikkoja uuteen ilmeeseen. Tänään piti saada vanha puusaavi kuntoon, ainakin istutuksen puolesta.

Kävin ostamassa edulliset kukat, koska ei voi olla varma, viekö öiden kylmyydet vielä nämä istukset ja meneekö homma uusiksi, mutta niin tai näin pakko on saada väriä pihaan.

Minimaailma rakentuu puusaaviin

Olisi luonnikasta aloittaa ihan ensimmäisestä kuvasta, kuinka homma lähti liikkeelle, mutta se kuva ei houkuta ketään, joten otinkin ensimmäiseksi kuvaksi viimeisen otoksen.

Tässä siis yksi kuva siitä, millainen asetelma syntyi isoon puusaaviin.

Talven jäljiltä moni paikka on melkoisen karu. Jäämiä vanhoista kasveista ja kaikki vehreys tipotiessään. Tähän saaviin piti nopeasti saada aikaiseksi jokin väripläjäys, vaikka itse tynnyri onkin vielä tervaamatta (liki jokavuotinen toimenpide, jolla saa tynnyrille lisää vuosia ja säiden kestoa).

Ensitöiksi keräsin oikeat välineet hommaan ja sitten vaan rakentamaan leikkimielistä asetelmaa pala palalta. Kaikki vanhat kukkien jäämät piti poistaa. Keskelle saavia laitoin nipun korkeita oksia. Ja istutuksia sitten vaan.

Uutta multaa ja kanankakkaa. Pelargonit ja samettikukat reunoille.

Olin liottanut jo ennakkoon hajuherneen siemeniä vedessä ja laitoin ne multaan lähelle oksanippua. Jos ja kun siemenet aikaan itävät ja kasvavat ne voivat kasvaa oksiin. Syntyy kiva hajuhernepuu.

Saaviin tuli alue, jonne pääsee erilaiset lelut ja minimaailmaesineet. Alakuvasta voit jo bongata, millaisia pikkujuttuja saaviin pääsi.

Oksanipun oksistoon virittelin narua ja hentoisia pyykkipoikia. Äitini suuresta tavaravarastosta löytyi kasapäin erilaisia barbie nuken vaatteita ja sieltä nappasin muutamia omaa kukka-asetelmaani täydentämään.

Pyykkinarulla roikkuu mm. kesämekko, shortsit...

- Kiitos äiti upeista vaatteista ja pikkuesineistä!

Kaikenlaista pientä suloisessa sekametelissä. Myös punaista sepeliä.

Kieltämättä hauskan näköisiä pikkuvaatteita, kun vielä tuuli hieman pyykkinarua heiluttaa.

Keväiset ja kesäiset kukka-asetelmat saavat uutta pilkettä, kun mukaan sekoitetaan leluja. Jos lelut on jo tarpeeksi leikitty on niille selvästi käyttöä myös uudessa kohteessa. Tämä saa aina ohikulkijat hyvälle tuulelle.

Lisää minimaailmoja mm. täällä.

Alapuolella kuvia, millaisia juttuja tuli käyttöön. Nämä on ostettu muutama vuosi sitten Stockmannilta.

Muista! Hyödynnä leluja omissa istutuksissasi!

Vai, oletko jo tehnytkin niin. Millainen on sinun toteutuksesi ollut?

Tänä vuonna äitienpäivää on vietetty ennätysmäisen aurinkoisissa ja helteisissä merkeissä. Pilvetöntä taivasta riitti silmänkantamattomiin, joka on samalla tarkoittanut, että saimme kesän kertaheitolla - sopivasti juuri äitienpäiväksi.

Ihanat paketit saivat sydämen sykkimään

Paketista paljastui tänä vuonna mitä modernein perinnetuoli! Ihana löytö; tuttu puna-vihreä-valkoinen sienijakkara onkin tullut myyntiin myös mustavalkoisena. Vau!

Rakastan sitä perinteistä kärpässieniväritystä, mutta tämä oli yllättävän kaunis. Musta-valkoinen on sulava yhdistelmä mennyttä ja nykyisyyttä.

Ja vinks viks, jos kiinnostuit; Turussa tätä myy Kakolan myymälä. (Paikassa myös paljon muita vankityönä valmistettuja tuotteita). Tuoli on sopivan siro ja käy moneen tarkoitukseen.

Silmä ei vielä ole täysin tottunut tähän väritykseen, mutta kaunis mikä kaunis!

Äitienpäiväksi poika oli tehnyt ylläriksi hiuspyyhkeen. Ihan parasta mahdollista on itse tehdyt lahjat. Ne ovat niin vaikuttavia.

Miten söpö keltainen sydän ja muutenkin vahvat värit. Tälle onkin käyttöä, sillä pitkät hiukset kaipaavat aina omaa pyyhettä.

Poika oli vielä tarkoin suunnitellut, että sydämen pitää olla keltainen.

Äitienpäivänä kaikki puhkesi täyteen loistoonsa

Kevätkaktus roihahti täyteen kukoistukseen juuri äitienpäiväksi. Miten uskomattoman kauniita kukkia...kuin jonkin satumaisen fantasiahahmon mekkoja. Vaikka tämä kasvi näyttäisi vuoden muina aikoina kuinka rumalta tahansa saa tämä kukinta-aika kyllä lähes palvomaan kukkaa. Ehken sittenkään hävitä...

Lisää juhlan tuntua, sillä samaan aikaan ryhtyi myös käenkaali kukkimaan hentosin valkoisin kukin.

Äitienpäivänä on oranssi kukkameri tarjonnut parastaan.

Käenkaali saa lisää näyttävyyttä, kun kukat aukeavat.

Koska viime päivien säät ovat olleet ylen lämpimiä ovat sitruksetkin viihtyneet ulkona. Oranssit pienet pallukat ovat kasvin todellisia koruja. Vahvaa elinvoimaa.

Sitruunamelissa ja rosmariini ovat ehtineet jo hyvään mittaan. Näistä voi jo hyvin käydä napsimassa käyttöön. Ei ole muuten ikinä ollut näin mahtava kevät. Tai ainakin tuntuu siltä.

Kevään ensimmäiset orvokit kasvavat ja rehevöityvät päivä päivältä. Ja kauden trendiväreissä.

Talvehtinut verililjapuu viihtyy terassilla. Ruukku on tosin liian pieni ja paikkakin ehkä liian aurinkoinen.

Pienoista onnistumisen iloa olen kokenut verililjapuun kohdalla. Kasvi oli viime kesän terassilla ja syksyllä koitin ensimmäistä kertaa saada kasvia selviytymään talven yli sisällä, viileässä autotallin nurkassa ja onnistuin. Siinä on tosin hieman ruskeita lehden kärkiä, mutten anna haitata asiaa. Yleisvaikutelma on säilynyt silti aika näyttävänä. Näitä ei siis kannatakaan heittää kesän jälkeen pois.

Kotipihan valkovuokotkin ottivat juuri sunnuntain parhaaksi kukoistuspäiväkseen.

Lämpöaalto on saanut vihreän salaatin itämään.

Petuniat ja esikasvatetut daaliat viihtyvät samassa saavissa.

Pelargonia on kestävä ja ihastuttaa runsaalla kukinnallaan jo nyt.

Aurinko on saanut tulppaanit niin sepposen selälleen, ettei tämä loisto voi kestää kauan.

Jalokiurunkannus on aina kevään ensimmäisiä kukkijoita. Se "karkulainen" putkahtelee aina jostakin. Puskee pienestäkin kolosta ja kasvaa näyttäväksi kasviksi hetkessä. Sen kukoistus kestää kuitenkin vain lyhyen aikaa, mutta se ottaa irti kaiken siitä ajasta, kun maassa on vielä kosteutta ja tilaa rehottaa. Pian paikan valtaakin jo ihan muut kasvit, eikä edes arvaisi, kuinka suuret kiurunkannukset siinä komeili vielä hetki sitten. Tämä saa vallata pihaa, kuinka tykkää.

Ylpeyden aihe on kiistatta itse kastanjan siemenestä istutettu kastanjapuu. Se on kasvanut jo minun ohitseni ja joka vuosi puhkeaa aina vaan suuremmat ja näyttävämmät lehdet. Ne ovat alussa kuin lepakoita, jotka räpistelevät auki ryppyisiä siipiään.

Tänä keväänä kerätyt kastanjan siemenet on jo istutettu multiin, joten uusia puita luvassa. Kuinka monta kastanjaa voi yhdessä pihassa kasvaa?

Viime syksynä istutetut pikarililjatkin valitsivat juuri äitienpäivän kukintapäiväksi. Tämä on sellainen sipulikukkien jalokivi.

Punalehtinen koristeomenapuu kehittää jo kovasti lehtiä.

Oho! Sitruuna on tiputtanut ensimmäisen kypsän hedelmän.

Hetki sitten ostettu luumupuun alku on lähtenyt hyvään kasvuun.

Uusi marjapensastulokas karhunvatukka Rubus Thornless Evergreen on saanut pihan suojaisimman paikan ja ympärilleen vielä vanhan jättilyhdyn kehikon, sillä tämä laji kaipaisi itseasiassa jopa kasvihuonetta. Katsotaan, kuinka selviää, kasvaako, tuleeko marjoja ja kestääkö talven yli.

Oliivipuu on niin komeasti lehdessä, ettei vietetty talvi kuistilla ollut lainkaan huono. Elinvoimaisia lehtiä koko puu täynnä.

Koristeapiloissa miellyttää tietysti lehtien muoto, mutta myös väritys. Tarjolla on monen monta erilaista sävyä ja, kuten kaikki muutkin, nämä näyttävät kauniilta kuivan meriheinän seassa. Meriheinä on meidän pihassa taas vaihteeksi tämän kesän pop.

Joka päivä kohti uusia kasvikokeiluja ja mullittelua. Kukkivaa kevättä!

- Mikä kasvi on sinun suosikkisi näin keväällä?

Kevät on edennyt nopeasti kesäksi ja ilmat lämmenneet ihan hetkessä. Tämä tarkoitti samalla sitä, että tuttu kesäperinne onkin muuttumassa aikaisemmaksi. Toukokuussa puhutaankin ehkä "kevätperinteestä".

Olen yleensä joka vuosi juhannuksena kerännyt koivunlehtiä talven varalle ja tallentanut kesän parhaat muistot kylmiin pakkaspäiviin. Tänä vuonna keräys tulikin tehtyä jo nyt, sillä lehdet näyttivät puhjenneen yht'äkkiä jo kesäkuisiin mittoihin.

Jotain jouluun liittyvää on aina käsillä.

Kerää koivulehdet talven varalle ajoissa

Itse keräilin pussiin pienen erän lehtiä. Hetki sitten ollut sade puhdisti lehtien pinnalta suurimmat siitepölyt, joten oiva hetki keräilyyn. Tämä ihana alkukesän anti on pian pussitettu talven saunahetkiä varten.

Sulloin lehtiä yhteen suodatinpussiin niin paljon kuin mahtui, taittelin reunat ja niittasin pussin kiinni. Laitoin pussit ilmatiiviiseen muovipussiin, jottei pakastimen muista pakasteista tarttuisi mitään tuoksua. Pusseihin lisäsin vielä pakastuspäivän, sillä aion myöhemminkin keräillä lehtiä. Näin selviää, milloin on ollut paras keräysajankohta.

Siellä ne nyt odottaa pakkaskelejä tai ainakin kylmiä päiviä.

Aikanaan otan pakasteesta pussin kerrallaan ja annan sen hautua kuumassa vedessä n. 20 minuuttia ennen saunaa (tai vaihtoehtoisesti kaadan lehdet suoraan kuumaan veteen ja siivilöin ne pois löylyvedestä.) Siitä sitten pitäisikin tämä ihana kesätuoksu tulla jo löylyveteen, joten lupaavia tuoksuhetkiä on tulossa.

Näitä voi antaa myös tuliaisena, sillä kaikki ei kuitenkaan ole itse kesää taltioineet.

Koska jälleen on aika vaipua koivun lumoon, muista myös tuunata oma kesävihtasi. Tämä laventelivihta on minun suosikkini. Näitä kesän tuoksuja ei voi kuin ihailla. Ne on niitä tuoksumuistojen synnyttäjiä. Perustuukohan joidenkin suosikkihajuvesienkin miellyttävyys juuri muistoihin?

Kasa lehtiä odottaa pussitusta.

Yhteen suodatinpussiin sulloin niin paljon lehtiä kuin mahtui.

Niittasin suodatinpussit kiinni ja laitoin muovipusseissa pakastimeen.

Muista! Kesän taltioitiin tarvitset vain

- koivunlehtiä

- suodatinpusseja

- nitojan

- muovipusseja

Ihania saunahetkiä!

Joka kevät, kun aurinko alkaa lämmittää, kaivan esiin maalipensselit. Yhtä sun toista pientä huoltomaalausta on aina tarjolla. Pihassa on erilaisia esineitä ja kaikenlaisia juttuja, jotka pysyvät siellä vuodenajasta toiseen. Säät kuluttavat niitä ja maalit rapisevat.

Näin oli käynyt myös vanhalle vesikelkalle, jonka puuosat alkoivat yksinkertaisesti hapertua. Kelkka suorastaan hajosi käsi, mutta toinen jalas oli jotenkuten iskussa. Koko kelkka olisi hyvinkin saattanut päätyä kaatopaikalle, mutta irrotin ehjemmän puolen ja mietin, voisiko sitä jotenkin hyödyntää.

Kelkan osille uutta käyttöä

Muistin niin, kelkan alkuperäisen käytön isovanhemmilla maalla ja sen, kuinka lopulta omassa kodissa siinä päällä oli aina kesäisin iso ruukkuryhmä kauniita kesäkukkia. En yksinkertaisesti voinut viskata rakasta kelkkaa kokonaan kaatopaikkakuormaan. Se oli palvellut aikanaan maaseudulla mummolassa ja täällä kaupungissa se oli tulla kokonaan tiensä päähän.

Jalaksen kauniin muodon vuoksi suunnittelin laittavani siihen viime syksynä jouluvalot, mutta eipä tullutkaan siihen käyttöön. Se vain nojaili odottamassa jotain muuta. Tänä keväänä päätin tehdä siitä naulakon.

Pursuileva keräilynurkkani väheni siis yhdellä kappaleella. On yhä vaikea heittää kaikki pois, kun aina joku sykkii ajatusta "tästähän voisi tehdä...". Teen joka päivä vähän (ja joskus paljon). Vuosien mittaan olen huomannut, että se on aina paras tapa pitää homma hanskassa. Tekemisestä pitää nauttia ja kauniista kesäpäivistä otettava kaikki irti. Vähälläkin tekemisellä saa paljon aikaan - auringosta, pihastelusta ja ympäröivästä luonnonkauneudesta saa voimaa.

Tältä kelkan jalas näytti projektin alussa. Vanha ruskea väri oli pinnassa joten kuten. Pientä ehostusta kaivattiin, jotta edes joku henki lähtee kulkemaan.

Haurasta puuta, mutta kyllä tästä jotain syntyy.

Teräsharjalla koitin saada hilseilevää maalia pois ja huonoa pintaa siistimmäksi. Autotallista löytyi mustaa terassiöljyä lähes täysi purkki, joten sillä ajattelin muuttaa pikaisesti ilmettä.

Tätä mustaa on viime vuosina käytetty useaan kohteeseen. On hyvä valita kerralla laatu, joka käy moneen.

Pariin kertaan maalattuna tuli sopivan peittävä väri ja vanhat väririppeet jäivät riittävästi piiloon. Halusin tästä pikkunaulakon ja Ikean valikoimista löytyi juuri sopivat koukut.

Haussa oli mahdollisimman pienet koukut, jotka näyttäisi suorastaan kuuluvan jalakseen.

Pohjalista hieman repsotti, joten ruuveilla kasaan. Väri sai rauhassa kuivua ja sitten vaan koukut pintaan. Valmis naulakko löysi paikkansa pihavaraston seinältä.

Listan korjailua.

Alakuvassa: Tässä se on kuin aina olisi ollut. Ulkovaraston seinässä.

Seinällä uusi naulakko saa kaivattua lisäaikaa ja tähän voi nyt ensin ripustella tällaisia vanhoja esineitä. Joskus tässä saattaa roikkua ne aina hukkaan menevät tärkeät pikkujutut.

Usein tulee väkisinkin esiin "kuinka monta tuntia ihmisellä voi elämästä mennä kadonneiden työhanskojen etsimiseen?". No, nyt saattaisi olla ratkaisu, jos viitsii viedä (ainakin yhdet aina) roikkumaan tähän!

Isot ruuvit kannattelevat jalasta seinällä. Se on tarpeen tullen helppo nostaa pois paikaltaan.

Omenapuun katveessa seinään siirtyy kauniit varjot. Puut ovat kukkineet ja lehdet täydessä terässä.

Pikkufiksaus on tehty. Keskellä kaupungin sykettä voi olla maaseutumaista menoa. Tämä on yksi kappale minun sielunmaisemastani. Se pysyy sellaisena kuin sen haluaa säilyttää.

- Millainen on sinun sielunmaisemasi?

Muovista on noussut paljon keskustelua viime aikoina. Ja olen itsekin pohtinut, kuinka paljon ihmisen elämässä oikein pyöriikään muovia. Huolestuttavaa on kertakäyttöisyys, sillä paljon erilaisia asioita tuotetaan vain yhtä käyttöä varten. No, kun muovi on jo olemassa, mietin usein, mitä voin keksiä jatkaakseni sen "kertakäyttöisen" elämää jollain tavoin. Tässä yksi niistä.

Jäätelöpurkki jatkaa elämäänsä kesäkorttina

Jokin aika sitten ostin ihanaa jäätelöä, joka oli pakattu muovisiin pulloihin. Pullot olivat niin kestäviä, että oli sanomatta selvää jonkinmoinen jatkokäyttö. Pesin pullot ja juuri nyt kaivoin ne esiin, kun piti tehdä kesäkortteja.

Viime kesästä varastossa oli isot määrät erilaisia kukkien siemeniä ja päätin tehdä hieman toisenlaiset kukkakortit. Saaja saa itse istuttaa kukat!

Ensin nautitaan herkut ja sitten pullot pesuun.

Sellofaanipusseihin on kerätty viime kesänä hajuherneen siemeniä.

Pussit sujautetaan pulloihin saatekirjeen kera.

Pulloon vielä kirkkaan punainen rusetti ja hieman erilainen kesäkortti on valmis.

- Tuoksuvaa kesää!

Kesä on vasta aluillaan, mutta muutamien viikkojen päästä kerätään jo siemensatoa seuraavaa kesää varten. Mieti, mistä sinä voisit tehdä siementen "lahjarasiat".

- Kerro paras vinkkisi, kuinka sinä olet hyödyntänyt ruuan mukana tulevia muovipurkkeja?

Sunnuntai-iltana on hyvä hetki kelata, millainen oli perjantai;
- Menossa talvilomapäivä ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Melkoisen upea lomapäivä siis. Tästä pitää ottaa kaikki irti ja tehoiluhan on helppoa. Aamupaloiksi pestiin painepesurilla miehen kanssa autotallin katto, autokatoksen katto, pihavaraston katto...poimittiin pihasta joka ainut voikukan nuppu, kukka ja siemenhötterö (...tekeeköhän kukaan muu tätä :D). Kasteltiin kaikki kukkaistutukset, uudet puut ja pensaat. Ihan niitä normeja pihastelijoiden tehtäviä, joita pitää tehdä säännöllisen säännöllisesti. Kun työlista loppui olikin aika ottaa pyörät esiin ja nauttia siitä suunnattoman hienosta vapaudentunteesta, jonka fillarointi saa aikaan. Nämä kauniit kesäpäivät on luotu pyöräilyyn.

Fillarointi = parasta vapauden tunnetta

Olen elämässäni pyöräillyt tuhansia kilometrejä, mutta vasta nyt toukokuussa kohdalleni osui ihan uusi juttu pyörään liittyen. Pyöräni oli joutunut takaisinvedonlistalle!

Näinpä lähti sitten minunkin Sladdani takaisin Ikeaan. En jäänyt odottamaan, sattuuko jotain, sillä onhan tässä vuosien varrella myös sattunut. Ja sattunut niin, että tuntui kuukausia jälkeenkin päin.

Oli aika herättää henkiin vanha city-henkinen menopeli. Ja pitihän siihen saada mukaan jokin hyvä peukalonjälki ja tuunata uuteen vetovoimaan. Ylläri ei liene, että vaihtoehdoksi tuli näin kesän alussa "kukitus". Runkoon kieputin nopsaan silkkikukkaköynnöksen. Sehän se on; aidon pihastajan leima aina matkassa. Valmiina uusiin seikkailuihin!

Pyöräily on aina ollut lähellä sydäntä. Sitä vapauden tunnetta on suorastaan vaikea kuvata, jonka pyöräily tarjoaa. Ehkä yksi upein tunne on juurikin se, ettei koskaan tarvitse ajaa jonossa ja seurata samaa ajolinjaa kuin edellä oleva ajaa. Kaikkia liikennesääntöjä noudattaen voi silti sujahdella ohi ja olla vapaa. Tuntea ilma iholla ja pysyä hereillä.

Vanha pyörä, uusi luukki. Kukkia pintaan ja vanhakin näyttää fiinimmältä.

Kuvaan mahtui vaan muutama menopeli, mutta tottahan tuo; En ole likikään ainoa fillaristi tänä päivänä :)

Lounaalle vanhaan pyörätehtaaseen - Bruukkiin

Turkuun on viime aikoina noussut ravintoloita kuin sieniä sateella. Olen kaavaillut, että käyn kesässä läpi niin monta kuin vaan ehdin. Tänään vuorossa oli vajaan vuoden auki ollut Bruukki, joka sijaitsee Tuomaansillan kupeessa, Aurajoen yläjuoksulla, vanhassa pyörätehtaassa.

Facebookista bongasin paikan ja ihastelin kuvia. Ja osuvasti upposi heti mainoslauseet; "Kuusenkerkkä sesonki nyt parhaimmillaan! Saattaa tätäkin herkkua löytyä lautaselta!"...
"Mesiangervoa luvassa villiyrtti-dinnerillä"...
Niin se vaan on, että sisustus ja mainonta käy sydämeen, jos on käydäkseen.

Tätä näkyä ei voi ohittaa. Makee!

Niin kauan kuin muistan olen ihaillut vanhoja kerrostaloja, joissa on katto korkealla ja seinät kaukana. Tässä ravintolatilassa on (lähes) toteutettu minuun yksi monivuotinen unelmani - nostettu fillari korkeuksiin. Itse olen aina haaveillut nostaa vanhan polkupyörän kattoon ja tehdä siitä kattovalaisimen. Koska haaveeni ei ehkä koskaan tule toteutumaan (normi huonekorkeuden vuoksi), olen tehnyt samansuuntaisella idealla seinälampetin. Idea on siis tavallaan saatu toteen.

Tehokas kuva, joka ei jää huomaamatta.

Itse ihastelen aina suuria kuvia seinäpinnoilla, sitä miten ne on tehty ja sitä, miltä lopputulokset näyttävät. Tätä kuvaa jäin katsomaan pidempään ja nyt selvisi sen tekotapakin. Jos olet kiinnostunut, kurkkaat tämän linkin.

Kotona on viriämässä uusia ideoita, joissa isoja seinäkuvia pitäisi tehdä juniorin ajomieltymyksistä. Kuvamateriaalia on yllin kyllin, mutta tekniikka, kuvakoko ja haluttu lopputulos hakee vielä paikkaansa, sillä ajatuksissa ei ole ihan perusratkaisu. Uusien materiaalien kalastelu tuottanee ratkaisun vielä tänä vuonna.

Ravintolan kohdalla kiinnostaa tietysti, millainen on ruoka. No, tässä ne on - meitsin lounaslautaset Bruukissa.

Lisää upeita seinäpintoja.

Eka kerta, kun tuli ostettua luomu-kolaa.

Bruukin ikkunat ovat Aurajoellepäin. Puut ovat täydessä lehdessä, joten niiden välistä ei juuri jokea kesäaikaan näe, mutta tieto riittää. Jos nyt heittäisin kiven, kuuluisi pian "molskis!".

Tämä ravintola on lähellä kaupungin keskustaa, mutta tänne kätkeytyy silti oma rauhallinen maailma.

Bruukin edustalla on ulkoterassi, jonne seurueemme siirtyi nauttimaan jälkiruuat.

Fillarit kohti Ruissaloa

Kilometrit taittuu kuin huomaamatta ja seuraavassa hetkessä oltiinkin jo Ruissalon saarella. Turun saarien välillä on mutkatonta liikkua vesibusseilla. Päivittäinen vesibussiliikenne alkoi 21. toukokuuta ja jatkuu 2. syyskuuta asti. Ja mikä parasta; kyytiin saa myös polkupyörän. Tämä on hieno kokemus paikkakuntalaisille, mutta takuuvarmasti niille, jotka tulevat kaupunkiin jostain sisämaasta.

- Vesibussi Ruissalon telakan laiturissa.

Ruissalon telakka on nähtävyys sellaisenaan, mutta myös elämää kuhiseva kehittyvä keskus. Täällä on helppo viihtyä. Muutama vuosi sitten täällä jopa tanssittiin. Se, joka diggailee merellisyyttä, voi täältä bongailla paljon kivoja juttuja sisustukseen tai pihan koristeluun.

Askeleet vievät Sergio's al Mare -pizzeriaan

Pyörät parkkiin ja suunta telakan Sergio's al Mare -pizzeriaan.

Telakalle on tehty oma nimikko-olut - tarjolla suuria juomia, pieniä määriä.

Kun oikein tähyää kauas, erottuu maisemasta Turun linna.

Täällä pizzerian terassilla voi nauttia kesästä täysin siemauksin. Täytyy vaan muistaa, ettei kaivele liikaa taskujaan, jos esim. fillarin avain tipahtaa laiturille, siitä se jatkaa matkaansa hetkessä merenpohjaan :D

Avelia on sisustajan unelma

Telakan alueella sijaitsevan sisustusliike Avelian portaikosta voi myös ihailla telakkanäkymää ja merta. Tästä myymälästä löytyy paljon sisustuksen herkkuja.

Elämäni suurimmat hakaneulat löytyivät nyt Avelian ostoskassista.

Telakan uusi, upea Lindblom-sali on auennut!

Lindblom-sali ulkoa.

Telakalla sijaitsee upea Lindblom-sali, joka avasi ovensa 1.6.2018. Rakennus on samaan aikaan sekä moderni että vanhaan Ruissalo-henkeen sointuva. Se istuu maisemaan kuin olisi aina juuri sellaisena siellä ollut. Suuri ja muuntuva tila mahdollistaa tilaisuudet yli 800 hengelle.

Lindblom-sali sisältä. Kaunis, avara ja merellinen.

Salin ikkunat avaavat kauniin maiseman Ruissaloon. Tässä suunta Kansanpuistoon. Kaikille tanssia rakastaville tiedoksi; Ruissalon Kansanpuiston Tanssipaviljongissa alkaa kesätanssit 1. heinäkuuta!

- Tyylikästä!

Oli hienoa päästä tutustumaan saliin heti ensimmäisenä päivänä.

Kotona päästiin istutuspuuhiin

Yksinkertaisesti kukkaruukkukin voi olla yksilö.

Mari Håkansin upeasta sisustusliikkeestä, Aveliasta löytyi ihanan rosoinen ruukku alusineen piilealle. Tämä on kaunein aikoihin löytämäni ruukku ja kuinka hyvin se sopikaan juuri tälle kasville. Hienoa, että ruukuissakin on tarjolla "yksilöitä", joissa jokainen on himpan erilainen.

Kyllä päivä pyöräillen on vaan taas ollut niin mahtava.

- Koska sinä olet viimeksi viettänyt päivän pyöräillen?

Toukokuun pitkä helle on hellinyt mieltä ja sisällä uinuvaa kesäihmisen sielua, mutta mitä siitä onkaan tykännyt piha ja eläimet?

Pitkä kuiva, ja suorastaan täysin sateeton, kausi on ollut pihalla jonkinmoinen koettelemus. Suuri rikkaus lienee tässä kohtaa kaivo. Se pohjaton kaivo, josta riittää juotavaa janoisille. Vaikka väliin on tunkenut pari viileää ja pilvisempää päivää, se ei ole helpottanut kasvien ja eläinten tuskaa kuivuudesta.

Koristeomenapuun alla on multa muuttunut rutikuivaksi. Siellä normaalisti rehottavat mehikasvit ovat yllättävän kitukasvuisia ja vailla kunnon loistoa, joten jotain sopivaa piti keksiä tähän hetkeen.

Savanni tulee puutarhaan

Koristeomenapuun alla rumaksi muuttunut multapinta piti jollainlailla saada uuteen iskuun. Keksin levittää sinne hiekkaa, jotta kuivuus korostuu entisestään (mutta ehkä myös sitoo kosteutta?). Mullasta työntyneet mehikasvit ja muutama hento samettikukan alku saivat nyt extrakuivat ja karut kulissit. Jotta kuumuus ja tunnelma olisi yhä syvemmin aistittavissa asettelin hiekkaan Portsan katumarkkinoilta ostetut isot muovieläimet. En siis ryhdy epätoivoiseen taistoon kuivuutta vastaan vaan stailaan kukkapenkin mieluummin ajan hetkeen sointuvaksi. Nyt on kuiva kesän alku ja leikkien muovieläimet sopivat somisteiksi mitä parhaiten.

Vanha, leikkien kuningas, leijona on nyt savannin kunkku. Täällä ärjyn minä!

Älä siis heitä vanhoja leluja pois, niillä voi hyvinkin olla sopiva koristearvo pihalla!

Eikä leijona yksin jää. Seuraa saa muista eläimistä, joista omistaja on halunnut luopua. Täällä savanni nukahtaa. Ja ihmiset riippukeinussa!

Kuivuus huutaa vettä ja kukoistavia kukkia

Lomalla tulee usein tehtyä heräteostoksia ja niinpä tuli tehtyä nytkin. Pihalla vaivannut kuivuus kaipaa jo yhtä sun toista juttua kosteuden aikaansaantiin ja aivan ihana polkupyöräretken löytö oli kiistatta musta, Eero Aarnion designia oleva Evergreen-kastelukannu.

Aarnio on suunnitellut Plastexille modernin tuotesarjan, joihin tämäkin kannu kuuluu. Kannu on valmistettu Suomessa elintarvikelaatuisesta, kierrätettävästä ja kestävästä materiaalista.

Arkinen puuha, kastelu, saa näinollen pienen ripauksen disainia osakseen. Nyt vaan odotellaan, että kaikki kukat puhkeaisivat täyteen kukoistukseen ja saisimme sen kaivatun loiston, jonka eteen uurastetaan joka päivä, enemmän ja vähemmän.

Eero Aarnion ihana kannu pakattiin matkaan Stockmannilta, mutta mukaan tuli myös jotain jo kukkivaa!

Omaan lukunurkkaan löytyi reissulta myös täydellisen sopiva tyyny. Välillä oikein ihmettelen, kuinka sisustuksen eri osat loksahtavat paikoilleen kuin tilauksesta. Kaikki nurkan tavarat on ostettu eri aikaan ja eri paikoista. Yksi ihastuttavin on Lady bird cherry -taulu, Piia Pieviläisen teos. Ja vaikka kuvan värit eivät ole kuvissa täysin luonnolliset, täytyy sanoa, että luonnossa ne ovat kuin yhtä köyttä.

Lukunurkkus kukoistaa, vaikka ulkona olisi kuinka kuiva kausi.

Uusi kastelukannu piristää kummasti pihahommia. Täytyy vaan todeta, että joskus asiat ovat pienestä kiinni.

Älä unohda eläimiä kuivina päivinä

Sanomattakin on selvää, että kuivuus on näkynyt eläinten käyttäytymisessä. Kaikki etsivät juotavaa ja sitä on koitettu järjestää moneen eri paikkaan. "Savannin" vieressä on iso vesivati, joka ei keiku eikä vaapu, vaikka reunalle istuisi vaappuva harakkaparvi.

Kirkas vesi houkuttaa siivekkäitä ystäviämme.

Toinen iso vati on niinikään kokonaista lintuparvea varten kehitelty baari.

Muovisia, keveitä ja matalareunaisia astioita on kätketty pitkin puutarhaa. Tänne olkoon tervetulleet siilit, oravat ja muut maan tasalla kulkevat eläinystävämme. Baari on auki 24/7.

- Millaisia juomapaikkoja sinä olet eläimille keksinyt?

Minä rakastin. Riisipaperivalaisimet olivat halpoja, kevyitä ja näyttäviä. Valaisimet toivat tunnelmallista pehmeää valoa ja pyöreä muoto oli täydellinen. Ne kuuluivat opiskeluaikaisiin asuntoihin ja varmaan lähes kaikilla kavereillakin oli samanlainen. Saattoi jopa olla aivan erityinen yhteenkuuluvuuden tunne, kun kaikilla killui kotonaan tuo tuttu pallo. Näin vuosia myöhemmin huomaan, kuinka sama muoto ja ilme kiinnostaa uudelleen. Nyt se vaan puhuttelee eri tavoin. Ehkä muutosta vanhaan on se, että nyt samaa valaisinta voi tilassa olla useampia, johdot saavat olla vahvoja ja näkyvissä.

Ja sitten. Tulee päivä, jolloin vanha juttu kolahtaa ja käy sydämeen välittömästi. Tulee hassu tunne, miten olisi juuri tällaista hakenut pidemmän aikaa, vaikka muistissa on hyvin nekin ajat, jolloin piti päästä eroon. Ihmismieli on kummallinen.

Niin tai näin...tämä "riisipaperipallo" putkahti kotiin uudelleen. (Tai no...ehkä aika montakin). Nyt sen roolina onkin toimia ulkovalaisimena. Eikä sen materiaali ole kosteudessa hapertuvaa hentoista paperia vaan 100%:sta polyesteriä ja kannake terästä. Aurinkokennovalaisin!

Kaivattua tunnelmavaloa pihaan

Viimeisten vuosien aikana olen suosinut aurinkokennovalaisimia. Niitä on ollut terassin reunoilla, kukkapurkeissa ja kivien seassa. Jotkut ovat toimivia, mutta kaikki ei niinkään. Olen salaa odottanut kuin kuuta nousevaa, näyttävää ja vaikuttavaa aurinkokennovalaisinta, joka hurmaa kaikki. Nyt se on siis löytynyt ja muistuttaa vanhaa rakkautta, riisipaperivalaisinta.

Aurinkokennovalaisimen etu on se, ettei se kaipaa sähkövirtaa ja se on siten helppo sijoittaa minne vain. Sähköttömät kesämökit - täältä tullaan! Valaisin toimii isolla aurinkokennokiekolla, joka muuttaa auringonvalon sähköksi. Tärkeää on siten sijoittaa aurinkokenno saamaan mahdollisimman tehokkaasti auringonsäteet. Meillä palloja roikkuu monessa kohtaa pihaa ja puutarhaa.

Aurinkoinen toukokuu on ollut mitä loistavin startti uutuuden kokeiluun, sillä päivän mittaan kenno ehtii varastoida säteet ja illan hämärtyessä lamput syttyvät yksitellen sijaintinsa mukaan. Keskellä yötä piha on pienoisen pallomeren valtakuntaa, kun kaikki loistaa juhlavasti. On oikeasti hienoa herätä keskellä yötä ja hipsiä puutarhaan, sillä vaikutelma on kuin hyvien juhlien jälkeen. Ketään ei ole enää paikalla, on äärettömän hiljaista, mutta valo vihjaa täällä olleen hienot juhlat. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän aurinkokennovalaisinten uutuuteen. Nyt valo todella tuntuu.

Päivällä valkoiset pallot korostuvat luonnon keskellä puhtaan valkoisen värinsä ja muotonsa saattelemina.

Palloja on siellä täällä taltioimassa päivän valonsäteet itseensä.

Kaikki ei ole pallon mallisia, mukaan mahtuu jotain muutakin yhtä tehokasta.

On tavallaan jännä fiilis, kun vanha "sisävalaisin" heiluu ulkona.

Astetta vielä vanhempaa palloakin löytyy pihasta yhä.

Ja kun se hetki saapuu. Pimeys. Valaisimet muuttuvat hetkessä tilan haltijoiksi. Mitä syvempi hämäryys sitä hehkuvampi loisto.

Tässä valossa on tunnelmallista pulahtaa kylpyyn.

Jos joskus voi jotain suositella lämpimästi, niin tämä pallovalaisin lukeutuu niihin ehdottomasti. Sain kohtalaisen vähillä ylistyspuheilla ja kehuilla työkaverinkin ostamaan ryhmän palloja omalle parvekkeelleen. Nämä on niin cool. In. Mitä kauniita, nopeita ilmauksia nyt keksiikään äkkiä heitellä. Sanoisinko, että ihan paras löytö tälle kesälle. Valoisat kesäyöt ovat täällä. Eikä muuten ole täysin pois pyyhitty sekään ajatus, että se vanha paperiversio vielä putkahtaa jonnekin sisällekin...pallo on muotona yksinkertaisesti kaunis, rauhoittava ja eteenpäin pyrkivä.

- Joko sinä olet hurahtanut aurinkokennovalaisimiin?

Samppalinnan Kesäteatteri kuuluu jokaiseen kesään. Oikein pohdin, miten voisinkaan jättää yhtään väliin. Kaikki näytelmät ja musikaalit on yksinkertaisesti nähtävä. Ja onhan se välillä mukava jättää piha- ja kotityöt heittäytyen nauttimaan loistavasta kesätarjonnasta.

Samppalinna on yksi Suomen suurimmista kesäteattereista ja tänä kesänä ohjelmistossa on Naimakaupat Vegasissa - Honeymoon in Vegas. Jo nimi lupaa vauhdikkaita käänteitä, joten niitä rakastavat eivät tule pettymään. Torstaina 14.6. kausi alkaa ennakolla. Itse kävin saamassa ensimmäisiä maistiaisia huhtikuussa ja kokonainen läpiveto tuli nähtyä 13. kesäkuuta.

4.4. Samppalinnan kesäteatterin toiminnanjohtaja Heikki Sankari toivottaa lehdistön tervetulleeksi ja kertoo teatterin kuulumisia. Kesällä 2018 Samppalinnan mäellä on luvassa säihkettä, seikkailua, svengaavaa musiikkia ja lukematon määrä korttipakkoja. Kenellä on lopulta voittava käsi, kun panoksena on rakkaus?

Teatterikärpänen puraisee jälleen

Naimakaupat Vegasissa - Honeymoon in Vegas -elokuvaan perustuva musikaali on komedia nuoresta pariskunnasta, joka päättää viiden yhteisen vuoden jälkeen lähteä Las Vegasiin avioitumisaikein. Kaikki ei kuitenkaan lopulta ole niin yksinkertaista ja selkeää. Oman lisänsä tarinaan tuo, kun Kasinon kunkku (Veeti Kallio) iskee silmänsä Betsyyn (morsiamena Reeta Vestman). Lähes huomaamattaan Jack (Antti Lang) huijataan korttipöytään eikä sulhanen pysty mitenkään vastustamaan kiusausta.

Sanomattakin on selvää, että pian Jack on ilman morsianta ja rahaa. Sulhon äitivainaja (Satu Paavola) kummittelee matkassa mukana ja hämmentää soppaa voimakkaasti. Juonen kulkuun vaikuttaa niinikään vegaslainen Elvis-imitaattori (Marko Maunuksela). Musikaalissa soittaa 8-miehinen orkesteri kapellimestarinaan Jussi Vahvaselkä.

Vauhtia, mahtavaa musaa, verbaalikikkailua, bling blingiä, lyhyitä helmoja, huumoria, peliaddiktiota, juonittelua, hula hulaa, rakkautta, sitoutumiskammoa, tötterötukkia ja yksi kirous...paljon mahtuu tähän tarinaan.

Näyttelijäsuoritukset ovat huikeita ja roolit haastavat näyttelijöitä monella tapaa. Musikaalissa on huumoria, mutta kätkeytyy tarinaan myös vakavammin otettavaa viestiä.

Hyvin suunniteltuja yksityiskohtia Samppalinnan kesäteatterin lehdistötilaisuudessa 4. huhtikuuta.

4.4.2018 vas. toiminnanjohtaja Heikki Sankari, Reeta Vestman, Antti Lang ja Marko Maunuksela esittelevät katsojille Vegas-tyylin merkityksen. (Lehdistötilaisuudesta puuttui Veeti Kallio).

- Tunnen olevani ikuinen morsian, koska pääsen taas lavalla naimisiin, Reeta Vestman nauraa.

Valmiin näytelmän aika on nyt

Kun on jo viikkoja odottanut kesää ja teatteria malttamattomana on ihan parasta päästä keskiviikkoiltana istumaan tuttuun pyörivään katsomoon. Mieleen painuu monia loistavia kohtauksia ja hienosti toteutettuja yksityiskohtia. Yleisö elää mukana. Juoni pitää intensiivisesti otteessaan.

Tämä oli kesän ensimmäinen teatteri-ilta, mutta ei viimeinen. Menen katsomaan samaa näytöstä vielä uudelleenkin.

Ja ihan vaan muistin virkistykseksi - Viime vuonna Samppalinnassa pyöri Eloheinäkesä.

Samppalinnan mäki kylpee tässä kuvassa auringossa, vaikka ilta vetikin lopulta hieman viileämmäksi, kuin ollaan viime aikoina totuttu.

Kesän musikaalissa pelataan korkeilla panoksilla.

Kunnon pihastelijalle löytyy tontilta muutakin ihasteltavaa; kesäkukkia istutettuna myllynkiveen.

Marko Maunukselalla on näytöksen korkein tötterötukka!

Viime kesänä Marko Maunuksela oli Kangasniemen kesäteatterissa Tapio Rautavaara, tänä vuonna Turun Samppalinnan kesäteatterissa tarjolla on Elviksen saappaat. Tangokuninkaalla on musikaalissa monta roolia.

- Jokaisen sisällä asuu pieni Elvis. Ennen kesää on vedettävä pakarajumppaa ja harjoiteltava lantion keinutusta, kommentoi Elvis-imitaattori Maunuksela huhtikuisessa lehdistötilaisuudessa.

Naimakaupat Vegasissa – Honeymoon in Vegas
Euroopan ensi-ilta Turussa 20.6.2018

Käytäväpaikka.
Turvavyöt kiinnitetty.
Kohta kone lähtee.
Menoliput Vegasiin
...paluusta ei tiedä.

- Joko sinulla on liput Vegasiin?

Hetki sitten pääsimme isolla porukalla viettämään ihania prinsessasynttäreitä kauniissa kesäisessä puutarhassa. Nämä on juuri niitä muistoja, jotka jäävät elämään ja säilyy mielissä vuosia jälkeenkinpäin. Miten mahtavaa onkaan pitää juhlat ulkona!

Tarjolla oli tuttuun tapaan ihania herkkuja ja tytöille kukkakaulanauhat. Vauhdikkaan menon päätteeksi ei kaikki kaulanauhat pysyneet ehjinä ja rikkoutunut oli tietysti menossa roskiin, kunnes...

Minulta tultiin kysymään;
- "Keksitkö sä näille kukille jotain käyttöä vai laitetaanko roskiin?"

Ei tietenkään roskiin. Näistähän askarrellaan kortteja! Hetkessä käsilaukkuni täyttyi kukista.

DIY-kortit syntyvät käden käänteessä

Jälleen sain olla kiitollinen siitä, etten ihan kaikkea heitä heti pois. Vanhasta lehtipinosta löytyi juuri niitä sopivia kesäkuvallisia numeroita, joita tämä korttiaskartelu tänään kaipasi. Sopivia pahvikortteja on aina laatikossa vino pino, kaiken varalta. Koskaan ei voi tietää, milloin pukkaa askarteluvimma.

Tämän korttiaskartelun alkuun piti vain valkata lehdistä sopivat kuvat, leikata ja liimata ne pahveihin sekä asetella päälle silkkikukkia kerros kerrokselta. Keskelle helmiä ja muutamat tussivedot. Toimii. Korttijemma karttuu näinollen muutamalla kortilla, jos ja kun taas iskee sellainen äkkilähtömeininki jonnekin. Kortteja on taas valmiina.

Onnea prinsessa!
Tässä odotettu makea hetki synttäreiltä ja kuvaan osuneet myös nämä kaulanauhat, joista postauksessa tällä kertaa on kyse.

Ennen lehtien roskiin menoa etsin vanhoista numeroista sopivia kuvia.

Liimasin kuvat A6-kokoisiin pahveihin.

Vinkki! Muistathan, että liima kannattaa vetää pahviin tasaisesti koko kortin alalle. Näin ei jää "liimattomia pussikohtia". Ja jos levität liimaa lehdestä leikattuun kuvaan niin kuva helposti venyy ja liimattaessa se "aaltoilee", eikä lopputulos välttämättä ole siisti. Liima siis mieluummin aina paksummalle pinnalle.

Irrottelin kukkia kaulanauhasta.

Ja liimailin kukkia päällekkäin. Pohjalle vihreitä ja päälle kerroksittain värillisiä, jotta tulee sopivasti runsautta.

Muutama kortti syntyi hetkessä. Joihinkin on laitettu vain koristenauhaa.

Liimasin silkkikukkien keskelle helmen puolikkaita ja piirtelin kukkiin vielä mustalla tussilla heteet ja reunaviivoja, jotta lehdissä olisi enemmän elävyyttä.

Tässäpä näitä nyt odottaa valmiina seuraavia synttäreitä tai muita juttuja, jonne kukkakortti käy. Ainut, mitä kortit ehkä vielä kaipaavat on aforismit tai runonpätkät.

Tarvitset

- vanhoja lehtiä

- pahvisia korttipohjia

- sakset

- liimaa

- helmiä

- tussin

- silkkikukkia

- Teetkö sinä itse onnittelukortit vai ostatko mieluummin valmiina?

Sataa tai paistaa juhannuksena ollaan pihalla. Juhannus on odotettu kesän juhla eikä ulkona vallitsevaa tunnelmaa voita mikään. Ennen h-hetkeä on syytä tarkastaa yksi jos toinen asia kuntoon ja jossei muuta; tehdä pikakunnostukset.

Aurinkotuolit kaipasivat päivitystä

Olen muutama vuosi sitten löytänyt oman suosikkini aurinkotuolien tarjonnasta. Ja mikä mukavinta, ne ovat olleet sieltä edullisimmasta päästä; Kestää hyvin säitä, ei kastu ja saa niin pieneen tilaan, ettei uskoisikaan. Tänä vuonna nämä ihanat ja kutsuvat tuolit ovat näyttäneet pieniä kulumisen merkkejä ja olisi ehkä ollut syytä ostaa uudet. No, samaa mallia ei vielä ole silmiini osunut, joten piti tehdä pikainen tuunaus ja synnyttää jokin uusi, freesattu ilme, jotta tuolit kestäisivät tovin pidempään. On mm. tartuttu vahvoihin lankoihin ja saumattu uudelleen. Parhaimman omaleimaisuuden vivahteen sain aikaan räsymatoista. Pilkahdus mummolaa on taas täällä.

Ostin huhtikuussa Piha & Puutarha -messujen bloggaajien osastoa varten pieniä räsymattoja 2,- / kpl. Ne palvelivat hyvin messutarkoituksissa ja nyt niille tuli hyvää, uutta käyttöä. Ompelin kaksi mattoa yhteen ja näin syntyi yksi pitkä ja kapea matto. Tavallaan tätä voisi hyvällä mielellä kuvata jopa erikoisuudeksi.

Mattorullat ja ompelutarvikkeet esiin varastosta.

Punaisella langalla ompelin kaksi mattoa yhteen.

Maton yläpäähän virittelin samettinauhasta rusetit, joiden avulla matto pysyy tuulessakin paikallaan.

Nyt on värikästä mummolaa tarjolla juhannukseen ja tuolithan ovat kerta kaikkisen hyvässä iskussa käyttöön. Vanha fillaripöytä odottaa juhlaherkkuja. Toivottavasti saamme myös aurinkoa.

Pikafiksaus ei paljoa vaadi. Taas on lupa nautiskella olosta ja kiireettömyydestä. Ja kun oikein tarkkaan katsoo, ei sitä ompelusaumaa juurikaan huomaa. Neljällä eurolla on syntynyt aivan loistava ratkaisu aurinkotuoleihin.

P.S huomasin tässä tätä tekstiä kirjoittaessani, että olen kirjoittanut lyhyen blogihistoriani aikana 400 postausta. Tämä on jo nro 401.

Mukavaa keskikesän juhlaa - juhannus on parasta aikaa!

Kesä saa innostumaan yhdestä jos toisesta kukkia esille tuovasta jutusta. Joka puolella silmiin osuu vaikuttavia ruukkuja, pylväitä, telineitä, portaita. Ja sitten amppeli. Pari vuotta sitten innostuin itsekin tekemään amppelin, joka oli silloin se helpoin. Mutta ehkä olemassa on vieläkin helpompi?

Ostin jokin aika sitten valkoisen tulilatvan. Ja ihan vain silkkaa uteliaisuutta. Bongasin nimittäin Facebookin puutarharyhmästä kuvan komeasta tulilatvasta, joka hipoi jo näyttävää pensasta. Se oli iäkäs ja kieltämättä komein näkemäni. Hokasin, etten ole ikinä antanut tulilatvalle niin pitkään mahdollisuutta. Tai olisiko yksinkertaisesti niin, että se oli aina "ohi", kun kukat olivat kukkineet. No, niin tai näin. Olen saattanut myös hoitaa väärin, eikä minun tulilatvani ole koskaan näyttävyydellä koreilleet. Mutta nytpä päätin koittaa. Poimin varoiksi matkaan hoito-ohjeen, jotten epäonnistu yrityksessäni.

Tämä tulilatva oli siis syy amppeliin. Kukalle ei löytynyt kotoa sopivaa paikkaa, mutta amppelilla se saataisiin aikaseen. Mikäpä siinä sitten muu auttoi kuin tee se itse -prokkis.

Edellisestä amppelin teosta oli jäljellä Novitan Eco Tubea mustana, varastossa on lojunut limen kokoisia puuhelmiä vailla käyttöä ja kaapissa erinäisiä tarjottimia vailla virkaa. Tässäpä hyvä startti.

DIY - amppeli valmistuu

Juhannus innosti moniin pikkupuuhasteluihin ja tässä nyt yksi niistä. Suunnitelma oli kovinkin avoin, mutta käytettävät materiaalit sitäkin selvemmät. Tästä vaan piti tulla kelpo.

Heti ensimmäiseksi kuvaksi on kiva laittaa valmis työ. Tämä oli omaa silmää miellyttävä.

Työn vaiheet

1. Ensimmäiseksi keräsin tarvittavat tavarat valmiiksi; mustaa nauhaa, liimaa, sakset, liitin, vaaleita puuhelmiä (10 kpl) ja Pentikin vanha puutarjotin.

2. Leikkasin nauhasta neljä n. 4 metrin mittaista pätkää. Taitoin nauhat u-lenkiksi ja solmin nauhanipun keskelle lenkin. Halusin selkeän ripustuslenkin, joten kiersin ja liimasin narun pätkällä kaikki syntyneet lenkit yhdeksi.

3. Taivutetun paperiliittimen avulla ujutin helmiä naruihin sinne tänne, vailla mitään selkeää suunnitelmaa. Ainoa, mitä tarkkailin oli se, ettei kaikki pallot tule samalle korkeudelle. Kahteen naruun laitoin parikin palloa.

4. Tältä ne pujottelut alkoivat näyttää. Jokaisen helmen alle tein solmun, jotta helmi pysyy juuri halutulla korkeudella.

5. Kun kaikki helmet oli pujoteltu vedin narut suoriksi ja tein häntäpäähän yhdistävän solmun. Availin narut erilleen ja pujottelin puutarjottimen sisään. Kukka on laitettu Luhdan kankaiseen kukkaruukkuun, joka ei tuo amppeliin kovaa lisäpainoa, mutta sen verran, että tarjotin ja kukka pysyvät hyvin kohdillaan vedon ansiosta.

6. Pallot jäivät ryppääksi amppelin yläosaan, mutta näin ne eivät kilpaile huomiosta kukan korkeudella. Ensin jäin pohtimaan tuliko ne liian ylös, mutta annoin olla. Ehkä se silmä tähän tottuu. Täydellisellä mutu-fiiliksellä puskin hommaa eteenpäin.

7. Lopulta; Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Tällä tekniikalla syntyy helppoja amppeleja ja nopeasti.

Ja aina nopeampaa, jos ei laita helmiä lainkaan. Toisaalta voihan naruihin kiinnittää jotain muutakin esim. hakaneuloilla, ompelemalla, liimaamalla. Jouluna tällaisen voisi tehdä joulupalloilla. Pääsiäisenä pääsiäismunilla ja höyhenillä. Eli ihan simppelikin on hyvä, sillä sitä voi koristella vuodenaikojen ja juhlien mukaan.

Oleto sinä tehnyt amppeleita? Vai iskikö kenties juuri nyt kipinä tehdä oma versio tästä helposta amppelista?

Vinkit matkailijalle:

Tervetuloa Turun Kakolanmäelle!

Kakolanmäki on monelle tuttu nimi, sillä vuoteen 2007 asti siellä toimi vankila. Vuosikymmeniä sanalla Kakola oli ihan muu merkitys kuin nyt. Ennen nimi tarkoitti vankilaa ja aluetta, jonne ei ulkopuolisilla ollut asiaa. Kaverin isä oli Kakolassa vanginvartijana ja perhe asui Linnankadun puolella sijaitsevassa jykevässä talossa, vankilan alueella. Näin ollen ne kielletyn alueen polut tulivat kuitenkin tutuiksi aikoja sitten. Vuosiin mahtuu paljon kaikenlaisia muistoja. Ennen ja nyt - ehkä juuri siksi kaikki onkin niin kiehtovaa.

Tänään alueesta ollaan kiinnostuneita monella tapaa. Eikä enää herätä yhtään hämmennystä tämäkään toivotus; Tervetuloa Kakolaan!

Helppo on siis hihkua; tulkaa tänne kaikki Turussa vierailevat ja tulkaa kaikki Turussa asuvat, sillä kaupungista on viime vuosina tullut todellinen muuttuvien paikkojen koti.

Tässä postauksessa tutustutaan mm. Turun Kakolanmäellä keväällä 2017 avattuun ravintola Kakolanruusuun.Matkaamme jännittävään miljööseen, joka leimauttaa mielikuvituksen helposti täyteen liekkiin.

Ravintola pysynee nykyisellä paikallaan syksyyn 2018 ja lopulliseen sijaintiinsa, muurien sisäpuolelle, olisi tarkoitus muuttaa alkuvuodesta 2019. Koko mäki on parhaillaan suurten muutostöiden alainen, kaikenmoista pauketta kuuluu ja työmaita näkyy mm. Kakolanruusun edustalla on parhaillaan käynnissä funikulaarin eli rinnehissin rakennustyöt. Rinnehissin pitäisi olla toimintakunnossa vielä tämän vuoden aikana. Alueen täydellistä kukkaan puhkeamista odotan jo suurella sydämellä.

Makumatkalle Kakolanruusuun!

Turkuun on todellakin viime aikoina noussut uusia ravintoloita "kuin sieniä sateella". Kaupungissa ei tarvitse aina käydä samoissa paikoissa, sillä tarjontaa on ja makureille jää vain tehtäväksi valita se kulloiseenkin tilanteeseen sopiva vaihtoehto. On ihanaa testailla uusia ruokalistoja, nauttia ilmapiiristä ja sisustuksesta, josta voi poimia jotain ideoita jopa omaan kotiin. Omakohtainen kokemus on hyvä jakaa. Siitä saa lukija itse päättää, kiinnostaako vai ei.

Turussa voi kuluttaa penkkejä panimoravintola Koulussa, etsiä sopivaa troppia seurusteluravintola Apteekista tai mennä vankilaan syömään. Tässä tarinassa päädytään kolmanteen vaihtoehtoon. Synttäriseurueelle on varattu pöytä Kakolanruususta.

Aurinkoisena alkuiltana me saavumme Kakolanruusuun seurueemme kanssa ja suuntaamme suoraan suurelle sisäpihan terassille. Sisätilojen kolme ravintolasalia jää odottamaan pilvisempiä päiviä, sillä meidän juhlapäivänämme aurinko paistoi juuri siten kuin juhlaan sopikin. Suuresta ulkogrillistä tulevat tuoksut herättelivät ruokahalua - sisäpiha on viihtyisä ja ruokalista lupaa herkkuja. Ja vinkkinä kerrottakoot, että Kakolanruusun taustalla on tuttuja hahmoja supersuositusta Kaskiksesta.

Alkuun nautimme kylmät viinit ja ruokalistalta poimimme Kakolan Pidot. Se kuulosti parhaalta valinnalta isolle porukalle - alkuruokia, kaksi pääruokaa ja jälkiruoka. Sanat lienevät joskus turhia, kuvat kertovat enemmän tai ainakin ne täydentävät kirjoitettua. Pitkän kaavan kautta nautittuna maistuvaa ruokaa kannettiin pöytään paljon ja nälkä todellakin siirtyi kauas pois. On upeaa syödä alkuruuat, pääruuat ja jälkiruoka, sillä niin ei kuitenkaan usein tule tehtyä. Katso kuvat läpi ja poikkea Kakolanruusun sivuille tutustumaan tarkemmin.

Kahville Cafe Kakolaan?

Mieleenpainuvan kahvitteluhetken voi käydä nauttimassa Cafe Kakolassa. Olen kirjoittanut siitä oman postauksen, jonka voit lukeatäältä. Selvää on, että "pala kakkua" kuulostaa jännältä ihan sanoinakin.

Ostoksille Kakolan myymälään

Kun oikein haluaa tehostaa vierailua Kakolanmäellä voi samalla poiketa ostoksille, sillä Kakolanruusun sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä on Kakolan myymälä.

Graniittilinnassa sijaitsevassa Kakolan myymälässä myydään vankityönä valmistettuja klassikkotuotteita, kuten sienijakkaraa perinteisellä tai päivitetyllä värityksellä. Valikoimissa on myös monia uutuustuotteita sekä kaikenlaista vankilamaailmaan liittyvää tavaraa. Kakolan myymälä sopii vierailukohteeksi vallan mainiosti niin lähiasukkaille kuin matkailijoillekin. Jokaiselle löytyy varmasti jotain mielenkiintoista Kakola-muistoa. Itse sain sieltä aikanaan äitienpäivälahjaksi tuon tutun sienijakkaran mustavalkoisena ja se onkin todella kaunis.

Kakolanruusussa on kauniita sisustuksellisia kohtia, jotka sopisivat sellaisenaan kotiinkin. Samalla niissä on ripaus vaikutelmaa ulkomaanmatkoilta.

Tuttu ja suosittu rottinkituoli on niinikään löytänyt paikkansa ravintolan sisustuksessa.

Vanhat ikkunat ovat kiehtovia. Väkisinkin mieleen tulee ajatus; jos ikkunat osaisivat puhua, mitä kaikkia tarinoita niillä olisikaan kerrottavanaan?